Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Mira Kallio-Tavin

Osallisuus ja tekijyys

Yhteiskunnallisella vaikuttamisella perusopetuksessa tarkoitetaan oppilaan osallistumista yhteisiin asioihin omassa elinympäristössään koulussa ja koulun ulkopuolella. Kyse voi olla esimerkiksi jonkin oman ajatuksen esille tuomisesta omassa kuvallisessa työssä tai jossain ryhmän yhteisessä projektissa. Opetuksessa vahvistetaan oppilaiden tietoisuutta omien pientenkin valintojen, esimerkiksi kulutusvalintojen tai sosiaalisen median kommenttien merkityksestä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Opettajien tulee auttaa oppilaita tulemaan tietoiseksi vaikuttamisen ja vaikutetuksi tulemisen mahdollisuudesta ja siihen liittyvästä vastuullisuudesta.

Oppilaan osallisuuteen liittyy kiinnostus ja kuulumisen tunne omaa elinpiiriä koskettaviin asioihin. Osallisuuteen kuuluvat myös asiat, joihin oppilas ei voi suoraa vaikuttaa, mutta joista voi olla kiinnostunut ja joista käytäviin julkisiin keskusteluihin voi osallistua. Suunnitellessaan opetusta opettaja voi esimerkiksi kartoittaa oppilaita koskettavia aiheita, joista osa voi liittyy selkeämmin välittömään paikalliseen elinympäristöön ja osa globaaleihin kysymyksiin. Toki nämä lähestymistavat voivat myös yhdistyä. Projekti voitaisiin aloittaa tarkastelemalla jonkun taiteilijan yhteiskunnallista kysymystä pohtivaa teosta, kuten esimerkiksi Alfredo Jaarin Miljoona suomalaista passia vuodelta 1995. Oppilaiden kanssa keskusteltaisiin vaikkapa kuinka tämän yli kaksi vuosikymmentä sitten tehdyn teoksen aihe on edelleen ja uudella tavalla ajankohtainen omalla paikkakunnalla, laajemmin Suomessa ja muualla maailmassa. Voidaan myös selvittää minkälaisia muita teoksia taiteilijat ovat työstäneet samankaltaisista teemoista ja toteuttaa omilla ideoilla ajankohtainen työ aiheeseen liittyen, joko yksin tai ryhmässä. Yhdessä voidaan pohtia, kuinka teokset tulisivat nähdyksi ja osaksi julkista keskustelua omalla paikkakunnalla. '

Osallisuus on parhaimmillaan aktiivista toimijuutta, jolloin oppilas ei ainoastaan osallistu aikuisten suunnittelemaan oppimiskokonaisuuteen, vaan toimii vastuullisena suunnittelijana ja toimijana omassa työskentelyssään ja oppimisessaan. Opettajan tehtävänä on innostaminen ja alulle saattaminen, mutta myös asiantuntija-avun antaminen sekä vastuullisuuteen että tiedon äärelle ohjaaminen.

Osallisuudella ja toimijuudella tarkoitetaan myös pieniä tekoja ja vaikuttamisen paikkoja, jotka kuuluvat myös esi- ja alkuopetukseen. Voidaan esimerkiksi tarkastella, kuinka hyvin esteetön liikkuminen toteutuu omassa koulurakennuksessa, tehdä havaintoja videoiden omaa kouluympäristöä ja jakaa video sosiaalisessa mediassa. Yhdessä katsomalla ja keskustelemalla oppilaiden tuottaman kuvamateriaalin voi kytkeä laajempaan keskusteluun. Opetuksessa voi pohtia yhdessä oppilaiden kanssa muun muassa sosiaalisen median vastuullisen vaikuttamisen muotoja, ja opetuksessa voi tarkoituksellisesti kannustaa oppilaita osallisuuteen, tekijyyteen ja toimijuuteen yhteisissä asioissa.

Laajentuneet oppimisympäristöt ja julkinen pedagogiikka

Koulu ei ole ainoa oppimisen paikka. Nuoret oppivat lukuisissa muissa informaaleissa eli arjen fyysisissä ja virtuaalisissa ympäristöissä. Kouluoppiminen avautuu entistä enemmän ympäristöönsä. Ostoskeskukset, urheilukentät, huvipuistot, elokuvat, konsertit, mainokset, TV-sarjat ja pelimaailmat ovat visuaalisen oppimisen ympäristöjä siinä kuin museot, kirjastot, leikkipuistot, luonnonympäristöt ja koulut. Monet näistä ympäristöistä ovat myös kiinnostavia visuaalisen kulttuurin oppimisympäristöjä. Puhutaankin yhteiskunnan visualisoitumisesta, eli siitä, kuinka tärkeäksi on tullut viestittää ja vaikuttaa kuvilla, väreillä ja merkeillä.

