Utelias suhtautuminen musiikkiin alkaa äänistä kiinnostumisesta

Artikkeli: Sara Sintonen

Englanninkielessä puheääneen viitataan sanalla voice, sointiääneen soundilla ja musiikkiin sanalla music. Ehkä juuri kielestä ja kielenkäytöstä johtuen äänikasvatus (sound education) Suomessa ei ole oikein saanut tuulta alleen. Ääni on kuitenkin kiehtova ilmiö, joka ansaitsee tulla opetuksessa huomioiduksi monelta eri kantilta. Tässä tekstissä pohditaan miten ääneen liittyviä asioita voisi tuoda osaksi opetusta – vaikka osana musiikkikasvatusta, taidekasvatusta tai laajemminkin integroiden. Ajatuksena on, että utelias ja kiinnostunut suhtautuminen musiikkiin voisikin alkaa erilaisia ääniä tunnustelemalla ja äänen tuottamisen tapoja tarkastelemalla.

Perusopetuksen musiikinopetuksen tavoitteet ja ääni-ilmiö

Koulujen musiikinopetuksessa panostetaan nykyisin yhdessä musisoimiseen ja sitä kautta musiikillisten kokemusten tuottamiseen kaikille oppilaille. Materiaali, jota yhdessä harjoitetaan, muodostuu erilaisista rytmisistä, melodisista ja harmonisista osista. Ideaalitilanteessa jokaiselle oppilaalle löytyy oma roolinsa ja mahdollisuus kehittyä musisoijana, myös laulullisesti. Tänä päivänä erityisesti digitaalinen teknologia on laajentanut oppilaiden mahdollisuuksia musisointiin, niin soittajina kuin musiikin tekijöinäkin.

Musiikinopetuksella on muitakin tavoitteita kuin yhdessä musisoiminen. Tärkeässä osassa koulujen musiikinopetusta ovat esimerkiksi musiikkikulttuureihin ja musiikin historiaan perehtyminen sekä musiikin luku- ja kirjoitustaidon harjoittaminen. Erityisesti uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014 nousee esiin musiikillisen ajattelun (hahmotuskyvyn) kokemuksellinen kehittäminen äänen peruskäsitteistä (taso, kesto, voima ja väri) kohti musiikin käsitteitä (rytmi, melodia, dynamiikka, sointiväri, harmonia ja muoto). Myös sitä, miten ja mihin musiikkia nykyajassa käytetään, sekä se minkälaisia merkityksiä musiikeilla voi niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta olla, voidaan musiikinopetuksessa tarkastella ja käsitellä.

Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014 todetaan musiikin oppiaineen kohdalla (sekä ala- että yläluokilla), kuinka musiikinopetus voi ”rakentaa uteliasta suhtautumista musiikkiin”. Uteliaisuus on positiivista, koska utelias henkilö on tyypillisesti kiinnostunut asioista oma-aloitteisesti. Uteliaisuus on myös hyväksi muistille, sillä tutkimusten mukaan utelias mieli painaa tehokkaasti muistiin kaikenlaista tietoa.

Mitä jos musiikinopetuksella onnistuttaisiin rakentamaan uteliasta suhtautumista ei vain musiikkiin, vaan kaikkeen äänimateriaaliin ja erilaisiin ääniin ylipäätänsä? Tämä olisi tärkeää, sillä äänistä ja musiikista on tullut merkittävällä tavalla kulutustuote ja markkinoinnin väline. Yksilö voi tehdä esimerkiksi monia henkilökohtaisia valintoja omassa arjessaan. Mikä kenties vielä mielenkiintoisempaa, erityisesti tallennetun audio- ja audiovisuaalisen kulttuurin leviämisen myötä ääni ja musiikki ovat nousseet merkittävään asemaan myös viestinnällisessä, kerronnallisessa ja taiteellisessa mielessä.

