Lapset museossa

Oppilaat totutetaan museo- ja näyttelykäynteihin jo varhaisessa vaiheessa. Heidät ohjataan ottamaan huomioon muiden kävijöiden tarve tarkastella esillä olevia töitä rauhassa.

Museokäynnit voivat olla monella tapaa antoisia:

  • Ne voivat herättää oppilaissa halun tehdä kuvia.

Oppilaita kannustetaan luottamaan omiin tuntemuksiinsa taideteoksia kohdatessaan:

  • Heille kerrotaan taiteilijoista ja heidän elämänkohtaloistaan.
  • He saavat tietoa kuvakielen eri ilmaisukeinoista.
  • He saavat kokea jotain aivan uutta.

Näyttely- ja museokäynnit voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Opettaja voi alustaa aiheesta luokassa ennen vierailua, tai aihetta voidaan käsitellä vasta käynnin jälkeen. Tällöin oppilaat voivat kirjoittaa käynnistä tai tehdä omia kuvia näyttelyn töiden pohjalta. Mieleisten teosten luonnostelu paikan päällä harjoittaa näkemistä ja toimii muistin tukena työstettäessä  käyntiä myöhemmin.

Vierailun tarkoituksen mukaan voidaan keskittyä joko yhteen tai useampaan teokseen. Nyrkkisääntönä on kuitenkin: mitä nuoremmat oppilaat, sitä harvempiin  töihin tutustutaan.

Miten museokäynti toteutetaan käytännössä?

Toimiva tapa toteuttaa museo- tai näyttelykäynti oppilaiden kanssa, näiden iästä riippumatta, on esimerkiksi jakaa oppilaat alussa pieniin ryhmiin joksikin aikaa (noin 10 minuutiksi – oppilaat ovat yleensä hyvin nopeita.). Tuona aikana he saavat valita omat suosikkinsa esillä olevien töiden joukosta. Sitten kaikki kokoontuvat taas yhteen, ja koko luokka kiertää huoneesta toiseen. Kukin ryhmä esittelee valitsemansa teoksen muille ja perustelee, miksi valinta osui juuri tähän. (Oppilaat voivat istua lattialla, jotta voivat kaikessa rauhassa keskittyä). Muut kuuntelevat ja kommentoivat. Monesti syntyy kiintoisia keskusteluja, kun erilaiset näkemykset kohtaavat. Opettaja osallistuu mielipiteen vaihtoon viimeisenä, kommentoiden ja antaen mahdollisesti lisätietoja. 

Draamaharjoituksia

Seuraavassa joitain konkreettisia esimerkkejä draamaharjoituksista, joita voidaan toteuttaa lasten kanssa, kun tavoitteena on auttaa heitä taiteen kokemisessa.

Fakta: Leikitään, että te kuvailette radiossa jotain taideteosta mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
Taiteilija: nimi, ikä, maa
Taideteos: nimi, ikä, maa
Onko kyseessä alkuperäisteos vai jäljennös? Sijoituspaikka, tarkoitus, määrä?
Ulkonäkö: koko, muoto, miltä se tuoksuu, sen rakenne, miltä se tuntuu?
Sisältö: tapahtuma, pääaihe, painopiste, fokus, perspektiivi?
Onko kyseessä esittävä vai abstrakti teos?

Omat mielleyhtymät: kuvaile niitä luokkatoverille.
Mitä mielleyhtymiä, muistoja, ajatuksia, tunteita työ sinussa herättää?
Mitä luulet taiteilijan tunteneen, ajatelleen, tehneen, halunneen…?

Omat mielleyhtymät: kuvaile niitä hyvälle ystävälle.
Anna mielikuvituksen laukata - ole olevinasi kaikkitietävä.
Olet itse taiteilija, taideasiantuntija, haastattelija tai taiteilijan lapsi. Tiedät teoksesta aivan kaiken. Mikä oli sen taustalla oleva idea, missä se tehtiin, milloin, miten, miksi…?
Kaikki on sallittua, mikään ei ole väärin.

Draamaharjoituksia veistoksiin liittyen:

Kuuntele veistosta korvilla.
Katsele sitä silmillä.
Tunnustele sitä.
Ääntele suulla kuten veistos.
Ota sama asento kuin veistoksella.
Ole veistos.
Olkaa kaikki yhdessä veistos, älkää puhuko.

Kirjallisuutta:
Kalle Kallio (toim.) 2004. Museo oppimisympäristönä. Helsinki: Suomen museoliitto ja Suomen Tammi.

Ruotsinkielinen alkuperäisteksti: Acci Forsman | Toimitus suomeksi: Liisa Piironen ja Inari Grönholm