Talonpoikaiskulttuuri ja käsityöllinen osaaminen

Muotoilun perusteita on mukava lähteä tutkimaan keksintöjä tekevän ihmisen näkökulmasta. Miten esineet ovat syntyneet ja millä tavoin ympäröivän luonnon materiaaleja on käytetty hyväksi jokapäiväisessä elämässä tarpeellisten tarvekalujen valmistamisessa?

Suomalaisen muotoilun alku ja kulttuurinen perintö on talonpoikaisessa esinemaailmassa. Sille on ominaista luonnonmateriaalit, vuosisatojen aikana hioutuneet  tarkoituksenmukaiset muodot ja käsityöllinen osaaminen. Maatalojen lapset ryhtyivät jo varhain harjoittamaan käsityötaitoja. Itse valmistetut tarve-esineet, huonekalut ja työkalut olivat arvokkaita, ja niistä opittiin pitämään hyvää huolta. Melkein kaikkea muuta osattiin valmistaa kotona, paitsi sepän, ruukunvalajan ja lasinpuhaltajan töitä. Ruukut ja pullot ostettiin markkinoilta, mutta sepän pajassa asioitiin kylällä.

Metsänkävijällä on ollut keksivä mieli ja oivaltava silmä. Kolmijalkainen tuoli on valmistettu metsästä löytyneestä puuaihiosta ja se on yhtä puuta. Sen sijaan renessanssituolissa tekijä on liittänyt taitavasti tuolin osat toisiinsa.  Jalat on sorvattu käsisorvilla. Vaurauden lisääntyessä ja kulttuurin monimuotoistuessa esineitä ryhdyttiin koristelemaan ornamentein. Tuolin rikas puuleikkauskoristelu kertoo, että se on ollut talon arvoesine.