Arviointi oppimisen tukena – jatkuva arviointi ja monipuoliset arviointikäytänteet

Oppilaan arviointi lukuvuoden aikana – jatkuva arviointi

Arviointia tapahtuu koulun kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Osa siitä on tietoista palautetta oppilaalle hänen opiskelustaan ja edistymisestään ja osa on tiedostamattomia viestejä opettajilta ja oppilastovereilta. (Ihme 2009, 90.)

Arvioinnin tulee antaa riittävästi ja riittävän usein tietoa oppilaalle ja hänen huoltajalleen oppilaan koulutyön edistymisestä, työskentelystä, käyttäytymisestä sekä oppimiselle asetetuista tavoitteista. Koulun opetussuunnitelmassa tulee olla strategia koulun käyttämistä oppilasarvioinnin muodoista ja käytänteistä. Näiden pohjalta opettaja toteuttaa oppilaan arviointia siten, että sekä oppilas itse että huoltaja saavat säännöllisesti ja eri tavoin tietoa oppilaan koulutyöstä. Lukuvuoden aikana annettavat todistukset ovat vain osa oppilaan arviointia.

Jatkuvan arvioinnin tarkoituksena on tukea oppilaan kehitystä itsensä tuntevaksi ja hyväksyväksi ihmiseksi. Tästä syystä arvioinnin tulisi olla yksilöllistä, oikeudenmukaista, reilua ja monipuolista. (Atjonen 2007, 34.)

Ihmeen (2009) mukaan konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen perustuva oppiminen vaatii tuekseen motivoivaa prosessiarviointia. Arvioinnissa tulee olla yksilöllisen arvioinnin ohella yhteisöllisen arvioinnin elementtejä. Oppilaan arviointi ja yhteisön esim. luokan tai ryhmän itsearviointi muodostavat kokonaisuuden, jossa molemmilla on oma tehtävänsä, mutta myös yhteisvastuullinen ote. Kun tähän prosessiin saadaan kytkettyä avoin, luottamuksellinen dialogi oppilaan huoltajien kanssa, niin voidaan olettaa, että arviointi tukee, ohjaa ja kannustaa oppilasta hänen edistymisessään ja oppimisessaan. (Ihme 2009, 91–92.)

Avoimessa oppimisilmapiirissä oppilas voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan pelkäämättä, että tulee nolatuksi. Oppilaan tulisi kokea koulussa, että hänestä välitetään ja että häntä tuetaan ja kannustetaan. Tämä lisää oppilaan turvallisuuden tunnetta ja itsearvostusta.

Atjonen (2007) on todennut, että arvioinnin tulisi olla motivoivaa ja innostavaa. Myönteiset arviointikokemukset tuovat voimaantumisen kokemuksen, mikä kannustaa oppilasta oppimiseen ja pitää yllä opiskelumotivaatiota. (Atjonen 2007, 80.) Tämä luodaan monipuolisilla, oppilaskeskeisillä ja yhteistoiminnallisilla työtavoilla ja arviointikäytänteillä, missä jokainen kokee itsensä arvokkaaksi ja saa tarvitsemaansa tukea ja apua omassa opiskeluprosessissaan niin opettajilta kuin opiskelutovereiltaankin.

Arviointi vaikuttaa oppilaan minäkäsitykseen

Korpisen (1994) mukaan oppilaan minäkäsitys kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tärkeiden ihmisten kanssa. Tällöin yksilö saa jatkuvasti palautetta omasta käyttäytymisestään. Toisaalta ympäristö kohdistaa häneen odotuksia. Palautteiden ja odotusten kautta oppilas muodostaa itselleen minäihanteen. Hän vertailee todellista minäänsä ihanneminäänsä. Tässä prosessissa muodostuu itsearvostus.

Minäkäsitys on oppimisen tulosta. Kaikessa oppimisessa on kyse muutoksesta. Oppimisen kautta oppilas alkaa luoda käsitystä itsestään oppijana: millainen minä olen, miten minua arvostetaan. Saamansa palautteen ja arvioinnin perusteella oppilas rakentaa minäkuvaansa. Koulun arviointijärjestelmä sisältää tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaan minäkäsityksen kehittymiseen. Näitä ovat mm. yhteiskunnan heijastamat arvot, ihanneminä ja itsearvostus. (Korpinen 1994, 116 -117.)

