Media ja kuvaviestintä

Nykyään ei kysytä, haluammeko katsoa kuvia vai emme: kuvat syöksyvät tajuntaamme televisiosta, mainoksista, tietokoneesta ja lehdistä. Viestintä ja viihde perustuvat monelta osin juuri visuaalisuuteen. Kuvan kieli on universaalia ja kuitenkin kulttuurisesti koodattua.

Nykyajan viestimissä yhdistyvät kuva, puhuttu ja kirjoitettu kieli sekä äänet. Vaikka jokainen osaa katsoa kuvaa, kuvien ymmärtämistä on opiskeltava. Median kuvaa opitaan ymmärtämään kuvia tekemällä ja kuvia tulkitsemalla ja analysoimalla.

Lapsille ja nuorille tutut ja tärkeät kuvat ovat useimmiten peräisin mediasta. Ne tulevat lasten kuviin myös kuvataiteen tunneilla – ja myös taide hyödyntää mediasta tuttuja kuvaviestejä. Aku Ankka on paitsi Disneyn sarjakuva- ja elokuva- ja mainoshahmo, myös monen oppilaan jäljittelemä ja taiteilijoiden kierrättämä kuva. Kuvan kieltä on opittava tuntemaan ja käyttämään, jotta voisi tulkita ja suhtautua tietoisesti nykyajan viestintään. Siksi kuvataiteen tunneilla aineistona ovat sekä taidekuvat että visuaalinen ympäristö ja viestintä.

Kuvat ympäröivät myös lapsia ja nuoria lähes kaikkialla. Tavallisesti lapset katselevat televisiota ja videoita ja pelaavat pelejä yksin kotonaan. Siksi mediaopetuksen tulisikin pienten lasten kohdalla tapahtua yhteistyössä vanhempien kanssa.

Samat lainalaisuudet, jotka koskevat kaikkia kuvia, ilmenevät myös sähköisessä ja painetussa viestinnässä. Median kuvia ja taidekuvia voidaan tutkia etsimällä vastauksia samoihin kysymyksiin:

  • Mitä asioita kuvassa on? Mitä kuva esittää?
  • Mitä ajatuksia, muistoja tai assosiaatiota kuva tuo mieleesi?
  • Mitä kuva kertoo?
  • Miten kuva on tehty? Mitä työvälineitä on tarvittu? Miten tekniikka on vaikuttanut kuvan ilmaisuun?
  • Millainen on kuvapinnan sommittelu? Millaiset ovat värit? Miten tilaa on kuvattu?
  • Millainen on kuvan tunnelma? Mistä asioista se johtuu?
  • Miltä ajalta ja mistä kulttuuripiiristä kuva on? Mistä sen voi päätellä?
  • Mitä vertauskuvia tai symboleita kuvassa on?
  • Mitä käsityksiä, arvoja tai asenteita kuva välittää? Mistä sen voi päätellä? Voisitko samastua kuvan henkilöihin?
  • Missä tilanteissa ja millä välineillä kuvaa katsotaan? Miten se vaikuttaa kuvan vastaanottamiseen? 
  • Oletko nähnyt samantapaisia kuvia muualla? Millaisia?
  • Pidätkö kuvasta?


Thomas Gainsborough: The Honorable Mrs Graham. © The National Gallery of Scotland.

Tulkinta Gainsborouhg'n maalauksesta.

    


Presidentti Tarja Halosen puku ihastutti Linnassa muitakin kuin puoliso Pentti Arajärveä. Kuva: Juhani Niiranen. Kuva julkaistiin Helsingin Sanomissa.

Tulkinta Niirasen valokuvasta.

Molempia kuvia rinnakkain tutkien voidaan ymmärtää kuvien olevan tietyn kulttuuripiirin, aikakauden, yhteiskunnallisen tilanteen sekä teknillisten ja ilmaisullisten mahdollisuuksien tulosta. Kuvien tehtävä ja rooli voi olla tiedottava, viihdyttävä, kertova tai esteettistä, taiteellista nautintoa tuottava. Kuvan rakennusainekset ja kuvaviestin osat ovat värejä, pintoja, pisteitä, viivoja, tila-illuusioita, valoja ja varjoja. Niitä tutkimalla voidaan päästä käsiksi kuvan lainalaisuuksiin, ja oppia käyttämään niitä omassa kuvallisessa viestinnässä ja ilmaisussa.


Tulkinta Gainsborough'n maalauksesta

Kuvassa on Thomas Gainsboroughin 1770-luvulla maalaama muotokuva ”The Honorable Mrs Graham”. Muotokuva on Skotlannin Kansallisgalleriassa Edinburghissa. Kuva on hyvin tarkasti, rehevin värein ja rohkein siveltimenvedoin maalattu. Työ on tehty ateljeessa, jossa mallin on pitänyt seistä kauan paikoillaan. Taiteilija Gainsborough on ollut aikansa tunnettu hovimaalari, jonka kuvista voi havaita myös kriittistä suhtautumista hovin ja ylhäisön elämään. Gainsbrough edustaa taiteen historiassa tunnettua rokokooajan maalaria, joka teki paljon muotokuvia, mutta myös maisemamaalauksia. Kuvaa katsotaan taidemuseossa, jonne varta vasten hakeudutaan taidetta katsomaan, tai sitten se nähdään jäljennöksenä taidekirjoissa.