Monet arjen oppimisympäristöt vaikuttavat nuorten kokemuksiin toimijoina, ääritapauksissa niitä joko mahdollistaen tai rajoittaen. Arkkitehdit ja suunnittelijat vaikuttavat konkreettisesti julkisiin tiloihin. Opetuksessa voidaan pohtia esimerkiksi sitä, kuinka oppilailla olisi mahdollista toimia julkisissa tiloissa aktiivisina toimijoina eikä ainoastaan niiden käyttäjinä. Julkisia tiloja voidaan lähestyä yhteisen keskustelun ja muun toiminnan paikkoina. Julkisten tilojen on tarkoitus kuulua kaikille ja opetuksessa on syytä tarkastella yksityisen ja julkisen rajatilaa, esimerkiksi pohtimalla, mitä julkisessa tilassa voi, saa ja pystyy taiteen keinoin tuomaan esille. Oppilaat voivat esimerkiksi yhdessä valita tilan, joka jollain tavalla herättää heissä mielenkiintoa sen toimivuuden tai toimimattomuuden vuoksi ja tehdä tilaan jokin visuaalinen kannanotto. Julkiseen tilaan voi tuoda keskustelua monenlaisin visuaalisin keinoin. On myös tärkeää tutustua julkisen taiteen ja katutaiteen laajoihin kenttiin ja pohtia kuinka julkinen tila ja siinä tuotettu visuaalinen toiminta ohjaa ajatteluamme ja arvojamme.

Julkisella pedagogiikalla tarkoitetaan julkisissa tiloissa tapahtuvaa tarkoituksellista tai sattumanvaraisesti syntynyttä viestintää ja kannanottoa, joka vaikuttaa ja ohjaa tiloissa toimivien ihmisten ajattelua ja toimintaa. Opetuksessa voidaan ottaa jokin julkinen tila tutkimuksen kohteeksi, dokumentoida sitä ja keskustella minkälaisia arvoja ja kuvallisia viestejä tila välittää.

Oppiminen on kaikkiallista, eli sitä tapahtuu kaikissa paikoissa, kokoaikaisesti. Ei ole tarpeen eriyttää mitä opitaan koulussa ja mitä koulun ulkopuolella, sillä oppilaan oppimisen kannalta sillä ei juuri ole merkitystä. Kuvataiteen näkökulmista tarkastellen, koulu ja koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt ovat kiinnostavia tarkastelun kohteita.

Sosiaalinen media oppimisympäristönä

Media on tärkeä julkisen pedagogiikan oppimisympäristö ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava. Oppilaiden osallisuus ja toimijuus sosiaalisessa mediassa on usein aktiivista. Oppilailla on usein hyvät sosiaalisen median tiedon jakamisen ja vastaanottamisen taidot, joita kannattaa opetuksessa hyödyntää.

Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisilla nuorilla on todettu olevan myös hyvät yhteiskunnalliset perustiedot ja -valmiudet. Suomalaisnuorilla ei ole kansainvälisesti tarkasteltuna kuitenkaan paljoa kiinnostusta esimerkiksi politiikkaa kohtaan. Nuoret ilmaisevat vain vähän kiinnostusta aikomuksistaan osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan aikuisena. Perinteisesti onkin ajateltu, että nuoriso näkee maailman liian valmiina voidakseen kokea osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kenties tämä on muuttumassa muuttuvassa maailmantilanteessa ja muuttuvassa tiedon tuottamisen ja jakamisen tavoissa. Moni nuori ottaakin kantaa asioihin aktiivisesti sosiaalisen median kautta. Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia ja kommentoidaan toisten kuvia. Tämän lisäksi monet oppilaat ovat mobiililaitteiden kautta globaalin uutisoinnin ja muun tiedon välittömän saavutettavuuden piirissä, usein jopa tehokkaammin kuin heidän vanhempansa.

Yhteiskunnallisuus ja yhteisöllisyys

Yhteiskunnallisuuteen liittyy oleellisesti myös yhteisöllisyys. On tärkeää, että nuoret tuntuvat kuuluvansa yhteisöön, ja että heidän edustamansa yhteisöt nauttivat koulun arvostuksesta ja että heidän näkemyksensä tulee keskustelluksi, kuulluksi ja nähdyksi. Tätä yhteisöihin kuulumista vahvistetaan kuvataideopetuksessa perusteiden mukaisesti kuvia havaitsemalla, ja niitä tuottamalla, tulkitsemalla ja arvottamalla.

Kirjallisuutta:

Freedman, K. & Stuhr P. 2004. Curriculum Change for the 21st Century. Elliot Eisner & Michael Day (eds.) Handbook of Reasearch in Art Education. New Jersey: Lawrence Erlbaum, 815–829.
Kallio-Tavin, M. & Pullinen, J. (toim.) 2015. Conversations on Finnish Art Education. Helsinki: Aalto-yliopiston julkaisusarja.
Kiilakoski, T., Tomperi T. & Vuorikoski, M. (toim.) 2005. Kenen kasvatus. Kriittinen pedagogiikka ja toisinkasvatuksen mahdollisuus. Tampere: Vastapaino.
Knockel, A., Patton, R. (toim.) 2017. Born Digital. Special Issue of Visual Arts Research, VAR.
Prusskij, C. & Salmio, T. (toim.) 2014. Kuvien tarinat. Artikkeleita ja tehtäviä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Helsinki: Plan Suomi Säätiö
Quinn, T., Ploof, J. & Hochtritt, L. (toim.) 2012. Art and social justice education. Culture as commons. New York: Routledge.
Rantala, L. & Ripatti-Torniainen, L. 2013. Julkinen pedagogiikka: käsitteenmäärittelyä ja ilmiökentän hahmottamista. Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja 44:1, 7-16.
Tavin, K. & Ballengee-Morris, C. (toim.) 2012. Stand(ing) up, for a change: Voices of arts educators. Reston, VA: National Art Education Association.

OPS 2016