Kun oppilas kohtaa ensimmäisenä päivänä opettajansa, hän on heti arvioinnin kohteena. Oppilas käyttäytyy ja toimii tietyllä tavalla, ja opettaja alkaa muodostaa hänestä käsitystä. Ensimmäisinä kouluviikkoina tehdään lähtötasoon liittyviä testauksia, keskustellaan oppilaan ja huoltajan kanssa, havainnoidaan luokkatyöskentelyä ja vapaita sosiaalisia tilanteita, käyttäytymistä ja sosiaalisten suhteiden muotoutumista. Arviointia tapahtuu kaiken aikaa: oppitunneilla luokassa, liikuntasalissa, ruokailussa, välitunneilla, päivänavauksissa, kokeissa, testeissä, arviointikeskusteluissa jne. Näissä tilanteissa opettaja antaa monenlaista palautetta oppilaalle. Opettaja viestittää sanoilla, eleillä ja kehon kielellä, mitä hän kulloinkin oppilaasta ja tämän toiminnastaan ajattelee. Aikuinen arvioi oppilasta mielessään, mutta antaa myös tietoisia ja tiedostamattomia signaaleja oppilaalle. Näiden palautteiden kautta oppilas alkaa muodostaa itsestään käsitystä oppijana. 

Kun arvioinnin tehtäväksi nähdään kokonaisvaltaisen oppimisen edistäminen eli yksilön minäkäsityksen – itsearvostuksen, itsetuntemuksen ja itseluottamuksen - tukeminen, tulee jokaisen opettajan pohtia, miten hänen käyttämänsä arviointikäytänteet tukevat näitä minäkäsityksen osa-alueita. Keskeinen kysymys on, millä tavalla annan palautetta, joka tukee oppilaan kasvua ja kehitystä, pitää yllä motivaatiota opiskeluun sekä tukee oppilaan realistisen käsityksen muodostumista itsestään oppijana.

Tutkimusten mukaan riittävä itsetuntemus ja omien vahvuuksien sekä kehittymisen alueiden tunnistaminen auttaa opiskelutavoitteiden asettamisessa. Oppilaan tulee saada mahdollisimman paljon täsmällistä ja yksityiskohtaista palautetta edistymisestään. Oppilaan tulee tarkasti tietää, mitä häneltä odotetaan. (Korpinen 1994, 119.) Myös huoltajan tulee tietää, mitä oppilaalta odotetaan, jotta kotona voidaan tukea oppilaan koulutyötä.

Oppilaan itsearvostus on myönteistä, kielteistä tai neutraalia asennoitumista itseensä. Itsearvostuksen kehittyminen edellyttää, että oppilas saa yksilöllistä palautetta edistymisestään. Myönteiset ja kuvailevat arvioinnit lisäävät itsearvostusta. Kielteisen palautteen tulee olla rakentavaa, mahdollisimman yksityiskohtaista ja oppilaan oppimista tukevaa. Sen tulee kohdistua vain suorituksiin, ei oppilaan persoonallisuuteen. (Korpinen 1994, 119 -120.)

Jokaisen oppilaan suorituksissa on myös myönteisiä puolia, joiden kautta voidaan rakentaa tavoitteita niille osa-alueille, joilla oppilas tarvitsee eniten tukea ja kannustusta. Myös huoltajan on hyvä kuulla oppilaan edistyminen myönteisessä ja kannustavassa hengessä. Kun kaikki kolme osapuolta, oppilas, opettaja ja huoltaja näkevät asiat realistisesti, oppilas kokee turvallisuutta ja kokee, että hänestä välitetään aidosti.

Realistisen, kannustavan ja oppilasta tukevan palautteen kautta oppilaan itseluottamus vahvistuu. Itseluottamus vahvistuu myös onnistumisen kokemuksista. Onnistumisen kokemukset syntyvät hyväksyvässä ja avoimessa ilmapiirissä.

Hyväksi havaittuja käytänteitä jatkuvan arvioinnin tueksi

1. Arvioinnin muodoista tiedottaminen

Oppilaan arvioinnista ja sen eri muodoista tulee tiedottaa niin oppilaille kuin huoltajallekin. Tämän tulisi tapahtua heti lukuvuoden alussa. Oppilaille on tärkeää kertoa, mitä tänä lukuvuonna tulisi oppia ja mitä heiltä odotetaan. Kun oppilaalle ja hänen huoltajalleen on annettu etukäteen tietoa arvioinnin muodoista ja perusteista, niin jälkikäteen on helppoa perustella, miten arviointia on toteutettu. Opettajalla itsellään on oltava selkeä arvioinnin strategia, mikä pohjautuu koulun omaan opetussuunnitelmassa olevaan arviointistrategiaan.