Yksityiskohdat on tarkkaan tallennettu, ja katsoja voi havaita puvun materiaalit ja jokaisen laskoksen. Valo tulee kuvaan vasemmalta. Varjot taustassa ovat hyvin tummia, ja valöörivaihtelut ovat kuvassa jyrkkiä. Kuvassa on kiiltoja ja häivytyksiä, pehmeitä väripintoja, muotovarjoja ja heittovarjoja. Kuvan sommittelu on juhlallinen ja asetelmanomainen. Kuvassa korostuvat pystysuorat linjat.

Tärkein asia, itse Mrs Graham, on sijoitettu kuvaan aivan keskelle ja katseen kiintopisteeksi muodostuvat hänen kasvonsa ja kirkkaasti valaistu rintakehä. Kuva esittää 1700-luvun lopulla hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevaa naista. Hänen pukunsa kertoo myös hovinaisen asemasta: tiukat kureliivit köyttävät vyötärön epämukavasti ja iho on kalpea, mikä kertoo elämästä palatsien sisätiloissa. Kaikenlaiset koristeet ja ajan muodin mukainen puku ja kampaus sulkineen kertovat myös siitä, että tämä nainen on kuin esine, tarkoitettu kantamaan arvokkaasti asemansa merkit. Nainen nojaa kevyesti antiikin ihanteiden mukaiseen pylvääseen. Sen voi katsoa korostavan hänen asemaansa vakaassa yhteiskunnassa ja kertovan myös tuon ajan kauneusihanteista.

Taustalla oleva taivas voimakkaine tummine sävyinen ja vastakohtineen luo kuvaan dramatiikkaa. Dramatiikka olikin tavallista 1700-luvun lopun maalauksissa.

Tulkinta Niirasen valokuvasta

Kuva on julkaistu Helsingin Sanomien Verkkoliitteessä 7.12.2003. Sen on kuvannut valokuvaaja Juha Niiranen. Kuvaan liittyy teksti: ”Presidentti Tarja Halosen puku ihastutti Linnassa muitakin kuin puoliso Pentti Arajärveä”.

Digitaalisessa muodossa kuva säilyy katseltavana joitakin aikoja, pääasiassa ihmiset vain selaavat verkkosivuja, eivätkä näe kuvaa enää toistamiseen. Ihmiset kohtaavat kuvan sattumalta verkkolehteä selatessaan, ja he näkevät lukuisia samantapaisia kuvia julkisuuden henkilöistä päivittäin lehdissä, televisiossa ja verkossa. Kuva itsekin kertoo juuri mediatapahtumasta, Linnan juhlista, joita monet seuraavat suorien televisiolähetysten kautta. Kuva on otettu silmänräpäyksessä, mutta digitaaliset kuvan käsittelyn menetelmät ovat mahdollistaneet sen käsittelemisen, tarkentamisen, rajaamisen, muokkaamisen ja valikoimisen jälkikäteen. Samasta tilanteesta on voitu ottaa kymmeniä kuvia, mutta juuri tämä otos on tallennettu verkkolehden sivuille. Kuva on julkaistu verkossa usean kuvan kavalkadissa ja vertautuu näin moniin julkisuuden henkilöiden kuviin.

Päähenkilö on kuvattu aivan kuvan keskikohtaan. Presidentin vartalosta muodostuu kuvaan selkeä kolmiosommitelma. Myös tässä kuvassa on voimakkaita valöörivastakohtia. Presidenttiparin hahmot ja pilastereiden pystysuorat linjat luovat juhlallisuutta kuvaan. Digitaalisessa kuvassa kaikki yksityiskohdat on tallennettu hyvin tarkasti. Presidentin julkisuuskuvasta kertovat hänen hymynsä ja huolettoman leikillinen asentonsa. 2000-luvun alun naisen asema tulee kuvassa esille selkeästi: presidentin puoliso myhäilee taka-alalla. Naisen koreus on samaa kuin ensimmäisessäkin kuvassa, mutta hänen persoonallisuutensa pääsee esille eri tavoin. Median tapa kohdella presidenttiä tulee tässä kuvassa selvästi esille: Suomen ensimmäinen, suosittu naispresidentti on kuvattu hiukan alaviistosta, kunnioitusta hienovaraisesti osoittaen. Nykyajasta kertovat paitsi presidentin leikittelevä asento ja henkilöiden ilmeet, myös pukujen, hiusten ja silmälasien muoti. Puvun kiilto ja presidentillisten merkkien selkeä esittäminen korostavat henkilön asemaa. Vallan seremonialliset merkit näkyvät kunniamerkeissä, Linnan arkkitehtuurissa ja taustan taideteoksessa sekä presidentin keskeisessä osassa kuvassa. Kuvaan on helppo samaistua. Omalla tavallaan kuva viestii tavalliselle katsojalle myös onnellisesta parista: kuka tahansa voisi olla juhlien keskipisteenä myhäilevä puoliso taustanaan.

Teksti: Sirkka Laitinen