Taiteelle ominainen työskentely rakentaa tekijäänsä ja maailmaa ympärillämme

MIrja Hiltunen

Mistä on kyse kun yksilöä korostavana aikanamme kokonaisten kylien ja kaupunkien lähiöiden asukkaat osallistuvat taiteen kaltaiseen toimintaan? Mikä saa nykytaiteilijan työhuoneestaan ulos ympäröivän yhteisön keskuuteen ja toimimaan aktiivisena ja yhteistyöhön innostajana? Perinteisesti taiteen on ajateltu edistävän ennen kaikkea yksilöiden esteettistä herkkyyttä. Nykyisin taide on yhä laajemmin tunnistettu myös yhteisön merkittäväksi voimavaraksi.

Kokonaisvaltaisen taideoppimisen tehtävänä on ohjata oppilaita tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin. Taiteilija ja taiteen tutkija Susanne Lacy pohti jo yli 20 vuotta sitten taiteilijan roolin muutosta uudenlaisen, osallisuuteen perustuvan julkisen taiteen yhteydessä. Hän esitti havaintonsa mallina, jossa muutosta tarkasteltiin suhteessa yksityiseen ja julkiseen sekä suhteessa taidetoiminnan aktivistisuuteen. Taiteilijan roolit nähtiin painottuvan kokijan, tiedottajan, analysoijan ja aktivistin roolien välille.

Kuvataiteelle ominainen työskentely

Taiteelle ominaisessa työskentelyssä käytetään erilaisia taiteen strategioita ja niiden yhdistelmiä. Taide voi toimia itseilmaisun ja -tuntemuksen välineenä, taide voi tulkita, se voi esittää sekä tehdä näkyväksi erilaisia asiantiloja, se voi toimia myös välittäjänä ja opastajana. Taiteen kautta voi pyrkiä myös muuttamaan asiantiloja ja aktivoimaan muita mukaan muutoksen tekemiseen.

Taiteelle ominainen tutkiva ja ilmiökeskeinen työskentely edustaa kokonaisvaltaista tiedonkäsitystä, jossa yhdistyy taideoppimisen yksilöllinen ja yhteisöllinen luonne. Creative Connections -hankkeessa (2012–2015) tutkittiin aikalaistaiteen toimintatapoja ja niiden soveltamista kuvataideopetuksessa. Hankkeen tavoitteena oli luoda ja tukea eri maiden lasten ja nuorten kulttuurista dialogia sekä kehittää kuvataidelähtöisiä lähestymistapoja eurooppalaisuuteen. Hankkeen puitteissa rakennettiin interaktiivinen oppimisympäristö, jossa joukko kuuden Euroopan maan oppilaita perehtyi eurooppalaisten nykytaiteilijoiden tuotantoon.

Teosten valintaa tukemaan laadittiin viisi kategoriaa, jotka nimettiin taide kulttuurisena itseilmaisuna, tulkintana, tiedottajana, oppaana ja aktivismina

taiteelle ominainen työskentely

Creative Connections -sivustot esittelevät yli 70 nykytaiteilijan teokset, oppilaiden tulkintoja niistä sekä opettajille suunnattua materiaalia. Mukaan sitoutui yhteensä 25 koulua eri kouluasteilta ja ensimmäisestä luokasta lukioon. Oppilaat pääsivät kokeilemaan erilaisia aikalaistaiteelle ominaisia työskentelymuotoja ja taiteilijan rooleja. Oppilaat jakoivat omia visuaalisia tulkintojaan valituista teoksista sekä kommentoivat toistensa kuvataiteellista prosessia ja teoksia.

