Miten arviointi tukee oppilaan oppimisen taitoa?

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet jakavat arvioinnin opintojen aikaiseen arviointiinjapäättöarviointiin, joilla molemmilla on erilaiset tehtävänsä. Opintojen aikaisen arvioinnin ensisijaiseksi tehtävänä on oppilaiden opiskelun ohjaus ja kannustaminen. Sen avulla oppilaan tulee muodostaa realistinen kuva omasta oppimisestaan ja sen kehittymisestä eli realistinen käsitys itsestään oppijana. Tässä artikkelissa syvennyn lähemmin tarkastelemaan opintojen aikaisen arvioinnin tehtävää ja sen mahdollisuuksia niin oppimisen kuin opetuksen työvälineenä. 

Oppimiskäsitys ja opintojen aikainen arviointi

Nykyinen oppimisen ja opetuksen asiantuntijoiden edustama oppimiskäsitys korostaa ennen kaikkea oppijan aktiivista roolia oman oppimisensa ”rakentajana”. Puhutaan paljon itseohjautuvuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, miten taitava oppija ohjaa omaa oppimistaan erilaisissa oppimistilanteissa ennakoiden ja valikoiden tietoa sen mukaan, mitkä ovat tehtävän tavoitteet ja mitä hän asiasta aikaisemmin tietää tai ymmärtää tai ei tiedä tai ei ymmärrä. Havainnoidessaan näin omaa osaamisensa tasoa taitava oppija asettaa itselleen samalla tavoitteita siitä, mitä hänen täytyisi opittavasta asiasta vielä omaksua. Nämä oppijan itselleen asettamat tavoitteet taas suuntaavat sitä, minkälaisia toiminta- ja työskentelytapoja eli strategioita oppija päättää oppimistilanteessa käyttää. Toisin sanoen, kun oppiminen on taitavaa, oppijan on jossain vaiheessa kiinnitettävä huomiota siihen, ´miten minä toimin´ tai ´kannattaisiko minun toimia jotenkin toisin´ eli oppijan on opittava pysähtymään oman työskentelynsä ääreen – tultava tietoiseksi omasta oppimisestaan ja sen edistämisen mahdollisuuksista.

Vallitseva oppimiskäsitys vaikuttaa myös siihen, miten ja millaisin menetelmin oppilaiden arviointia toteutetaan. Kun oppimisessa ja opettamisessa on oppiainesisältöjen omaksumisen rinnalla kiinnitettävä yhä enemmän huomiota sisältöjen oppimisessa tarvittaviin oppimisen taitoihin, myös arvioinnin on perinteisen oppilaiden oppimistulosten arvioinnin rinnalla annettava palautetta oppilaiden oppimisen taidon edistymisestä. Eli oppilaita on ohjattava arvioimaan omaa oppimistaan ja tulemaan tietoiseksi omasta edistymisestään jo oppimisen aikana.

Oppijan on tultava tietoiseksi siitä, miten toimien hän on edistynyt ja missä ei ja miksi, ja miten toimimalla hän voisi vielä parantaa oppimistaan. Tällainen oman oppimisprosessin tiedostamisen taito, reflektointi ei kehity oppilaalle itsestään, vaan siihen tarvitaan ohjausta ja opettelua. Opintojen aikaisella arvioinnilla opettajan on mahdollista tukea oppilaita tällaisten ajattelu- ja työskentelytaitojen oppimisessa, erilaisten sisältökokonaisuuksien rakentamisessa ja itsenäisessä tiedonhankinnassa.

Itsearviointi ja oppimisen tiedostaminen

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ”Perusopetuksen oppilaan arvioinnin yhtenä tehtävänä on kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.” Edelleen ”… Itsearviointitaitojen kehittymisen myötä oppilas oppii tiedostamaan omaa edistymistään ja oppimiselle asetettuja tavoitteita sekä asettamaan itse opiskelulleen tavoitteita ja säätelemään oppimisprosessiaan.”

Jotta sitaatissa kuvattu itsearviointitaito ja sen kehittyminen olisi mahdollista, on oppijan ymmärrettävä oman aktiivisuutensa merkitys oppimisensa eteenpäin saattamisessa. Erilaisten koulussa käytettyjen itsearviointitehtävien tarkoitus onkin ohjata oppijaa tiedostamaan ja ymmärtämään tämä oma vastuunsa oppimis- ja työskentelytaitojen kehittämisessä. Itsearvioinnin avulla oppijan tulee päästä tarkastelemaan sitä, mitä hän nyt osaa ja mitä hän ei ihan vielä hallitse. Näin hän oppii asettamaan itselleen myös realistisia oppimistavoitteita, joihin pyrkiä.

Edelleen itsearvioinnin tulee ohjata oppijaa tarkastelemaan sitä, missä hän on edistynyt ja missä ei sekä miksi, miten toimien. Pohtiessaan näin onnistumistaan tai epäonnistumistaan käyttämiensä oppimis- ja työskentelytapojen, strategioiden kanssa rinnakkain oppijalle rakentuu käytettäväkseen erilaisten toiminta- ja työskentelytaitojen eli strategioiden kokoelma, josta hän voi tulevissa oppimistilanteissa valita tehtävän ja tilanteen vaatimuksiin ja tavoitteisiin nähden sopivimman tavan toimia ja työskennellä.

