Joustoa oppilaan arviointiin vuosiluokkiin sitomattoman opiskelun avulla

Opetus on peruskouluissa järjestetty lähes aina siten, että oppilaat etenevät opinnoissaan vuosiluokkiin jaetun oppimäärän mukaisesti. Perusopetuksessa on kuitenkin tilanteita, joissa tarvitaan toisenlaista tai suurempaa joustoa kuin mihin vuosiluokittainen järjestelmä antaa mahdollisuuden. Tätä joustoa tarjoaa perusopetusasetuksen 11 §:n 3 momentin säännös. 

Asetuksen 11 § 3 momentin mukaan oppilas voi vuosiluokkiin jaetun oppimäärän sijaan edetä opinnoissa oman opinto-ohjelman mukaan. Tällaisen menettelyn edellytyksenä on, että siitä on päätetty koulun opetussuunnitelmassa. Vuosiluokkiin sitomaton järjestely voi koskea kaikkia koulun oppilaita, tiettyjen vuosiluokkien/opetusryhmien oppilaita tai yksittäisiä koulussa opiskelevia oppilaita. Järjestelyn taustalla voi olla erilaisia syitä kuten koulun yleiset pedagogiset ratkaisut, yhdysluokkaopetuksen järjestelyt tai yksittäistä oppilasta koskien esimerkiksi opiskelun vaikeutuminen sairauden vuoksi.  Järjestely tuo joustoa sekä opetusjärjestelyihin, opinnoissa etenemiseen että oppilaan arviointiin.  
Valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 asiaa on käsitelty kohdassa 2.3 Perusopetuksen rakenne.

Oman opinto-ohjelman mukaan etenemisestä on usein käytetty määritelmää ”vuosiluokkiin sitomaton opiskelu” tai ”vuosiluokkiin sitomaton opetus”. Tämä on saattanut synnyttää vääriä mielikuvia opintojen järjestämisestä luokattomasti lukion malliin. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Kyse ei ole myöskään vain erityisopetukseen otetuille ja siirretyille oppilaille tarkoitetuista opetusjärjestelyistä. Määritelmä ”oman opinto-ohjelman mukaan eteneminen” voi luoda myös käsityksen, jonka mukaan järjestelmä on työläs ja edellyttää runsasta oppilaskohtaista suunnittelua. Tämäkään ei pidä paikkaansa.
Asiaa pyritään havainnollistamaan seuraavassa.

Mitä oman opinto-ohjelman mukaan etenemisellä tarkoitetaan perusopetuksessa

Oppilaan, opetuksen ja opinnoissa etenemisen sidonnaisuutta vuosiluokkaan voidaan tarkastella eri tekijöiden suhteen:

  1. oppilas sidottu tiettyyn vuosiluokkaan
  2. oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt (opetus ja opiskelu) on jaettu vuosiluokittain ja sidottu niihin
  3. opinnoissa eteneminen on sidottu aikaan vuosiluokkien perusteella.

Perusopetus on säädösten mukaan rakenteeltaan vuosiluokallista opetusta, joten oppilas on siis aina tietyn vuosiluokan oppilas.

Oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä ei sen sijaan ole valtakunnallisissa säädöksissä sidottu vuosiluokkiin vaan laajempiin kokonaisuuksiin.  Nämä kokonaisuudet – osiot – määräytyvät tuntijaon nivelkohtien mukaisesti.  Useimmissa aineissa nivelkohtia on perusopetuksen aikana yksi. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa sekä matematiikassa nivelkohtia on kaksi, ja B-kielessä ja kotitaloudessa ei yhtään. Tavoitteiden ja sisältöjen jakamisesta ja opiskelujärjestelyistä osioiden sisällä päätetään paikallisessa opetussuunnitelmassa. Säädökset antavat siis mahdollisuuden jakaa opiskeltava aines eli oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt paikallisin päätöksin toisin kuin vuosiluokittain.

Kolmas opiskeluun liittyvä sidonnaisuus on aika. Perusopetuksen oppimäärä on säädöksissä määritelty yhdeksän vuoden laajuiseksi, ei siis välttämättä yhdeksän vuotta kestäväksi. Yleensä opinnot etenevät kouluissa luokka ja vuosi kerrallaan. Ainoa tapa varioida opiskeluaikaa on joko luokalle jääminen tai luokan yli hyppääminen.  Tämä pidentää tai lyhentää opiskeluaikaa vuodella ja koskee aina kaikkia oppiaineita. Lisäksi opintoihin käytettävää aikaa voidaan kasvattaa kesällä järjestettävien ns. ehtolaiskuulustelujen avulla.  Muunlainen, esimerkiksi parin kuukauden tai puolen lukuvuoden mittainen ja vain yhtä tai kahta oppiainetta koskeva variointi on vuosiluokittain etenevissä opinnoissa mahdotonta.