Arvioinnin avulla opettaja ohjaa oppilasta tiedostamaan omaa ajatteluaan ja toimintaansa ja auttaa oppilasta ymmärtämään oppimistaan. Oppilaan tulisi arvioinnin kautta kokea, että hänen kanssaan työskentelevät aikuiset ovat hänen tukenaan ja kannustavat häntä opiskelussa.

2.  Opettajan antama palaute työskentelystä ja käyttäytymisestä

Opettajan tulisi antaa oppilaalle palautetta, miten tämä on suoriutunut annetuista tehtävistä, miten osallistuu opetukseen ja miten käyttäytyy erilaisissa koulun tilanteissa. Opettaja tulisi antaa oppilaille suullista palautetta myös tavallisissa luokkatilanteissa. Jos suullinen palaute annetaan kaikkien kuullen, niin sen tulisi ehdottomasti olla myönteistä. Mahdollinen kielteinen palaute tulee antaa oppilaalle kahden kesken.

Opettaja voi päivän päätteeksi kätellä oppilaat ja kertoa jokaiselle, miten päivä on sujunut. Tällöinkin jokaiselle voi aina sanoa jotain myönteistä ja rakentavaa.

Opettajan on myös syytä tarkkailla omaa kehon kieltään ja intonaatiotaan suullista palautetta antaessaan. Oppilaat vaistoavat ja ymmärtävät helposti, jos edellä mainittu on negatiivista tai ironista.

3. Oman työn suunnitteluun ohjaaminen

Ensimmäisen vuosiluokan oppilas ei vielä osaa asettaa tavoitteita opiskelulleen, mutta hän osaa kertoa, mitä haluaa oppia. Hän osaa kertoa, missä on omasta mielestään hyvä ja missä tarvitsee aikuisen apua. Hän osaa kertoa, jos häntä jokin asia koulutyössä huolettaa tai jopa pelottaa.

Toisluokkalainen oppilas ymmärtää jo, mitä hänen tulisi oppia toisella luokalla, kunhan niistä on hänelle kerrottu. Hän myös osaa jo kertoa, mitkä asiat koulutyössä sujuvat ja mikä tuntuu hankalalta. Hänelle on muodostunut jo jonkinlainen kuva itsestään oppijana, mikä on vielä epärealistinen.

Kolmasluokkalainen osaa jo asettaa itselleen tavoitteita, kun hän tietää mitä häneltä odotetaan.  Käsitys itsestä on alkanut jo muodostua. Pienet suunnitelmat aikuisen tuella onnistuvat jo kirjallisesti. Kun syyslukukauden alussa opettaja on käynyt oppilaan kanssa kahden kesken läpi oppilaan keväällä saadun todistuksen, niin siitä voidaan havaita vahvuuksia ja kehittymisen alueita. Tämän keskustelun jälkeen oppilas kykenee jo pieneen oman työn suunnitteluun.

Neljäsluokkalainen ja sitä vanhempi oppilas pystyy jo realistisemmin näkemään omat kykynsä. Tähän tarvitaan toki tueksi yhteistyötä opettajan kanssa. Oppilaat voivat kirjoittaa oman työnsä suunnitelman paperille, miten kussakin oppiaineessa sujuu ja missä pitäisi kehittyä. Tämä suunnitelma käydään yhdessä opettajan kanssa läpi. Suunnitelma lähetetään huoltajalle nähtäväksi ja hänkin voi sitä kommentoida. Tietyn ajanjakson jälkeen tähän kirjalliseen suunnitelmaan voidaan palata ja tarkastella, miten on edistytty. Huoltajan kanssa käytävissä arviointikeskusteluissa oppilaan koulutyön suunnitelma voi olla keskustelun pohjana.

Suunnitelma voi olla opettajan laatima kysely. Suunnitelma käydään yhdessä opettajan kanssa läpi ja huoltaja voi sitä kommentoida.

Suunnitelma voi olla myös haastattelu, missä asiat kirjataan muistiin. Tällaisen kirjallisen haastattelun voi suorittaa myös kouluavustaja tai huoltaja kotona.

4. Arviointivihko- tai kansio, portfolio

Oppilaalla on käytössään arviointivihko- tai kansio, mihin kiinnitetään oman työn suunnitelmat, itsearvioinnit, mahdolliset testit, kokeet, esseet ja muut arvioinnissa käsiteltävät dokumentit.