Itsearviointi on näin parhaimmillaan oppijan väline tiedostaa omaa tilannettaan erilaisissa ja alati muuttuvissakin oppimisympäristöissä. Tähän tarkoitukseen sopivia konkreettisia välineitä koulujen käyttöön voivat olla Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ehdottamat oppilaille mahdollisesti laadittavat oppimissuunnitelmat. Oppimissuunnitelmien avulla opettaja ja oppilas voivat parhaimmillaan päästä yhdessä pohtimaan ja arvioimaan kunkin oppilaan oppimisen edistymistä. 

Oppimisen aikainen arviointi ja metakognitio

Koska Perusopetuksen opetussuunnitelmienkin mukaisesti opintojen aikaisen arvioinnin yksi keskeinen tehtävä on ohjata jokaista oppijaa tiedostamaan ja ohjaamaan yksilön omaa oppimisprosessia, voimme opintojen aikaisen arvioinnin sijasta käyttää käsitettä oppimisen aikainen arviointi. Tällöin tarkastelun kohteena niin opettamista, ohjausta kuin arviointiakin pohtiessamme on taitavassa oppimisessa välttämättömien tiedollisten eli kognitiivisten prosessien tiedostaminen. Oppijaa olisi ennen kaikkea ohjattava tulemaan tietoiseksi näistä omista älyllisistä prosesseistaan ja edelleen näiden prosessien ohjaamisesta.

Toisin sanoen tukeaksemme oppijan oppimista meidän on ohjattava hänen metakognitiivista ajatteluaan ja toimintaansa. Metakognitio tarkoittaa siis oppijan tietoisuutta omasta tiedonkäsittelystään, älyllisestä toiminnastaan ja edelleen hänen taitoaan hyödyntää tätä tietoa, kun hän ohjaa omaa oppimistaan erilaisissa oppimistilanteissa. Koulumaailmassa puhutaan tässä yhteydessä oppijan oppimaan oppimisen taidosta tai oppijan oppimisen ohjaamisesta, joka tarkoittaa juuri oppijan metakognitiivisen toiminnan eli työskentelyn aikaisen ajattelun ja toiminnan tiedostamisen tukemista.

Oppijan tietoisen tarkastelun kohteena voivat olla myös oppijan erilaisissa tilanteissa heräävät tunteet ja hänen uskomuksensa itsestään oppijana. Tällöin tullaan lähemmäksi oppijan motivaatiota ja mielekkyyden kokemuksia, jotka myös vaikuttavat olennaisesti siihen, millä tavalla oppija ylipäätänsä tarttuu opeteltavaan asiaan. Oppija ei aina myöskään työskentele oppimistilanteessa yksin, vaan oppimisprosessia saatetaan viedä eteenpäin joko yhdessä ohjaajan tai pienen ryhmän kanssa. Silloinkin on tärkeää, että yksittäinen oppija kykenee tiedostamaan omaa ajatteluaan tai arvioimaan omia toimintatapojaan ja kuvailemaan niitä erilaisissa ryhmätilanteissa muille oppijoille.

Oppimisen taidon tukeminen arvioinnin avulla

Kuten mitä tahansa opeteltavissa olevaa taitoa myös oppimisen taitoa eli oman toiminnan tiedostamista ja edelleen oman toiminnan ohjaamista voidaan opetella yksin tai ryhmässä.

Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden Opetuksen toteuttaminen – luvussa todetaan, että opettajien tulee käyttää opetuksessaan sellaisia työtapoja, joiden avulla tuetaan ja ohjataan oppilaan oppimista. Edelleen ”… Työtapojen tehtävänä on kehittää oppimisen, ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, työskentelytaitoja ja sosiaalisia taitoja sekä aktiivista osallistumista.”  Minkälaisella opetuksella ja ohjauksella sitten tuetaan oppimisen taitoa parhaalla mahdollisella tavalla?

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti opettajan tulee valita opetuksen toteuttamisen työtavat niin, että ne ”… auttavat oppilasta tiedostamaan omaa oppimistaan sekä mahdollisuuksiaan vaikuttaa siihen”.  Eli oppimisen taidon ohjaamisen keskeisin asia on se, että oppilaat saadaan aktiiviseksi pohtimaan ja ymmärtämään oma vastuunsa oppimisensa eteenpäin saattamisessa, taitojensa kehittämisessä. Toinen keskeinen oppimisen taitoa tukeva periaate on se, että oppilaiden tietoisuus on herätettävä jo oppimisen, työskentelyn aikana. Oppilaita on ohjattava pysähtymään tekemisensä ääreen, kun siihen on tarvetta, jotta he oppivat tarkastelemaan eri oppimistilanteissa käyttämiään oppimis- ja työskentelytapoja, strategioita. Eri oppiaineiden opetuksessa tämä tarkoittaa sitä, että oppisisältöjen oppimisen rinnalla opettaja on kiinnostunut myös oppilaiden ajattelusta eli opettaja haluaa tietää, miten oppilaat ymmärtävät opetetun asian, millä tavalla he sen ajattelevat. Jotta opettajan on mahdollista tietää, mitä oppilaat ajattelevat, hänen on annettava aikaa ajattelemiselle niin yksin kuin yhdessä, koko luokan kanssa.    

