Oppimisympäristö

Oppimisympäristöä muokatessa tulee liikuntasalia tarkastella ergonomisen ajattelun keinoin: voimisteluliike (työtehtävä) on suoritettava tämän voimistelijan (työntekijä) kyvyillä näillä telineillä (työkaluilla). Kilpavoimistelussa voimistelijan ominaisuuksia pyritään parantamaan monin erilaisin lisäharjoittein, jotta hän selviäisi esimerkiksi permannolla tehtävästä kaksoisvoltista. Koululiikuntaan paremmin soveltuvassa kasvatuksellisessa voimistelussa on ajateltava juuri päinvastoin: oppilaan ominaisuuksia ei voida muuttaa nopeasti, mutta telineet voidaan sen sijaan muuntaa vastaamaan voimistelijan kokoa ja kykyä (Moniviestin: Ergonomiaa - sitä taitojen opettaminen on!).

Styroxista valmistettua ”palkkia” voidaan käyttää jopa hyppytelineenä. Kuva: Erkki Tervo.

Telineiden ja välineiden säädön keskeiseksi ohjeeksi nousee ns. onnistumisen ydinkohta, mikä tarkoittaa liikkeen vaihetta, josta lähtien liikkeen aloitus mitä varmimmin onnistuu. Aloitusvaihetta säädetään niin kauan, että kömpelökin voimistelija selviää tehtävästä ja kokee onnistumisen ilon. Hyvin suunniteltu laitekokonaisuus antaa mahdollisuuksia myös vaativimpien liikkeiden harjoittelulle kokonaisoppimismetodilla, joten välineiden muunneltavuuden tulee olla helppoa.

Tavalliset liikuntasalit voidaan kalustaa tai saneerata aputelineillä, joiden avulla niistä saadaan uutta konstruktivistista oppimiskäsitystä vastaava oppilaskeskeinen oppimisympäristö (ks. Hakala, L. 1999) Hyviä aputelineitä ovat mm. erilaiset korokkeet, penkit ja levyt. Käyttökelpoisimmat korokkeet voidaan tehdä ns. laituristyroxista. Se on riittävän vahvaa, mutta kuitenkin kevyttä liikutella (Moniviestin: Ergonomiaa - sitä taitojen opettaminen on!).