Arkiympäristön audioilmiöitä

Kun ajatellaan musiikkia laajana ilmiönä, muutos on ollut merkittävä: lisääntynyt äänen määrä sekä moninaistuneet äänilähteet, akustisesti tuotetun äänen rinnalle tulleet äänitteet, sekä digitaalinen tallennus- ja jakelutekniikka ovat mullistaneet äänimaisemaamme melkoisesti. Kuulemisen ja kuuntelemisen lisäksi tuotamme kaikenlaista ääntä jatkuvasti itsekin. Digitalisoitumisen myötä musiikki muuttumassa yhä aineettomammaksi bittiavaruuden ilmiöksi, vaikkakin elävän musiikin osuus on suuri. Musiikkia kulutetaan todella paljon, ja itse valittu musiikki kulkee korvilla mukana ja aikaansaa toisinaan hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta. Joiltakin osin voidaan kuitenkin todeta, että kuluttajina käsitykset musiikista ohjautuvat kuitenkin pitkälti kaupallisten toimijoiden taholta: esimerkiksi eräs kuusitoistavuotias vastasi kysymykseen ”Mitä musiikkia kuuntelet?” kuuntelevansa ”kaikkee ihan laidasta laitaan, Rihannaa, Lady Gagaa, Beyoncea ja Adelea”.

Monenlaiset merkkiäänet, riffit, tunnarit, soundit, taustamusiikki ja musiikkikappaleet lisääntyvät jatkuvasti arkielinympäristössämme. Digitalisoitumisen myötä erilaiset äänittämisen, äänen tuottamisen, käsittelyn ja remiksaamisen mahdollisuudet ovat huomattavalla tavalla lisääntyneet, helpottuneet ja tulleet kenen tahansa ulottuville. Tämä ilmiö hyödyntää sekä akustista että digitaalista äänimateriaalia.

Jos musiikinopetuksessa keskitytään pääosin erilaisiin musiikkikappaleisiin ja -teoksiin, voi olla, että ääni-ilmiö kaikessa kiehtovuudessaan jää paitsioon ja käsitykset äänistä sekä niiden tuottamistavoista kapea-alaisiksi. Kuten tiedetään, ääntä voi havaita esimerkiksi korvalla kuuloaistimuksena, keholla tuntoaistimuksena ja ääntä voidaan myös visualisoida tietokoneella ja mitata erilaisilla mittareilla. On todella mielenkiintoista oppia erottamaan, tunnistamaan ja tulkitsemaan erilaisia ääniä ja niiden liittymisiä, äänen ja musiikin rajapintoja, kulttuurisia merkityksiä sekä erilaisille äänille ja musiikille ominaisia piirteitä: rytmistä jäsentymättömyyttä tai jäsentyneisyyttä, voimakkuuden ja keston vaihteluita, melodista kehittymistä, disharmoniaa tai harmonista rakentumista, sekä keinoja käyttää erilaisia ääniä ja musiikkeja erilaisissa ilmaisuissa, teksteissä ja kerronnassa.

Kiehtova ääni

Äänet ja musiikki, mukaan lukien melu ja hiljaisuus, ovat dynaaminen, vaikuttava ja monipuolinen, rikas modaliteetti ja mediumi. Ääni on merkittävä niin informatiivisessa, kerronnallisessa kuin kulttuurisessakin mielessä. Erilaiset äänet voivat kantaa mukanaan valtavasti monipuolista informaatiota. Ääni on hyvin luonnollinen tapa ilmaista ja esittää asioita. Luonnollisuudessaan ja aineettomuudessaan siihen suhtaudutaan usein itsestäänselvyytenä, niin kauan kunnes ääni alkaa häiritä.

Modaliteetilla viitataan tässä yhteydessä vuorovaikutuskanavaan, siihen aistipiiriin, jota kussakin yhteydessä joko viestien esittämisessä tai vastaanottamisessa käytämme (näkö, kuulo, tunto jne.). Multimodaalisuudella tarkoitetaan siten useamman eri aistipiirien samanaikaiskäyttöä. Näkö ja kuulo ovat toisistaan riippumattomia, joten niitä voidaan käyttää joko tukemaan toisiaan samassa tehtävässä, tai auttamaan erillisten tehtävien yhtäaikaisessa hallinnassa. Toisin kuin esimerkiksi kuvaan, ajassa eteenpäin virtaavaan, elävänä koettuun ääneen on mahdoton palata takaisin ja katsoa uudelleen. Samalla, kun aistimme ääntä, se on jo mennyt ohitsemme. Äänikokemuksia on vaikea torjua, koska ei ole olemassa ”korvaluomia”.

