Valokuvaus automaatti- ja järjestelmäkameralla

Opetuksessa ei kameran tekniikan opettelun tule nousta kuvallista ilmaisua tärkeämmäksi. Siksi alaluokilla onkin syytä käyttää helppoa automaattikameraa valokuvauksessa ja kehittää kuvat liikkeessä tai käyttää digikameraa. Tärkeää on, että oppilas oppii ymmärtämään aluksi silmänräpäyksessä tapahtuvan valottamisen ja kuvan rajaamisen idean. Rajaamista voidaan harjoitella aluksi pahvisen tirkistysreiän tai sormilla muodostetun tirkistysaukon avulla. Samalla voidaan kokeilla zoomaamisen ideaa.

Ylemmillä luokilla on mahdollista kehittää valokuvauksen taitoja järjestelmäkameraa käyttäen. Tekninen osaaminen ei silloinkaan ole riittävää kuvataiteen opiskelussa: kuvan ominaisuuksien ja ilmaisun opiskelu on keskeistä opetuksessa. Kun itse otetut kuvat pääsee itse pimiössä kehittämään, avautuu oppilaalle vihdoin laajat näkymät siihen, kuinka kuvan takana on aina kuvan tekijän omat, lukemattomat valinnat. Mustavalkokuvauksen avulla voidaan keskittyä valokuvauksessa olennaiseen, valon piirtämään kuvaan.

Pimiössä työskentelyssä ensimmäinen vaihe voi olla fotogrammin tekeminen, joka sopii hyvin alaluokkienkin oppilaille. Itse kuvatuista negatiiveista tehdään aluksi vakiokokoisia suurennoksia, eikä oppilaan tarvitse aluksi vielä säätää suurennuskoneessa mitään. Vasta sen jälkeen edetään mielenkiintoisiin, suurennuskoneen valotusajan, aukon ja tarkennuksen säätöä vaativiin tehtäviin. Pimiötyöskentely on parhaimmillaan pienryhmätyötä, jossa nopeimmin oppineet toimivat apuopettajina.

Kuvauksen aiheina voivat olla

  • oppilaat, kaverin kasvonilmeet tai asennot
  • oman kouluympäristön tallentaminen, taideteokset, kasvit tai leikkitelineet. Kamera on hyvä väline ympäristön tutkimiseen ja esteettisten, kauneusarvojen huomaamiseen
  • ryhmäkuvien lavastaminen
  • omasta harrastuksesta kertominen esinein
  • autot, moottoripyörät, kaivinkoneet, rakennukset, sillat ja puistot
  • niin pienten kohteiden kuvaaminen, että nostetaan esille jotain, mitä tavallisesti ei ehditä havaita. Näin harjoitellaan tiivistä rajaamista.

On mielekästä harjoitella kameran kanssa kuvaamista ”studio-olosuhteissa”:

  • Kiinnitetään kamera jalustalle.
  • Rakennetaan tausta kankaiden ja papereiden avulla harkiten.
  • Suunnataan lamput kohteeseen. Kuvauslamppuna voi käyttää piirtoheittimiä, joiden päälle voi myös turvallisesti laittaa värikalvoja.
  • Asetetaan malli paikoilleen. Roolivaatteita käyttämällä kuvaustilanteesta tulee jännittävä ja mielikuvitusta kiehtova.
  • Sommitellaan kuva liikuttamalla kameraa jalustalla ja valitsemalla kuvakoko ja kuvakulma.

Näin oppilaat oppivat valokuvan vaativan kuvaajalta valintoja, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Kaverikuvia ja muotokuvia, joissa voi olla mukana itselle tärkeä esine, kuvataan pienryhmissä tai pareittain aina kuvattavan, kuvaajan ja avustajien rooleja vaihtaen. Kaverin ilmeitä ja eleitä kuvatessa joutuu myös miettimään, mikä on kuvassa tärkeintä ja mitä voisi rajata pois.

Valokuvaopetuksessa oman kuvaamisen rinnalla tutkitaan valokuvaajien valmistamia kuvia. Valokuvan analysoinnissa edetään kuvan tuottamien assosiaatioiden kertomisen kautta kuvan ilmaisullisten, teknisten ja kulttuuristen tekijöiden tutkimiseen:

  • Luetellaan, mitä kuvassa on.
  • Tutkitaan, mistä valo tulee kuvaan.
  • Tutkitaan, kuinka voimakasta ja minkä sävyistä valo on.
  • Mietitään, miten kuva on sommiteltu.
  • Havainnoidaan, mistä suunnasta ja miltä etäisyydeltä kohdetta on kuvattu.
  • Pohditaan, mikä on kuvan viesti tai sanoma.
  • Otetaan selvää, miltä ajalta ja mistä kulttuuripiiristä kuva on peräisin.

Valokuvan tulkitseminen on mahdollista myös kuvallisesti:

  • Kuvataan itse jatkoa taiteilijan kuvalle.
  • Jatketaan valokuvasta tehtyä valokopiota.
  • Lisätään kopiokuvan päälle itse piirrettyjä asioita.
  • Tehdään kuvakollaasia useista valokopiokuvista.
  • Tietokoneen kuvankäsittelyohjelmien avulla voidaan valokuvaan lisätä tai siitä voidaan poistaa ja sitä voidaan muunnella monin tavoin sekä tutkia näin valokuvan eri osien suhdetta.

Lisätietoja

Teksti: Sirkka Laitinen