Sarjakuva

Sarjakuva ja elokuva syntyivät samoihin aikoihin 1880-luvun loppupuolella. Sarjakuvan ja elokuvan kuvakerronnat ja lajit ovat samantyyppisiä. Sarjakuvamaista kuvakerrontaa on kuitenkin tehty jo paljon aiemmin. Taiteessa kuvien sarjaa näkee esimerkiksi diptyykkien ja triptyykkien muodossa. (Esim. Akseli Gallen-Kallelan triptyykki Väinämöisen soitto 1890–91.)

Bayeuxin seinävaate 1000-luvulta kertoo Vilhelm Valloittajan valloitusretkestä kuvasarjana, jossa on yli 70 kuvaa teksteineen. Ks. Musée de la Tapisserie de Bayeux.

Sarjakuvan ilmaisukeinoja tutkitaan tarkastelemalla ja harjoittelemalla

  • kuvan kokoja
  • kuvakulmia
  • kuvan sommittelua
  • tilan rakentamisen keinoja
  • viivan ja pinnan rakennetta
  • sarjakuvaruutujen kokoja ja muotoja
  • liikkeen ja äänen kuvaamista
  • puhe- ja ajatuskuplia
  • tekstejä
  • tehosteita
  • kuvasymboleita.

Suomalaisia uusia sarjakuvan tekijöiden teoksia tutkimalla löytyy tyylejä, aiheita ja tekotapoja, jotka eivät ole oppilaille kaupallisista sarjakuvista tuttuja. Opetuksessa tulisikin laajentaa oppilaiden käsitystä sarjakuvan ilmaisusta. Erilaisista sarjakuvista voidaan etsiä erilaisia kuvakokoja ja -kulmia, piirtimen käyttöä, tehosteita, kuvasymboleja, liikkeen, äänen tai tunnelman kuvaamista tai tilan kuvaamisen keinoja. Erilaisissa sarjakuvissa käytettyjä keinoja tutkimalla sarjakuvan opiskelusta tulee elävää ja oppilaiden omaa ilmaisua rikastuttavaa.

IDEA > SYNOPSIS > KÄSIKIRJOITUS > LUONNOSTELU > PIIRTÄMINEN > VIIMEISTELY

Sarjakuvan keinoja voidaan opetella

  • tekemällä sarjakuvaa valmiiden ruutujen ja puhekuplien pohjalta
  • muuntamalla valmiin sarjakuvan hahmoja tai taustoja
  • ideoimalla tarinaa, tapahtumapaikkaa ja hahmoja
  • piirtämällä sarjakuvan tiloista ja hahmoista luonnoksia mallista: koulun pihanäkymää, portaita, luokkahuoneen nurkkaa
  • ideoimalla tapahtumapaikkoja valokuvien tai lehtikuvien pohjalta
  • piirtämällä mallista ihmisiä tai eläimiä eri kuvakulmista ja erilaisilla rajauksilla
  • muuntelemalla valmiista valokuvasta hahmoa omaan ideaan sopivaksi
  • työskentelemällä äänien, kertomusten tai kuvailujen synnyttämien mielikuvien pohjalta.

Sarjakuvahahmoa voidaan ideoida kuvailemalla henkilön tai olion luonnetta ja elintapoja ensin sanallisesti. Opettaja voi kertoa näin:
”Oliolla on päässään ainakin kolme uloketta, korvaa, antennia tai sarvea. Sillä on hyvin pienet kädet ja toisella kädessään sillä on jokin esine. Vaatteet ovat sotkeutuneet ja vähän rikkinäiset. Sillä on pitkä parta ja ainakin yksi häntä. Oliolla on jokin kulkuväline, jolla se pääsee eteenpäin tai jopa lentämään. Olio tuoksuu tai haisee joltakin, ja se päästelee erilaisia ääniä suustaan. Se on juuri nyt hyvin iloinen.” Sanallisen kuvailun aikana tai sen jälkeen oppilaat piirtävät luonnoksia mielikuvien mukaan.

Hahmon ideoinnin jälkeen laaditaan synopsis eli juonikuvaus, jossa kuvataan sarjan tapahtumat pääpiirteittäin. Se tehdään ideoinnin pohjalta luurangoksi jonka päälle aletaan poimia sarjan pienempiä tapahtumia ja yksityiskohtia. Juonta tai tarinaa voidaan rakentaa ensin sanallisesti.

Tarinan vaiheina ovat

  • alku (tilanne, josta kaikki alkoi)
  • keskikohta (käänne, yllätys)
  • loppu (johon kaikki päättyi).

Usein tarinan alussa esitetään jokin ongelma, jonka tarina ratkaisee lopussaan. Ongelma voi olla jokin ristiriita, joka on joko hahmolla itsellään tai jonkin toisen hahmon välillä tai sitten hahmon ja sen ympäristön välillä. Ryhmässä voidaan ideoida synopsista vaihe vaiheelta niin, että jokainen ryhmän jäsen kirjoittaa paperille tarinan alun ja antaa paperinsa ryhmässä seuraavalle, joka jatkaa tarinaa. Näin saadaan aikaan monta juoniehdotusta, joista voidaan valita ja muokata itselle sopiva.

Synopsiksen idea avautuu oppilaille, kun yritetään yhdessä löytää valmiista tutusta sarjakuvasta tai elokuvasta sen synopsis ja kertoa lyhyesti sen juoni tai idea.

Käsikirjoituksen sarjakuvalle voi tehdä myös niin, että kirjoituspaperin keskelle vedetään pystysuora viiva, jonka vasemmalle puolelle kirjoitetaan tapahtumat, mitä hahmoja ruudussa on, mitä he tekevät ja missä kaikki tapahtuu. Oikealle puolelle kirjoitetaan tekstit.

Sarjakuvastrippi luonnostellaan ensin lyijykynällä. Luonnosteluvaiheessa päätetään ruutujen koko ja muoto, kuvakoot ja kuvakulmat sekä liikkeen ja äänen kuvaamisen tavat ja kehitellään tehosteita ja valitaan kuvasymboleita.

Luonnostelun jälkeen sarjakuva voidaan piirtää puhtaaksi läpikuultavalle skissipaperille tussikynillä. Myös valopöytää voidaan käyttää hyväksi. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota mustien, harmaiden tai valkoisten pintojen työstämiseen, erilaisten materiaalien elävään kuvaamiseen, valojen ja varjojen suuntaan ja voimakkuuteen sekä yksityiskohtien hiomiseen.

Lisätietoja

  • Suomen Sarjakuvaseuran Kupla-akatemiassa on hyviä sarjakuvan rakentamiseen liittyviä vihjeitä ja tehtäviä.
Teksti: Sirkka Laitinen