Mitä tapahtuu kun kaavaluonnos tuodaan kaupunkilaisten nähtäville

Kun kaavaluonnos tuodaan nähtäville, sitä on ensin valmisteltu pitkään kaupunkisuunnitteluvirastossa. Kaavaluonnoksen valmistelu on tapahtunut kunnan tai yksityisten kansalaisten tai yritysten hankkeesta. Näytteille asettamisesta tiedotetaan lehdissä, ja kuntalaisten tulisi esittää näkökulmansa suunnitelmista. Vaikka kaavaratkaisuissa on usein niin vahvoja arvo- ja eturistiriitoja, että lopputuloksena saattaa olla kompromissi, joka ei tyydytä osapuolia lainkaan, asukkaitten on hyvä oppia ottamaan kantaa esityksiin. Siksi on syytä osata  lukea kaavoja ja tuntea suunnittelussa käytettyjä käsitteitä sekä kestävän kehityksen periaatteita.

Kestävä kehitys rakentamisessa ja kaupunkisuunnittelusssa  – esimerkkinä Espoon Säterinmetsä

Kestävää kehitystä pidetään yleisesti oikeana suunnittelun lähtökohtana. Kestävän kehityksen määrittely on kuitenkin osoittautunut hankalaksi. Tässä yksi yritys määrittää tätä suunnitteluperiaatetta: Kestävä kehitys on ekologisesti välttämätöntä, sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävää sekä taloudellisesti mahdollista kehitystä (Rouhinen 1991: 167–169).

Suomalaiset unelmoivat omakotitalossa asumisesta, mutta mieluiten keskellä kaupunkia. Kaupunkien laitamille lähiöihin rakennetut omakotialueet ovat viihtyisiä asua, mutta merkitsevät kuntien kannalta korkeita käyttö- ja ylläpitokustannuksia sekä huomattavia liikennesuoritteita. Esimerkiksi Espoon Leppävaaran uudessa kaupunginosassa Säterinmetsän on kokeiltu alueella pientaloasumisen hyvien puolien ja tiiviin yhdyskuntarakenteen taloudellisuuden yhdistämistä. Kytkemällä omakotitalot yhteen on tavoitettu matalaa ja tiivistä, ihmisläheistä ja maankäytöltään luontoa säästävää rakentamista. Yhteenkytketyt omakotitalot on toteutettu hartiapankkiratkaisuina, mutta läheisessä yhteistyössä kaupungin kaavoitusorganisaation kanssa.

Säterinmetsän yhteenkytketyt omakotitalot täyttävät myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen vaateet: asukkaat ovat olleet mukana suunnittelussa, päätöksenteossa sekä toteuttamisessa. Kun asukkaat ovat suunnitelleet itse  asuntonsa – toki yhteistyössä arkkitehdin kanssa – on viihtyvyys taattu ja asukkaiden kulttuuriset arvot saaneet ilmaisunsa rakennuksissa. Säterinmetsässä on siis luotu ympäristö eri toimijoiden yhteistyönä. Näin on syntynyt mahdollisuuksia eri ihmisryhmien yhdessäololle ja arkielämälle, siis sosiaalisesti kestävää kehitystä. ( Fogelholm, K. 2003.)

Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksessa toteutettu hahmotelma Säterinmetsän yhteenkytketyistä omakotitaloista (Lauri Tuokko 1997 Espoon Kaupunkisuunnittelukeskus).
Monet arkkitehdit ovat nyrpistäneet nenäänsä Säterinmetsän yhteenkytkettyjen omakotitalojen julkisivuille. Ne heijastavat asukkaiden yksilöllisiä toiveita ja tarpeita ja poikkeavat näin modernistisen rakentamisen asiantuntijavaltaisesta perinteestä. Asukkaat ja ei-asiantuntijat ovat sen sijaan olleet tyytyväisiä. Kuva: Kaj Fogelholm.

Lähteet

Fogelholm, Kai, 2003. Espoon Säterinmetsä. Helsinki: Ympäristöministeriö ja Rakennustieto.

Rouhinen, Sauli, 1991. Kestävän kehityksen kansalaisyhteiskunta aluetutkimuksen haasteena. Teoksessa Häkli, Jouni & Kuitunen, Jorma (toim.) Avauksia restrukturaatioon. Tampereen yliopiston aluetieteen laitoksen sarja A 11. Tampere: Tampereen yliopisto.

Tutustu myös teokseen:
Merja Härö, Liisa Piironen, Matti Vesikansa, Sari Vesikansa 1980. Viihtyisä ympäristö. Ympäristökasvatuksen virikekirja. Helsinki: Suomen Arkkitehtiliitto SAFA.