Oppilas työstää opiskelunsa ajan kasvun kansiota tai portfoliota, jota käytetään arviointikeskusteluissa arvioinnin välineenä.

5. Keskustelu oppilaan kanssa

Opettajan tulee säännöllisin väliajoin käydä kahdenkeskisiä keskusteluja oppilaan kanssa opiskelusta, työskentelystä ja käyttäytymisestä. Oppilaan kanssa voidaan tarkastella yhdessä mm. koetuloksia, tarkastaa kirjoitelmia ja käydä keskustelua edistymisestä.  Samalla opettajalla on mahdollisuus kuulla oppilaan käsityksiä itsestään oppijana. Keskustelussa voidaan käydä läpi asioita, jotka sujuvat, asioita, joissa on hankalaa ja keskustelua siitä, miten oppilasta voitaisiin parhaiten hänen mielestään auttaa.

Opettaja ja oppilaan välisen keskustelun pohjana voi olla myös oppilaan tekemä itsearviointi oppimisprosessistaan.

6. Vertaisarviointi: oppilas oppilaalle

Kun luokassa on avoin ja myönteinen ilmapiiri, niin oppilastoverit voivat antaa vertaispalautetta toisilleen. Vertaisarviointi voi olla suullista tai kirjallista. Oppilastoveri voi arvioida kaveria esimerkiksi lukutaidosta, parityöstä, vihkotyöstä, tarinoista, kuvataiteen töistä, pulpetin siisteydestä jne.

Vertaispalautteen antamista tulee opettaa, harjoitella ja ohjata. Oppilaita ohjataan antamaan myönteistä sekä rakentavaa palautetta kaverille.

Hyvänä harjoittelun muotona on opettajan antama esimerkki mm. kuvataidetöiden, käsitöiden, seinälehtien käsittelyssä, missä painotetaan kunkin työn myönteisiä puolia. Yhdessä ja yleisesti voidaan pohtia myös kehittämiskohteita seuraavia töitä varten. 

7. Ryhmäarviointi itsearviointitaitojen harjoittajana

Ryhmäarviointi voi olla suullista tai kirjallista. Ryhmäarviointia voidaan suorittaa ryhmätöiden ja projektien jälkeen: miten onnistuimme, miten ryhmämme toimi, mitä opimme, miten työskentelymme sujui, mikä ei sujunut ja miksi, mitä pitäisi tehdä seuraavalla kerralla toisin jne.

Parityön arviointia voidaan harjoitella samalla tavalla kuin ryhmäarviointia. Työpari voi antaa myös toisilleen vertaisarviointia.

8. Itsearviointi oppilaan itsetuntemuksen ja myönteisen minäkuvan tukijana

Opetussuunnitelman perusteissa (2004) sanotaan, että oppilaan edellytyksiä itsearviointiin tulee kehittää. Itsearviointitaitojen kehittymisen myötä oppilas oppii tiedostamaan omaa oppimistaan ja oppimiselle asetettuja tavoitteita ja säätelemään oppimisprosessiaan.  Tämä edellyttää säännöllisen palautteen antamista oppilaalle hänen työskentelystään. 

Opettajan tulee miettiä menetelmät, joilla oppilaan itsearviointitaitoja voidaan kehittää. Itsearviointitaitojen kehittäminen voidaan aloittaa jo alkuopetusikäisillä oppilailla, vaikkei heillä vielä olekaan realistista käsitystä itsestään oppijana. Tällöin oppilaan itsearviointi on enemmänkin oppilaan tuntemuksia ja kokemuksia siitä, mitkä asiat koulussa ovat mukavia ja helppoja, mitkä tuntuvat hankalilta ja onko asioita, mitkä huolestuttavat häntä. Tähän menetelmään sopii hyvin erilaisten kuvien käyttäminen apuna. Kuvat on piirretty koulun oppiaineista tai koulun eri tilanteista. Oppilas kertoo kuvien avulla koulutyöstään ja siihen liittyvistä kokemuksista. Arviointikeskustelussa huoltajan, oppilaan ja opettajan välillä syntyy aitoa keskustelua eivätkä aikuiset puhu keskenään, vaan oppilaasta tulee subjekti. 

Itsearvioinneissa käytetään usein opettajan laatimaa lomaketta. Se ei ole aina välttämätöntä, mutta lomakkeen avulla voidaan dokumentoida oppilaan, opettajan ja huoltajan näkemyksiä.