Ääni liittää meidät ympäristöön, tilanteeseen ja tapahtumaan. Toisinaan ääni tai äänet tuottavat erilaisia tuntemuksia, kuten lämpöä, kaihoa, ärtyneisyyttä, voimaantumista. Ääni on monisuuntainen, ympäröivä, joten sen aistiminen ei ole rajautunut tiettyyn kenttään, eikä sinänsä vaadi orientoitumista äänilähteen suuntaan. Samasta syystä äänen avulla voidaan tarvittaessa kaapata kuulijan tarkkaavaisuus, jopa näköaistia nopeammin, riippumatta huomion aiemmasta suunnasta. Koska ääniaallot ovat mekaanista värähtelyä, joita tuottaa värähtelevä äänilähde, on äänellä myös luonteva yhteys liikkeeseen. Liike, kuten esimerkiksi tanssi, on yksi tapa tehdä äänistä ja musiikeista näkyvää.

Äänillä on vaikutusta ja usein tärkeä rooli erilaisissa toiminnan tiloissa ja paikoissa, niin fyysisissä kuin virtuaalisissakin. Äänillä voidaan esimerkiksi ohjata toimintaa, luoda tunnelmaa tai vaikuttaa käyttäytymiseen ja mielikuviin. Parhaimmillaan ääni voi stimuloida ja inspiroida, pahimmillaan esimerkiksi haitata keskittymistä. Äänessä on voimaa ja valtaa. Se täyttää tilan ja ajan. Se jättää muistijälkiä ja voi toisinaan viitata tulevaan.

Ääni suhteina

Äänten ja musiikkien vastaanottamista ja tuottamista voidaan tarkastella myös kommunikatiivisena prosessina, jossa voi olla kyse erikseen tai samanaikaisesti sanomien välittämisestä, merkitysten tuottamisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta. Viestin lähettäjänä voi olla monia eri tahoja, ja viesti voi välittyä monin eri tavoin. Merkitys syntyy vasta, kun viesti tulkitaan. Kommunikatiivisuus on lähtökohtaisesti kulttuurisidonnaista. Viestintä yhteisen ymmärryksen rakentamisena on tietyssä mielessä tietyn kulttuurisidonnaisuuden ylläpitämistä ja muokkaamista, pyrkimystä yhteisen ymmärryksen tuottamiseen. Äänillä ja musiikeilla onkin yhteisöllisesti rakentavia ja hajottavia vaikutuksia.

Jokainen kuulija kokee ja tulkitsee erilaisia ääniä ja musiikkia ainutlaatuisesti. Jokaisella on myös mahdollisuus itse tuottaa erilaisia ääniä sekä esimerkiksi tutkia niiden sointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kun ääneen ja äänilähteisiin muodostuu suhde, ei se toimi irrallisena objektina. Ääntä (ja erilaisia ääniä) onkin mielenkiintoista tarkastella ja tulkita sen erilaisissa käyttöyhteyksissä. Aina kyseessä ei tarvitse olla korvilla kuultavissa oleva ääni: esimerkiksi vanhaa valokuvaa katsellessa voi mieleen nousta siihen liittyviä äänimuistikuvia.

Kuulijan rooli ei jää passiiviseksi vastaanottajaksi, kun hänet mielletään osaksi prosessia. Näin myös kulttuurisia, viestinnällisiä ja kerronnallisia merkityksiä on helpompi osoittaa ja tuottaa. Prosesseissa ääniä opitaan tulkitsemaan ja tuottamaan vähitellen syvemmin ja syvemmin osin kyseenalaistaenkin, joka taas luo pohjaa kriittisyydelle. On kuitenkin muistettava, että kulttuurisestakin näkökulmasta ihmisten subjektiiviset kokemukset ja asenteet vaikuttavat äänten tulkintaan.