taiteelle ominainen työskentelyhttp://creativeconnexions.eu/

Aikalaistaiteen materiaalit, mediat ja esittämisen tavat sekoittuvat sekä muuttuvat. Taiteilijat työskentelevät niin perinteisten kuin hyvinkin kokeilevien teemojen, materiaalien ja toimintatapojen parissa. Aikalaistaiteen teokset tai taideteot eivät aina edellytä taitoja, joita saavutetaan perinteisillä kuvan tekemisen keinoilla.
Kuvataideopetuksessa hiotaan edelleen taiteen tekemisen taitoja, otetaan oppia kulttuurisesti moninaisista kuvailmaisun tavoista sekä tutustutaan erilaisten tekniikoiden ja materiaalien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi havaintopohjainen työskentely, jopa kopioiminen ja jäljitteleminen, systemaattiset harjoitukset sommittelun tai värin käytön suhteen, voivat elää rinnan ongelmanratkaisutehtävien ja tekijänsä omaa ilmaisua sekä itsetuntemusta tukevien harjoitusten kanssa. Käsitteelliset tai ympäristöjä ja yhteisöjä aktivoivat projektit eivät myöskään sulje pois erilaisten taitojen harjoittelua. Kasvuun taiteen parissa ja taiteeseen on monta tietä. Oppilaiden onkin hyvä tarkastella ja kokeilla erilaisia taiteelle ominaisia työskentelytapoja ja opettajan lisäksi ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset ohjauksen tarpeet.

Keskeisiä sisältöalueita voidaan lähestyä ilmiökeskeisesti aikalaistaiteelle ominaisia ilmaisemisen, osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja soveltamalla. Tilan ja ajan antaminen on edellytys henkilökohtaisen taidesuhteen rakentumiselle. Prosessi ja lopputulos nähdään taideoppimisessa yhtä merkityksellisenä.

Oppilaiden kanssa voidaan pohtia esimerkiksi, millä tavoin hankimme tietoa ja ymmärrystä taiteesta, tai mitä voimme oppia taiteen kautta itsestämme ja ympäristöstämme. Taiteelle ominainen työskentely ei tarjoa valmiita vastauksia vaan tilan yhteiselle moninaisuuden ihmettelylle ja monille reiteille. Kokeiluun kannustava ilmapiiri, epävarmuuden ja epäonnistumisenkin sieto on ominaista taiteelle. Oppilaita on hyvä rohkaista iloiseen, leikinomaiseen toimintakulttuuriin, joka sallii ja tukee yllättäviäkin ratkaisuja ja oppilaiden luovuutta.

Ympäristöt ja yhteisöt taiteelle ominaisen toiminnan avaajina

taiteelle ominainen työskentely
Utsjoen Tulikettu 2005, iltajuhlat. Kuva Mirja Hiltunen

Kaikki kuvataiteen neljä tavoitealuetta, visuaalinen havaitseminen ja ajattelu, kuvallinen tuottaminen, visuaalisen kulttuurin tulkinta sekä esteettinen, ekologinen ja eettinen arvottaminen, voivat konkretisoitua aikalaistaiteelle ominaisessa työskentelyssä. Aikalaistaiteelle on lisäksi luonteenomaista temaattinen, ilmiöpohjainen työskentely sekä erilaisia tietämisen tapoja yhdistelevä lähestymistapa. Taiteelle ominainen työskentely kytkeytyykin luontevasti laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin ja toimintakulttuuria ohjaaviin periaatteisiin.

Ympäristö- ja yhteisötaiteessa korostuu monitieteisen ja -taiteisen prosessin merkitys. Ensin tutustutaan valittuun ilmiöön ja kohteeseen, paikkaan tai yhteisöön; sitten työskennellään ja dokumentoidaan yhdessä; lopuksi teos voidaan tuoda julkisesti näytteille joko konkreettisesti tai dokumenttien välityksellä. Jotkut taiteilijoista työskentelevät mieluummin yksinään ja toiset yhteistyössä erilaisten yhteisöjen kanssa. Myös työskentely-ympäristöt vaihtelevat erämaan rauhasta yhteisiin julkisiin tiloihin ja virtuaalisiin ympäristöihin. http://www.environmentalart.net/taiteilijalinkit.htm

Utsjoen Tulikettu-hanke (2004–2006) kokosi varhaiskasvatuksen, Utsjokisuun koulun, Saamelaislukion, palvelukodin ja kyläyhdistyksen väen tieteen ja taiteen toimintaviikoille. Talvitaide ja revontulitutkimus toimivat kokoavina teemoina mutta hankkeessa tarkasteltiin myös muita tähtitaivaan ja luonnon ilmiöitä, niihin liittyviä saamelaisia uskomuksia sekä aikalaistaidetta. Toimintaviikkojen päätteeksi järjestettävät juhlat muodostuivat tärkeäksi yhteisöllisyyden rakentajaksi.

