Telinevoimistelun liikkeet

Pedagogisen etenemisen periaatteen mukaan voimistelutehtävät jäsennellään yksilöllisesti tai yhteistoiminnallisesti toteutettaviksi, asteittain eteneviksi kokonaisuuksiksi. Vaikka telinevoimistelun harjoittelu on perustunut liikekehittelyyn, ovat siitä yleisesti puuttuneet yksiselitteiset asteittain vaikeutuvat kokonaisliikkeet, joilla on sama asteittain vaikeutuva teema. Näitä ovat mm. pyöriminen eteen tai taakse ja käsinseisonta. Kouluvoimisteluun paremmin sopivan pedagogisen etenemisen periaatteen mukaan jokaista tehtävää seuraa hieman vaikeampi uusi tehtävä. Kun näitä taitokanavia on riittävästi eri telineillä, syntyy liikejärjestelmä, jota sovelletaan kunkin salin ja käyttäjäkunnan tarpeiden mukaan.

Taitokanavien ja liikekehittelyn välillä on se ero, että taitokanaviin kuuluvat liikkeet eivät ole erillisiä välivaiheita ns. tavoiteliikkeeseen pyrittäessä, kuten liikekehittelyssä joskus on tilanne. Kuitenkin nämä erilliset liikkeetkin voivat kehittää oppilaan fyysisiä ja motorisia ominaisuuksia, mikä myös on nähtävä koululiikunnan tavoitteena.

Yksinkertaisista liikkeistä muodostettavan liikejärjestelmän avulla saadaan harjoitustunneille täsmälliset tavoitteet ja oppisisällöt, joiden varaan opiskelu rakentuu teoreettisten aineiden tapaan. Asteittain etenevät tehtävät helpottavat myös oppilaiden yhteistoiminnan, erityisesti avustamisen kehittymistä. Turvallisuudesta huolehtimiseenkaan ei kulu liikaa aikaa, kun tehtävät ovat suoritusperiaatteiltaan tuttuja.

Hyvä opettaja hyödyntää positiivista siirtovaikutusta ja välttää negatiivista siirtovaikutusta. Telinevoimistelussa liikkeet luokitellaan liikesukuihin. Nyrkkisääntö on, että samaan liikesukuun kuuluvat liikkeet kannattaa opettaa ajallisesti lähellä toisiaan. Negatiivisessa siirtovaikutuksessa liikkeen opettelu häiritsee seuraavan oppimista. Esimerkiksi puolivolttia ja kuperkeikkaa ei kannata opetella samalla liikuntatunnilla.

Tuntikokonaisuuden tehtävät ryhmitellään alueiksi, joiden sisällä on muutaman tehtävän asteittain eteneviä pienempiä kokonaisuuksia. Mitä useampia kokonaisuuksia sisällytetään ohjelmistoon, sitä useammat toimintakykyisyyden erittelyn tekijöistä tulevat harjoituksen kohteeksi ja sitä monipuolisemmin erilaisia liikemalleja kehitetään. Mitä pitemmälle kussakin teemassa edetään, sitä monimutkaisemmiksi ja vaativammiksi liikemallit muuttuvat. Samalla edellytetään myös tehokkaampaa liikehallintaa.

Käytännössä opettaja joutuu suunnittelemaan tehtäväkokonaisuudet ryhmälle tai yksilölle sopiviksi 1) päättämällä liikkeen suoritustekniikasta, 2) suunnittelemalla välineet kuhunkin harjoitukseen sopiviksi, 3) arvioimalla tarpeellisen avustaminen määrää, 4) laatimalla suoritusohjeet ja 5) arvioimalla tehtävien välisen etäisyyden sopivuutta.

Liikkeet on seuraavassa luettelossa esitetty luokkatasoihin jaettuna. Kuten alussa mainittiin, tämä on vain ehdotus. Oppilaiden taitotaso ja se, mitä aiemmin voimistelussa on opetettu, ratkaisevat sisällön ajoittamisen. Jos yläkouluun tulevat oppilaat eivät ole lainkaan voimistelleet alakoulussa, on aloitettava 1–2 luokkien sisällöistä. Liikkeiden kehittelyitä ja avustuksia löytyy Jyväskylän yliopiston Moniviestin-ohjelmistosta ja liikkeitä Suomen Voimisteluliitto Svolin Voimisteluwikistä.