Samalla tavalla voidaan ajatella suhdetta ääniympäristöön ja -maisemaan. Ääniympäristöllä viitataan minkä tahansa paikan äänienergiaan. Äänimaiseman käsite puolestaan taas painottaa niitä tekijöitä, joiden perusteella ääniympäristöä ymmärretään ja tuotetaan. Äänimaiseman voivat muodostaa niin ihmisäänet, musiikki, häly kuin luonnon ja teknologian äänetkin. Äänimaiseman keskellä oleva kuuntelija ei ole vain passiivinen äänienergian vastaanottaja, vaan hän sekä tulkitsee että tuottaa äänellistä ympäristöään. Kyse on tietyssä mielessä kuuntelun välityksellä syntyvästä ympäristösuhteesta. Tämä ei ole staattinen, vaan alati muovaantuva ja rakentuva prosessi. Oleellista on ymmärtää, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuuden ääniympäristö kehittyy. Parhaimmillaan monipuolinen ja rikas ääniympäristö tukee sekä kulttuurista että sosiaalista vuorovaikutusta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ääniympäristön havainnointi voi innostaa myös taiteen tekemiseen.

Uteliaisuutta herättämään

Uteliaisuus ääntä kohtaan voi tuottaa uteliasta suhtautumista musiikkeja kohtaan. Miten tuoda opetukseen mukaan vaihtoehtoisia, kokeilevampiakin äänen ja musiikin tarkastelu- ja tuottamistapoja? Sellaisia, jotka herättävät kiinnostusta ja innostusta sekä uteliaisuutta ääniä ja kenties sitä kautta musiikkeja kohtaan. Jotakin, joka parhaimmillaan johtaa kokemukselliseen, toiminnalliseen yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen oppimisessa, jossa kaikenlainen ääni-ilmaisullinen kokeileminen ja leikkiminen on sallittua, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole olemassa.

Tällöin toimijuus musiikissa voidaan määritellä niin yksilön kuin yhteisönkin osalta kommunikatiiviseksi ja ekspressiiviseksi osallisuudeksi, jossa kunkin omien ääniin ja musiikkeihin liittyvien ajatusten, tulkintojen ja ideoiden esiin tuominen ja kehittäminen on tärkeää. Pedagogiseksi tavoitteiksi asettuvat äänten havainnointi, erotteleminen ja reflektiivinen tulkinta sekä omaehtoinen tuottaminen, niin yksin kuin yhdessä.

Kokeiluja audioeditorilla

Erityisesti pienten lasten kanssa toimiessa huomaa, että ääni on hankala ilmiö, koska se ei ole aineettomuudessaan ja ohikiitävyydessään silmälle ja kädelle konkreettinen. Ääntä ei voi ottaa kiinni katseltavaksi ja kosketeltavaksi. Tietokoneen audioeditorilla, kuten ilmaisella Audacityllä, ääni-ilmiön saa tallennettaessa yhdellä tavalla näkyviin, kun ruudulle ilmestyy verhokäyrä (graafinen ääniraita). Audacityllä voi kokeilla esimerkiksi äänten muokkaamista. Miltä oma puheääni kuulostaa, kun sen taajuutta muutetaan? Audacityllä voi verrata erilaisista äänilähteistä (esim. soittimet) tuotettujen äänten eroavaisuuksia vertaamalla niiden verhokäyrää toisiinsa. Millä saadaan aikaan esimerkiksi nopea äänen syttyminen (jyrkkä aluke), millä hidas ja loiva?

Erilaisia ääniä tallentamalla ja niitä järjestelemällä voi kertoa myös tarinoita. Kokeilkaa vaikka jonkin tapahtumakulun muodostamista muokkaamalla ja yhdistelemällä kolmea eri ääntä (ei puhetta). Esimerkiksi erilaisia paperimateriaaleja käsittelemällä (läpsyttelemällä pahvia, repimällä silkkipaperia, rytistelemällä leivinpaperia jne.) voi tuottaa mielenkiintoisia ääniteoksia.

Sanallistetaan ääniä

Äänistä ja niihin liittyvistä omista havainnoista keskusteleminen on myös hyödyllistä. Se auttaa huomaamaan, kuinka eri tavoin ihmiset ääniä kokevat ja muistavat. Voidaan pohtia esimerkiksi, mitä (tai minkälaista) ääntä kukin pitää kaikkien mielenkiintoisempana ja millä kyseinen ääni saadaan aikaan. Entä mitä erilaiset äänet symboloivat? Mistä erot ihmisten käsityksissä ja tulkinnoissa johtuvat?

