Taide tiedon hankinnan välineenä

Ihminen on kaikkina aikoina tutkinut  taiteen avulla maailmaa. Taiteen historiassa on monia esimerkkejä taiteen ja tieteen yhdistymisestä. Merkittävin niistä lienee renessanssiajan taiteilijan ja keksijän Leonardo da Vincin elämäntyö. Vasta meidän aikanamme myös tiedemiehet ovat alkaneet tutkia Leonardon da Vincin suunnitelmia ja voineet todeta hänen olleen tieteellisten keksintöjensä suhteen yhtä ylivoimainen kuin taiteessaan. Kun tähän asti vain taidehistorioitsijat ovat tulkinneet Leonardon elämäntyötä, ovat hänen tieteelliset saavutuksensa jääneet vaille yleistä huomiota.

Muutokset taiteen maailmassa osoittavat, että tieteen ja taiteen rajat eivät enää päde. Taiteilijat, jotka kommentoivat teoksissaan tätä ihmisten elämää, ovat astuneet ulos maalauksen neliöstä ja liikkuvat nyt myös tieteen kentässä. Tulevaisuutemme vaatii holistista maailmankuvaa.

Yleissivistävän koulun oppisisällöissä ja opettajien valmiuksissa painottuu tieteellisen maailmankuvan ajattelu, logiikka ja objektiivinen tieto. Kun taide- ja taitoaineiden ilmaisumuodot pidetään erillään tieteestä ja tietämisestä, syntyy tilanne, jolloin tiede ja taide luokitellaan alueiksi, joilla ei ole tekemistä keskenään. Tällöin ei ymmärretä ilmiöitä tutkittaessa taiteellisen tiedon tuottamaa toisenlaista näkemystä. Silloin  kun koulu ei kykene hahmottamaan kokonaisuutta, rationaalisen maailman rinnalle kuuluvaa irrationaalista ulottuvuutta, maailma jakautuu kahdeksi. Kahtiajakautunut oppimisympäristö ei ole hyvä kasvupaikka. Sirpaletiedon jakaminen on myös yleisesti tunnustettu nykykoulun ongelmaksi.

Oppiaineiden välinen yhteistyö on yksi tapa rakentaa eheyttä opiskeluun. Kuvataide on usein joutunut alisteiseen asemaan yhteistyöhankkeissa. Käytännössä alisteisuus tarkoittaa sitä, että kuvataiteen osuus jää vaikkapa kuvittamisen tehtäväksi. Alisteisuudesta pitäisi pyrkiä eroon ja rakentaa tilalle oikeata oppiaineiden välistä, työskentelyä rikastuttavaa vuorovaikutteisuutta.

 Teematyöskentelyä Vaasassa

Kuvassa kolme Vaasan harjoituskoulun neljäsluokkalaista esittelee Bonk-konettaan, joka valmistettiin yhtenä Media-teemakokonaisuuden  tehtävänä. Teemakokonaisuus muodostui luonnontieteiden, äidinkielen ja kuvataideopetuksen kokonaisuudesta, jossa tutkittiin fotosynteesiä, veden kiertokulkua ja ravintoketjuja. Bonk-koneen innoittajana oli taiteilija Alvar Gullichsenin kehittelemät bonkit, mutta tässä teemakokonaisuudessa oppilaiden tuli kehitellä kone, jota voitaisiin käyttää ympäristöhaittojen poistamiseen.

Kun ryhmät olivat saaneet  koneensa valmiiksi, teokset tallennettiin digikameralla ja sen jälkeen jokainen kirjoitti aineen, jossa esiteltiin bonk-koneen toimintaa. Tässä yhdistyi siis fakta ja fiktio, mielikuvitus ja todellisuus oivallisella tavalla. Koulun ruokasaliin näytteille asetetut “ihme-bonkit” olivat sitten parin viikon ajan koko kouluyhteisön tutkittavina. Aineet olivat kaikkien luettavissa koulun omilla verkkosivuilla. Rohkeat mielikuvitusleikit ovat olleet alku monille keksinnöille.

Tehdessään bonkejaan oppilailla oli mahdollisuus pohdiskella luonnontieteellistä  lähestymistapaa tietämiseen. Bonk-koneiden valmistamisessa tarvittiin luovaa ongelmaratkaisua ja mielikuvitusta. Tarvittiin myös ekologista ajattelua, kun bonkeille kehiteltiin kestävän kehityksen mukaista ohjelmaa. Tehtävä antoi myös mahdollisuuden harjoitella vastuun ottamista ja sitoutumista yhteisen ympäristömme kysymysten ratkaisemiseen – kokonaisvaltaista lähestymista parhaimmillaan.

On tärkeää havaita, että kuvataideopetus tässä luonnontieteen ja äidinkielen teemaprojektissa ei joutunut alisteiseen asemaan, vaan sillä oli oppiaineena yhtälainen asema muihin tiedonaloihin verrattuna. Siitä syntyy holismia.

Teemakokonaisuuden toteuttivat 2003 Annika Lassus, Gunvor Skåtar ja Mats Omars/ Vasa Övningsskola.

Teksti ja kuva: Liisa Piironen