Rovaniemellä palvelutalon sisäpiha sai puolestaan vuonna 2013 uuden ilmeen peruskoulun oppilaiden, palvelutalon asukkaiden sekä henkilökunnan yhteisten taidetyöpajojen tuloksena. Mukana toiminnassa oli lisäksi sekä omaisia että kyläläisiä. Palvelutalon sisäpihalle luotiin oppilaita ja asukkaita osallistaen istutuksia ja erilaisia elementtejä – maitolaiturista lähtien. Koululaiset ja ikäihmiset kohtasivat myös sadutuksen ja siitä syntyneiden tekstiilikirjojen teon merkeissä.

taiteelle ominainen työskentely

Yhteistyötä juhlittiin isolla joukolla palvelutalon pihalla 2013. Projektin ohjaus ja kuvat Riitta Johanna Laitinen

Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti oppilaiden tulisi tutkia kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä sekä käyttää niitä osallistumisen ja vaikuttamisen muotoina. Kuinka oppilaat tunnistavat taiteen roolin kestävän kehityksen, hyvinvoinnin ja sosiaalisen muutoksen välineenä? Kuten näissä esimerkeissä, oppilaat voivat vaikkapa suunnitella ja toteuttaa yhteistyöprojekteja, jotka perustuvat heidän omiin kokemuksiinsa ja kysymyksenasetteluihinsa. Näin voidaan tukea oppilaan identiteettien rakentumista, kulttuurista osaamista sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä kuvataiteen tehtävän mukaisesti.

Kulttuurista osaamista ja yhteisöllisyyttä tuetaan aikalaistaiteen toimintatavoilla myös ArtGear – Taidevaihde hankkeessa (2016–2018). Siinä taiteen menetelmillä ja sosiaalityön yhteistyöllä rakennetaan oppilaiden kaksisuuntaista kotoutumista Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa yläkouluissa, ammattiopistossa sekä vapaa-ajan yhteyksissä. Hankkeen tarve liittyy maahanmuuton kasvuun, kotoutumistarpeiden lisääntymiseen sekä kantasuomalaisten, erityisesti nuorten, mahdollisiin ennakkoluuloihin tai kielteisiin asenteisiin.

taiteelle ominainen työskentely

Lähtökohtana Taidevaihde-hankkeen kaksisuuntaisessa kotouttamisessa on lisätä maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten vuorovaikutusta. Samalla 9-luokkalaisille ja yli 15-vuotiaille suunnatuissa työpajoissa kehitetään toimintatapoja, joilla taiteilijat osallistuvat opetukseen.

Oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvissä tavoitteissa vuosiluokille 7–9 korostetaan tutkivaa ja ilmiökeskeistä työskentelyä taiteen traditioita ja aikalaistaiteen toimintatapoja hyödyntämällä. Taidevaihde -hankkeessa työskentelee taiteilijoita kuvataiteen, sirkuksen, tanssin, näyttämö- ja katutaiteen aloilta sekä kuvataidekasvatuksen ja sosiaalityön opiskelijoita. Moniaistiset havainnot, tunteet, visuaaliset esitykset ja kulttuuriset symbolit voivat yhdistyä vuorovaikutteisissa taideperustaisissa tilanteissa. Ohjauksessa pyritään opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti luomaan taideoppimiselle turvallinen, moninaisuutta kunnioittava ja itseilmaisuun rohkaiseva ilmapiiri, jossa oppilaat saavat henkilökohtaista ohjausta ja tukea.

Työpajat toteutetaan kouluissa, joissa opiskelee maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia samoilla luokilla. Ensimmäisissä työpajoissa on työskennelty kulttuurisen moninaisuuden teemoissa oppiainerajat ylittäen ja taidetoiminnan kautta oppilaita yhteissuunnitteluun osallistaen.

Hanke käynnistyi 2016 kaupungin nuorisotilassa avoimella työpajalla, jossa pohdittiin tulevaisuuteen liittyviä toiveita ja haaveita. Kokonaisuudessa toteutettiin yhteisteos ”Future Reflections”, joka julkistettiin Taiteiden yössä ja on nähtävissä myös vimeossa osoitteessa https://vimeo.com/182977993

taiteelle ominainen työskentely

Future Reflection 2016, Rovaniemi. Työpajan ohjaajat ja kuvat: Miina Alajärvi, Henriikka Hietaniemi ja Johanna Ruotsalainen.

