Sisällöllisten kokonaisuuksien solminta

Kuvataideopetuksen opetussuunnitelmallinen alue on sisällöllisesti laaja. Sen toteuttaminen vaatii oppiaineen sisäistä integraatiota ja temaattista ajattelua. Oppiaineksen ryhmittely teemakokonaisuuksiksi ratkaisee myös ongelman, joka syntyy silloin kun opetus rakentuu yksittäisistä, irrallisista tehtävistä. Teemaa käsiteltäessä on mahdollista tarkastella laajoja kokonaisuuksia, jolloin kuvan tekemisen ja ilmaisuharjoitusten sekä tekniikoiden yhteyteen on mahdollista yhdistää kulttuurista ja historiallista  taustatietoa. Näin syntyy ymmärrys oppiaineen todellisesta luonteesta ja päämäärätön puuhastelu jää pois.

Oppimispäiväkirja ja portfoliotyöskentely auttavat myös hahmottamaan temaattisia kokonaisuuksia samalla kun oman oppimisen kokemukset saavat asianmukaiset nimet ja käsitteet.

  
  
Kuvissa tehdään varjoteatteria piirtoheitinten avulla. Kun käytetään kahta piirtoheitintä, joiden vastakkaiset värivalot sekoittuvat toisiinsa, syntyy värillisten varjojen ilmiö. Tämä ilmiö kiinnostaa useimpia lapsia. Varjoteatteria tehtäessä voidaan siten harjoitella väriopin ilmiöitä samalla kun tutkitaan varjoteatterin kulttuurista taustaa.

Valo-varjo–ilmiö kuvataiteessa, värien sekoittuminen väriopissa sekä varjoteatterin pitkä tie Aasiasta Eurooppaan yhdistettynä varjoteatteriesityksen oman tarinan keksimiseen ja esittämiseen muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa on paljon tarttumapintaa. Erilaiset oppilaat kiinnostuvat monitasoisen tehtävän eri puolista. Lisäksi pieniä varjoteatteriesityksiä voidaan esittää koulun juhlissa ja yhteisissä tilaisuuksissa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Piironen