Samoin ääntä ja ääntelyä kuvaavien sanojen ja niiden herättämien mielikuvien vertaaminen on kiehtovaa. Millaisena kuulemme esimerkiksi kalahduksen? Tai miten kalahdus, kilahdus ja kolahdus eroavat toisistaan? Suomen kieli on melkoisen vivahteikas ääntä kuvaavissa ilmaisuissa. Toki itsekin voi keksiä omia äänisanoja! Samoin on hyvä nostaa esille onomatopoeettisia ilmaisuja, kuten kukkokiekuu. Miten ylipäätään kuvata kuulemaansa ja kirjoittaa äänet sanoiksi? Asiaa voi lähestyä leikkimielisesti laulamalla lintukaraokea.

Myös ääniin liittyviä tarinoita ja muistoja kannattaa tuoda esille ja jakaa toisten kanssa. Miltä maailma on ennen kuulostanut? Mitä ääniä ei kuule nykyajassa enää? Mikä ääni on tehnyt erityisen vaikutuksen ja minkälaisessa tilanteessa? Ääni ja tunteet on tärkeä aihe. Miten ihmiset tulkitsevat erilaisia ääniä?

Äänten matkiminen

Erilaisten äänten matkiminen on kiinnostanut ihmisiä aina. Esimerkiksi elokuvatuotannossa (varsinkin ennen digitaalista aikaa) ääniraidalla tarvittavia ääniä tuotti foley-artisti. Hänen tehtävänsä on keksiä ja imitoida mitä erilaisempi tapoja saada aikaan kohtauksessa tarvittavia ääniä käytettäväksi jälkityöstövaiheessa. Foley-äänten tuottamista voi itsekin kokeilla: esimerkiksi peukalolla paineltu perunajauho kämmenellä kuulostaa askelilta pakkaslumessa.

Eläimet ja ääni on myös kiinnostava aihe. Eläimet osaavat esimerkiksi matkia ääniä. Esimerkiksi YouTubessa on video, jossa orvoksi jäänyt miekkavalaan poikanen yrittää tutustua moottoriveneeseen imitoimalla sen ääntä. Netistä löytää monia muita videoita, joissa eläimet imitoivat ääniä.

Eräs loistava tapa perehtyä erilaisiin ääniin ja äänilähteisiin on itse rakennetut soittimet. Itse keksimällä, kokeilemalla ja rakentamalla oppii ymmärtämään äänten tuottamisen tapoja, soittimien toimintalogiikoita sekä äänen muodostamisen eroja ja eroja soinnissa. Soittimia voi rakentaa melkein mistä materiaalista tahansa, jopa roskiin heitetyistä tavaroista tai vaikkapa vihanneksista.

Lopuksi

Äänten havainnointi, tarkastelu, niiden keskittynyt kuunteleminen, tutkailu ja omaehtoinen tuottaminen tukevat uuden opetussuunnitelman tavoitteita laajemminkin kuin ainoastaan musiikin oppiaineen näkökulmasta. Ääni liittyy niin reaalisiin kuin virtuaalisiinkin oppimisympäristöihin sekä hyvinvointiin. Eri modaliteetteihin perehtyminen on osa myös monilukutaitoa. Laaja-alaisen oppimisen näkökulmasta ääneen liittyvien tehtävien avulla voidaan kehittää muun muassa luovaa ajattelua ja oivaltamista. Myös estetiikan ja etiikan näkökulmista erilaisiin ääniin, äänimaisemiin sekä niiden tuottamisen tapoihin perehtyminen on linjassa uuden opetussuunnitelman ajattelun kanssa. Lisäksi, uuden opetussuunnitelman oppimiskäsityksen mukaisesti oppijoita ohjataan ottamaan huomioon heidän toimintansa seuraukset ja vaikutukset muihin ihmiseen ja ympäristöön.

Kirjallisuutta ja nettilähteitä