Taiteelle ominaiseen työskentelyyn liittyy kokeilemista, monipuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä, taiteidenvälisyyttä sekä yhteistyöprojekteja. Samalla tuetaan myös oppilaiden monilukutaidon kehittymistä. Taide tunnistetaan myös varteenotettavana kouluyhteisön ja laajemmin yhteiskunnan osa-alueena. Taide voidaan liittää vielä aikaisempaa selkeämmin osaksi kestävää kehitystä, hyvinvointia ja turvallista arkea. Sitä voi pitää myös taloudellisena voimavarana.

Kuvataiteen oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvissä tavoitteissa linjataankin, että oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin yhteistyössä muun opetuksen ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Aikalaistaiteen toimintatavoilla päästään tutkimaan kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia merkityksiä. Taiteelle ominaisia toimintatapoja voidaan soveltaa myös osallistumisen ja vaikuttamisen muotoina ja tunnistaa näin taide yhä laajemmin sekä omaksi että yhteisön merkittäväksi voimavaraksi.

Kirjallisuus:

Bardy, M. & al. (toim.) 2007. Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museon julkaisuja 106 / 2007. Tampere: Like. Creative Connections -hanke http://creativeconnexions.eu/
Hiltunen, M. 2011. Voimaannuttava pohjoinen. Sukupolvet ja kulttuurit kohtaavat taidekasvatushankkeissa. Nuorisotutkimus Vol 29, (1), 34–49.
Hiltunen, M. 2009. Yhteisöllinen taidekasvatus. Performatiivisesti pohjoisen sosiokulttuurisissa ympäristöissä. Acta Universitatis Lapponiensis 160. Lapin yliopistokustannus. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20111141039
Hiltunen, M. & Huhmarniemi, M. (toim.) 2010. Rälläkkä ja sivellin. Taidetoimintaa nuorten hyvinvoinnin tueksi. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja Sarja C. Katsauksia ja puheenvuoroja 33. http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/paattyneet-hankkeet/nuorten-hyvinvoinnin-ankkurit/Rallakka_ja_sivellin_julkaisu.pdf
Hiltunen, M. & Manninen, A. 2015. Art evokes! Use of Online Environments to promote pupils’ wellbeing. In Eiri Sohlman et all (eds.) ArctiChildren InNet. Empowering.School eHealth Model in the
Barents Region. Publication series B. Reports 2/2015; pp. 245–255. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-074-3
Jokela, T. & Hiltunen, M. 2014. Pohjoiset kylät ja koulupihat taidekasvatuksen paikkoina. Teoksessa E-K. Hyry-Beihammer, Eeva-Kaisa; Hiltunen, Mirja; Estola, Eila (toim.) Paikka ja kasvatus. Lapin yliopistokustannus, 78–126.
Jokela, T. & Hiltunen, M. & Huhmarniemi, M. & Valkonen, V. 2006. Taide, yhteisö & ympäristö. Lapin yliopisto. Verkkokirja luettavissa: http://ace.ulapland.fi/yty/
Lacy, S. 1995. Mapping the terrain: new genre public art. Bay Press: Indiana University.
Sederholm, H. 2000. Tämäkö taidetta? Porvoo: WSOY.
Suominen, A. (toim.) 2016. Taidekasvatus ympäristöhuolen aikakaudella – avauksia, suuntia, mahdollisuuksia. Helsinki: Aalto ARTS Books.

OPS 2016

Taiteelle ominainen työskentely

Taiteelle ominainen tutkiva ja ilmiökeskeinen työskentely edustaa kokonaisvaltaista tiedonkäsitystä, jossa yhdistyy taideoppimisen yksilöllinen ja yhteisöllinen luonne. Toimintatapa tukee pitkäjänteistä työskentelyä ja tavoitteellista taideoppimista. Taiteelle ominainen työskentely hyödyntää erilaisia tutkimisen, ilmaisemisen, esittämisen ja toiminnan tapoja. Moniaistiset havainnot, tunteet, visuaaliset esitykset ja kulttuuriset symbolit yhdistyvät vuorovaikutteisissa tilanteissa. Taiteelle ominaiseen työskentelyyn liittyy kokeilemista, monipuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä, taiteidenvälisyyttä sekä yhteistyöprojekteja. Keskeisiä sisältöalueita voidaan lähestyä nykytaiteelle ominaisia toimintatapoja soveltaen – ilmaisun, osallistumisen ja vaikuttamisen kautta.