Neljä vuodenaikaa

Suomen luonto on alati vaihteleva. Keväällä luonto herää talvisesta horroksesta, päivä pitenee ja lumen sulaessa kasvien kasvu pääsee vauhtiin. Muuttolinnut palaavat ja jäät sulavat. Kevät on otollista aikaa lähteä retkelle. Retki voi olla patikkaretki, linturetki, luontoretki tai miksei pyöräretkikin, kunhan se pystytään toteuttamaan turvallisesti.

Kun koulutyö kesäloman jälkeen jatkuu, monesti on kesää vielä jäljellä.  Eri puolilla maata on erilaisia kohteita tehdä vaikkapa luokan tai koulun pyöräretki, kohteena vaikkapa jokin seutukunnan harvinainen tai miksi ei tyypillinenkin luontokohde. Kesäretken teema voidaan valita tarkoitukseen sopivaksi, rannalla voidaan tutkia rannan elämää, kuusikkokorvessa kuunnella metsän kuiskailua, lehtometsässä tutkia rehevää aluskasvillisuutta jne. Välillä voidaan vaikka painaa poski sammalta vasten tai vaikka kokeilla voiko koivua halaamalla tuntea siinä virtaavaa energiaa.

Syksyn tullen luonnon vuotuinen kiertokulku on edelleen mielenkiintoista seurattavaa. Muuttolinnut tekevät lähtöä etelän suuntaan, kasvit ja puutkin alkavat valmistautua talveen. Ruskan värejä alkaa ilmestyä luontoon ja metsän marjat odottavat poimijaansa. Mustikka, puolukka, karpalo ja syksyn sienet, niissä riittää myös oppimista niin pienille kuin isommille oppilaille. Paras paikka oppimiseen on syksyinen marja- tai sieniretki.

Talven tullen päästään luonnossa liikkumaan uusilla tavoilla. Jään varmasti kantaessa pystytään tekemään retkiä järviä pitkin. Kun lunta on satanut riittävästi päästään hiihtoretkelle. Talvellakin luonnossa tapahtuu yhtä ja toista, vaikka sitä ei aina heti huomaa; eläinten ja lintujen jäljet lumessa paljastavat monia asioita tarkkaavaiselle kulkijalle. Elämä jatkuu niin lumen pinnalla kuin lumivaipan kätköissä.  Ns. talventörröttäjät ovat yksi huomion kohde talviluonnossa. Miksi ja ketä varten ne törröttävät, siinä miettimistä sekä pienemmille että isommillekin koululaisille.