Oppilas suorittaa itsearvioinnin esimerkiksi käyttäytymisestä, työskentelystä sekä joistakin oppiaineista. Äidinkielen, matematiikan ja vieraiden kielten itsearvioinnit antavat tietoa oppilaan omista näkemyksistä oppimisprosessissaan. Arviointikeskustelussa voidaan pohtia oppilaan edistymistä ja asettaa tavoitteita tulevalle työskentelylle. Samalla oppilas voi kirjata ilonaiheitaan ja huolenaiheitaan koulutyöskentelystään.

Ensimmäisillä kerroilla lomake on hyvä tehdä yhdessä oppilaan kanssa, koska taulukoiden hahmottaminen on monelle vaikeaa.

Lomakkeen laatimisessa täytyy huolellisesti miettiä, mitä halutaan tietää. Samaan lomakkeeseen voidaan kirjata oppilaan, opettajan sekä huoltajan kommentit. Joskus on syytä jättää opettajan osio pois, jotta oppilas ei arvioi itseään arvaamalla, mitä opettaja hänen oppimisestaan ajattelee. Oppilas voi tehdä itsearvioinnin myös kotona huoltajan kanssa yhdessä. Arviointikeskustelussa opettajan kanssa käydään lomake läpi. Tällöin saadaan myös opettajan näkemykset, jolloin voidaan tarkastella edistymistä ja asettaa tavoitteita tulevalle työskentelylle.

Itsearviointikaavake voi olla arviointikeskustelun pohja ja/tai osa portfoliota.

9. Arviointikeskustelu

Arviointikeskustelun tavoitteena on antaa tietoa oppilaan saavuttamista oppimistavoitteista ja edistymisestä sekä asettaa tavoitteita tulevalle työskentelylle. Arviointikeskustelun tarkoitus on kuulla oppilaan omia, opettajan ja huoltajan näkemyksiä.
Oppilaan vahvuuksia ja kehittymisen alueita voidaan pohtia yhdessä. Arviointikeskustelun pohjana on hyvä olla oppilaan suorittama itsearviointi, arviointivihko, portfolio tai muu dokumentti.

Keskustelun tulisi olla avointa ja luottamuksellista, missä oppilaan ei tarvitse ennakoida, mitä opettaja odottaa.  Reilu ja oikeudenmukainen palaute tukee oppilaan oppimista ja edistymistä.

Arviointikeskusteluun tulee valmistautua huolellisesti etukäteen. Keskustelulle tulee varata riittävästi aikaa, jotta kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi. Arviointikeskustelu antaa huoltajalle mahdollisuuden ottaa esille niitä asioita, jotka kotona ovat tulleet esille.

Arviointikeskusteluun on hyvä kutsua molemmat huoltajat, jos se on mahdollista. Mikäli oppilasta opettaa useampi opettaja, niin heidän näkemyksiään on myös tärkeä kuulla.

10. Huoltajien sitouttaminen oppilaan koulutyöhön

Oppilaiden huoltajat ovat yleensä kiinnostuneita lastensa koulutyöstä. Huoltajat voidaan ottaa mukaan yhteistyöhön antamalla heille tehtäviä lastensa koulutyön tukemiseen. Näiden tehtävien avulla huoltajat ovat enemmän tietoisia oman lapsensa koulutyöstä ja sen edistymisestä. Arviointitilanteissa on helpompi käsitellä asioita, kun huoltaja tietää jo asioista enemmän.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä hyväksi koetuista käytänteistä:

  • ”Vanhempien läksyt”: oppilas haastattelee huoltajaa, huoltaja täyttää opettajan lähettämän kyselyn, huoltajaa on pyydetty lukemaan oppilaan lukuläksy ääneen oppilaalle jne.
  • Oppilaan läksyistä kyseleminen: Opettaja voi pyytää huoltajia kyselemään kotiläksyistä keskeisiä asioita, koska kotitehtävien tarkoitus on tukea ja vahvistaa koulussa opittua.
  • Matematiikan tehtävien tarkistaminen: vanhempia voidaan pyytää tarkastamaan oppilaiden matematiikan kotitehtäviä, jos heillä on aikaa. Koulussa opettaja kysyy keneltä ei ole tarkastettu. Kotitehtävien tarkastamiseen menee näin vähemmän aikaa.
  • Lukuläksyn, ympäristö- ja luonnontiedon läksyn jne. kuunteleminen ja kontrollointi: Oppilailla on nk. lukuvihkot, joihin huoltaja merkitsee, että on kuunnellut ko. läksyn. Vihkoon voi myös kommentoida lukemisen sujuvuutta ja eläytymistä tekstiin.
  • Koetehtävien läpikäyminen: Huoltajaa pyydetään käymään oppilaan kanssa yhdessä läpi palautettu koe ja sen tehtävät. Tällöin huoltajakin havaitsee, mitkä asiat on opittu ja mitkä ei.
  • Ohjeet kokeeseen valmistautumisesta: Opettajan on hyvä lähettää koteihin tiedote, missä ohjataan kokeeseen valmistautumiseen.

