Tietokonepelien visuaalinen maailma

Tietokonepelit perustuvat näyttäviin animaatioihin, hahmojen, tehosteiden ja äänimaailmojen rakentamiseen. Video- ja tietokonepelit vievät pelaajan milloin taistelutantereille, kaupunkeja rakentamaan tai urheilukentälle. Nämä pelit jäljittelevät asioiden käyttäytymistä – pelit simuloivat urheilulajeja, taisteluja, fantasiamaailmoja, lähiöelämää tai kaupungin infrastruktuuria. Jäljittely on nykyään entistäkin yksityiskohtaisempaa. Paitsi sanoilla, kuvilla ja äänillä, myös säännöillä voi viestiä ja vaikuttaa.

Miten sitten tämä kaikki vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin, jotka käyttävät runsaasti aikaa pelaamiseen?  Tutkimus tukee käsitystä, että lapset, joilla on hyvät suhteet vanhempiinsa ja ystäviinsä, jotka eivät elä väkivaltaisessa ympäristössä tai yhteiskunnassa ja joilla on turvallinen sosiaalinen tausta ja jotka eivät ole turhautuneita tai aggressiivisia muista syistä, eivät todennäköisesti tule aggressiivisemmiksi väkivaltaisista peleistä tai elokuvista – mutta kaikilla lapsilla eivät asiat ole näin hyvin! Pelien väkivalta saattaa aiheuttaa virheellisen kuvan myös pahoinpitelyn seurauksista. Lapset saattavat kuvitella, että ihmiskeho on vahvempi kuin se todellisuudessa on. Kaikkia pelejä ei ole tarkoitettu kaikenikäisille.

Pelaaminen on fiktiota eikä faktaa. Näiden asioiden erottaminen on pienelle lapselle vaikeaa. Eläytyminen niin peleissä, elokuvissa kuin perinteisissä saduissa on lapselle tärkeää. Yhtä tärkeää on aikuisen mukanaolo ja kannan ottaminen vaikeissa tilanteissa. Valtaosa peleistä tehdään kaupallista hyötyä tavoitellen eikä ensisijaisesti kasvatuksellisia tavoitteita silmällä pitäen. Pelien ja elokuvien maailmaan liittyy nykymaailmassa valtava oheistuotteiden markkinointi.

Opetuksessa pelien tutkiminen ja luominen tarkoittaa niiden analysointia ja ymmärtävää havainnoimista. Kuvataideopetuksessa keskitytään pelimaailman hahmojen, maisemien ja animaatioiden tutkimiseen ja luomiseen. Pelien visuaalisen maailman takana ovat usein samat kuvat, jotka ovat tuttuja taiteesta ja visuaalisesta viestinnästä yleensäkin. Näin kulttuurinen ja taidehistoriallinen tuntemus auttaa lapsia ja nuoria myös tunnistamaan ja analysoimaan pelien visuaalista maailmaa. Pelien rakennetta voi tutkia samanlaisen rakenteen mukaan kuin sarjakuvia tai elokuviakin: niissä on alku, keskikohta ja loppu. Samaa synopsiksen ja kuvakäsikirjoittamisen harjoittelua voidaan siis tehdä myös pelimaailmaa analysoidessa.

Teksti: Sirkka Laitinen