Opettajan ja oppilaiden yhteiset työskentelyn lomassa toteutetut ajattelutuokiot ja keskustelut erilaisista ongelmanratkaisuprosesseista, niiden toimivuudesta auttavat oppilaita tiedostamaan ja tekemään muille oppilaille näkyväksi erilaisia tehtävien aikaisia ajatuskulkuja ja työskentelytapoja. Näin toteutuu myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ajatus siitä, että opettajan valitsemien työtapojen tulee kehittää ”… oppilaan oppimisstrategioita ja taitoja soveltaa niitä uusissa tilanteissa”. Toisin sanoen, jos yksittäinen tehtävä tai oppilasryhmän kanssa tehty laajempi opintokokonaisuus on onnistunut hyvin tai jostain syystä se ei ole onnistunut toivotulla tavalla tai koe on mennyt hyvin tai huonosti, niin oppilaan tai oppilaiden on tultava itse tietoiseksi siitä, miksi näin kävi, miten voin tai voimme parantaa suoritusta ensi kerralla.

Opettajan rooli on siis ohjata oppilaitaan pohtimaan sitä, miten ja miksi kannattaa toimia erilaisissa oppimistilanteissa eri tavalla. Opettajan opetuksensa lomassa antaman suullisen tai kirjallisen palautteen tulee ohjata oppijaa ajattelemaan ja arvioimaan oppijan omaa oppimisprosessinaikaista tekemistä ja sen tuloksia erilaisissa oppimistilanteissa kouluarjen tiimellyksessä. Tällaisen arvioinnin myötä oppija oppii pysähtymään oman oppimisensa ääreen ja hän alkaa vähitellen tiedostaa, miten toimitaan taitavasti itseohjautuvana oppijana.

Opetuksen lomassa toteutettu oppimisen aikainen arviointi toimii parhaimmillaan myös opettajan omana oppimiskokemuksena. Ohjatessaan oppilaitaan kertomaan ajatteluprosesseistaan ääneen opettaja oppii paljon siitä, miten oppilaat opeteltavaa asiaa ymmärtävät ja mihin suuntaan hänen opettajana tulisi vielä opetustaan kohdistaa, jotta asetetut oppisisältöjen tavoitteet täyttyisivät.

Kaiken kaikkiaan taitavalle oppimiselle tyypillinen itseohjautuvuus ei ole taitona millään tavalla pysyvä yksilön ominaisuus, joka oppijalle joko on tai ei ole. Tapa, miten oppilasryhmän kanssa toimitaan, miten oppilaita kannustetaan ajattelemaan, tiedostamaan ja arvioimaan oppimisprosessin edistymistä, miten paljon heitä ohjataan ottamaan itse vastuuta oppimisestaan, vaikuttaa siihen, kuinka itseohjautuvat oppilaat voivat olla. Oppimisympäristö, joka tukee yksilöiden oppimista parhaalla mahdollisella tavalla, on ympäristö, jossa itseohjautuvuus ei ole vain tavoite, vaan tapa työskennellä yhdessä. Tällaisessa ”henkisesti turvallisessa” oppimisympäristössä uskalletaan ajatella ääneen ja kertoa toisille oppilaille omista ajatuksista ja työskentelytavoista. Ajattelun näkyväksi tekemistä on myös harjoiteltu erilaisissa oppimistilanteissa, ja oppilaiden yhdessä ajattelu sekä itse- ja yhteisarviointi tapahtuvat sujuvasti rinnakkain.

Lisälukemista:

  • Annevirta, T. & Iiskala, T. (2003). Miten tukea oppilaiden metakognitiota luokkatyöskentelyssä? Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto.
  • Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Jyväskylä: Tammi.
  • Apajalahti, M. (2005). Oppimissuunnitelma. Teoksessa H. Peltonen (toim.) Opiskelun tuki esi- ja perusopetuksessa. Virikkeitä ja toimintamalleja yleisen ja erityisen tuen järjestämiseksi. Opetushallitus.
  • Bransford, J., Brown, A. & Cocking, R. (2004). Miten opimme. Aivot, mieli, kokemus ja koulu. Helsinki: National Research Council ja WSOY.
  • Virta, A. (2002). Arviointi oppimisen ja opetuksen punaisena lankana. Teoksessa E. Lehtinen, & T. Hiltunen (toim.) Oppiminen ja opettajuus. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B: 71.
KT, erityispedagogiikan lehtori Tiina Annevirta