Koulun arviointistrategia

Eri kouluissa toteutettavat arvioinnin muodot ovat vaihtelevia.  Kuitenkin jokaisella koululla tulee olla selkeä ja yhtenäinen oppilasarvioinnin strategia, joka perustuu voimassa oleviin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.  Tämän strategian pohjalta opettajat arvioivat oppilaitaan käyttäen monipuolisia arviointimenetelmiä.

Seuraavassa taulukossa on esimerkki koulun arviointistrategiasta, opettajan käyttämistä arviointimenetelmistä, oppilaan itsarvioinneista sekä huoltajan osallistumisesta oppilaan arviointiin.  Lähtökohta on, että oppilas ja huoltaja saavat riittävästi ja monipuolisesti informaatiota oppilaan koulutyöstä ja sen edistymisestä.

 

Milloin Koko koulu Opettaja /Oppilas Huoltaja

Elokuu: toinen kouluviikko 

Koko koulun vanhempainilta: esitellään koulun toiminta-ajatus, koulun käyttämät arvioinnin muodot ja yhteisiä asioita.

Samana iltana luokkakohtainen vanhempainilta:
Opettaja esittelee

  • eri oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt ko. lukuvuodelle
  • arviointikäytänteet
  • oman pedagogisen ajattelunsa
  • työtapansa jne.
  • kertoo, mitä oppilaalta odotetaan
  •  aloittaa kodin ja koulun yhteistyön.

Osallistuu koko koulun ja luokkakohtaiseen tilaisuuteen.  

Saa selville, millaisia arviointikäytänteitä opettaja käyttää ja mitä oppilaalta odotetaan ko. lukuvuonna.

Elo-syyskuun vaihde   

 Opettaja ja oppilas käyvät keskustellen läpi oppilaan kevättodistuksen. Pohditaan vahvuuksia ja kehittymisen alueita. Pohditaan suullisesti tavoitteita.  

Elo-syyskuun vaihde   

 Keskustelun pohjalta oppilas laatii itselleen kirjallisen opintosuunnitelman syyslukukaudeksi.  Huoltaja allekirjoittaa ja mahdollisesti kommentoi oppilaan suunnitelman.

Syyskuu 

 Kokeita, tarinoita, esseitä yms. Annetaan myös kirjallista palautetta ja/tai itsearviointeja eri oppiaineista.Huoltaja allekirjoittaa kokeet ja testit.

Loka-marraskuu 

Oppilaiden suorittama itsearviointi. 

Arviointikeskustelu: huoltaja, oppilas ja opettaja.

Oppilas suorittaa itsearvioinnin. Opettaja, oppilas ja huoltaja arviointikeskustelussa. Keskustelun pohjana portfolio, missä on itsearviointi, syksyinen suunnitelma sekä erilaisia oppilaan valitsemia töitä.   

Joulukuu   

   

Tammikuu 

 Oppilas tarkastelee syksyistä suunnitelmaansa. Oppilas laatii tavoitteet kevätlukukaudelle.Huoltaja kommentoi suunnitelmaa ja allekirjoittaa sen.

Helmikuu  

 Kokeita, testejä, esseitä, esitelmiä yms. Annetaan myös kirjalista palautetta ja/tai oppilaan itsearviointeja eri oppiaineista. Huoltaja allekirjoittaa.

Maalis-huhtikuu 

Oppilas suorittaa itsearvioinnin. Opettaja ja huoltaja kommentoivat kirjallisesti.Oppilas tekee itsearvioinnin. Opettaja kommentoi kirjallisesti. Itsearviointi liitetään portfolioon.Huoltaja kommentoi kirjallisesti.

Touko-kesäkuu 

Lukuvuositodistus 

Portfolio annetaan kotiin.
Lukuvuositodistus 

Huoltaja allekirjoittaa.

Teksti: Anja Huurinainen-Kosunen, lehtori, Viikin normaalikoulu