Kertolasku

Kertolaskun käsite

Miksi kertotauluun kompastuu? Kehittymätön lukujen käsittely ja vaikeus oppia kertotaulu ovat yhteydessä toisiinsa. Kertotaulun omaksuminen ja mieleenpalauttaminen näyttäisivät vaativan lukujen ymmärtämistä ja käsittelyä määrällisenä. On tärkeää ohjata oppilasta ajattelemaan lukuja lukumäärinä. Jos oppilaalla on tässä vielä suuria vaikeuksia, opetuksessa kannattaa palata harjoituksiin, joissa lukumäärien ymmärtäminen ja käsittely vahvistuu. "Oppilaille voi myös opettaa strategioita, joiden avulla hän pystyy itse rakentamaan tietyn kertotaulun tarpeen mukaan" (Riitta Kinnunen).

Kertolaskujen mallina käytetään välineitä ja piirroksia sekä selitetään tehdyt laskut sanallisesti.

Kertolaskun rakentelua varten tarvitaan tikuista ja kuminauhoista tehtyjä nippuja ja/tai värillisiä rakentelukuutioita, joita voidaan liittää toisiinsa. 

Rakentelua mallin mukaan: ”Olen rakentanut kertolaskun 3 kertaa 5. Edessäni on kolme nippua/pötkylää ja jokaisessa nipussa/pötkylässä on viisi tikkua/ kuutiota. Niitä on yhteensä 15 tikkua/kuutiota. Rakenna samalla tavalla 3 kertaa 10 ja kerro, miksi tämä on juuri kertolasku 3 kertaa 10.” 

 

Minkälaisia yhteenlaskuja näistä kertolaskuista saadaan? (5+5+5=15 ja 10+10+10=30)

Rakennellaan paljon erilaisia kertolaskuja, piirretään vastaavat kuviot paperille ja selostetaan ääneen mitä on rakennettu ja piirretty. Kertolaskut merkitään matematiikan kielellä ja luetaan merkityt laskut ääneen.

Kertolaskun käsite voidaan opiskella myös unkarilaisten värisauvojen avulla. Värisauvoissa on eri pituisia sauvoja, pituudet vaihtelevat 1 cm:stä 16 cm:iin. Viitosen kertotaulu rakennetaan 5 cm:n sauvojen avulla: 1 kertaa 5, 2 kertaa 5, 3 kertaa 5 jne. Apuna voidaan myös käyttää uralukusuoraa, johon sauvat sijoitetaan peräkkäin. Näin tehden 11•5=55 ulottuu 55 cm:n päähän lukusuoran alusta, 11•8=88 ulottuu 88 cm:n päähän, jne.

Lisätietoja

Riitta Kinnunen: Miksi kertotauluun kompastuu? Lukujen hallinta oppimisen perustana. Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskus 2003.

Teksti ja kuvat: Hannele Ikäheimo