Perusopetuksessa oman opinto-ohjelman mukaan eteneminen liittyy lähinnä kohtaan 2) eli siihen, että oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä ei määritellä opetussuunnitelmassa vuosiluokittain vaan ne jaetaan opintokokonaisuuksiksi muulla tavalla. Tämä tuo mahdollisuuksia kohdan 3) mukaiseen joustoon johonkin opintokokonaisuuteen käytetyn ajan suhteen. Niin haluttaessa se lisää myös mahdollisuuksia muodostaa opetusryhmiä yli vuosiluokkien rajojen.
Oman opinto-ohjelman mukaan opiskeltaessa oppilaan tai oppilaiden on mahdollista edetä jossakin oppiaineessa opintokokonaisuudesta toiseen hitaammin kuin luokallisessa järjestelmässä.  Oman opinto-ohjelman mukaan eteneminen tarjoaa myös erityiskiinnostuneille oppilaille mahdollisuuden edetä muita nopeammin ja syvemmälle jossakin oppiaineissa. Näin voidaan luokallista järjestelmää joustavammin ottaa huomioon oppilaan erilaiset tarpeet.
On tärkeää huomata, että sekä hitaammin että nopeammin edettäessä oppilas voi koko ajan opiskella oman opetusryhmänsä mukana. Hän ei jää luokalleen eikä joudu hyppäämään luokan yli vaan ajalla variointi tapahtuu oman opetusryhmän mukana opiskellen.

Kuten edellä olevasta voidaan havaita, vuosiluokkiin sitomaton opiskelu on itse asiassa opetuksen eriyttämisen muoto, jota kouluissa on tavalla tai toisella käytetty aina. Nykyisin sitä varten on olemassa tietty säädöspohja, joka tekee käytännöt näkyvämmäksi ja helpommaksi hallita. 

Opetussuunnitelmalle asetettavat vaatimukset

Mikäli paikalliseen opetussuunnitelmaan halutaan sisällyttää mahdollisuus edetä opinnoissa vuosiluokkiin sitomattomasti eli oman opinto-ohjelman mukaisesti, täytyy oppiaineiden oppimääristä muodostaa opetussuunnitelmaan opintokokonaisuuksia siis muulla perusteella kuin vuosiluokittain.  Kullekin kokonaisuudella määritellään opetuksen tavoitteet ja sisällöt. Lisäksi on määriteltävä opintokokonaisuuden sisältämän opetuksen tuntimäärä.

Opintokokonaisuudet voidaan muodostaa niin, että ne on tarkoitus opiskella lukuvuotta lyhyemmässä tai pidemmässä ajassa. Esimerkkinä edellisestä voidaan mainita perinteinen yläluokilla opiskeltava jonkin oppiaineen kurssi. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu esimerkiksi opintokokonaisuus, joka on muodostettu yhdysluokkana opetettavien vuosiluokkien – esimerkiksi luokat 1-2 - oppimääristä.  Tällainen laaja kokonaisuus jaetaan edelleen pienemmiksi, esimerkiksi oppiainerajat ylittäviksi eheytetyiksi kokonaisuuksiksi. Yhdysluokalla opiskeleva oppilas etenee tämän kaksivuotisen opintokokonaisuuden sisällä opinnoissaan joustavasti. Yhdysluokkaopetuksen käytännöt saattavat jo monissa kouluissa olla hyvin lähellä tällaista vuosiluokkiin sitomatonta opetusta, vaikka järjestelmä olisi opetussuunnitelmassa määritelty luokalliseksi.

Opetussuunnitelmassa on määriteltävä myös ne tiedot ja taidot, jotka ovat edellytyksenä sille, että oppilas voi aloittaa tietyn uuden opintokokonaisuuden opiskelun. Oppilaalla tulee siis olla riittävät tiedot ja taidot suhteessa edellisen opintokokonaisuuden tavoitteisiin, jotta hän voisi edetä opiskelemaan seuraavaa.  Jos hänen tietonsa ja taitonsa eivät ole riittävän hyvät, hän ei vielä siirry eteenpäin. Jos vuosiluokkiin sitomaton järjestely koskee vain muutamia oppilaita, voi määrittelyn tehdä opetussuunnitelman sijaan kullekin oman opinto-ohjelman mukaan etenevälle oppilaalle laadittavassa oppimissuunnitelmassa (ks. alla). Koko koulua tai kokonaisia yhdysluokkia koskevassa vuosiluokkiin sitomattomassa järjestelmässä määrittely on syytä tehdä opetussuunnitelmassa. 

Opintokokonaisuuksien lisäksi opetussuunnitelmassa on kuvattava, miten oppilaan suorituksia ja opintojen etenemistä seurataan ja miten ne dokumentoidaan. Hyvä väline tähän on oppimissuunnitelma. Siinä voidaan kuvata oppilaan opinto-ohjelma ja siihen sisältyvät opintokokonaisuudet sekä myös mahdolliset tukitoimet. Jos oppilas on otettu tai siirretty erityisopetukseen, voidaan tarvittavat asiat kuvata hänelle laaditussa HOJKS:issa.

Vuosiluokkiin jakamattoman järjestelmän tarjoamat joustomahdollisuudet

Oppilaan arviointia ajatellen vuosiluokkiin sitomattoman järjestelmän merkittävin jousto on se, että oppilas ei jää luokalleen mahdollisten hylättyjen tai puuttuvien suoritusten vuoksi.  Lukuvuoden päättyessä hän saa todistuksen hyväksytysti suorittamistaan opintokokonaisuuksista ja siirtyy seuraavalle luokalle jatkamaan opintojaan siitä, mihin ne edellisenä lukuvuonna jäivät. Oppilas voidaan jättää luokalleen vain yleisen huonon koulumenestyksen perusteella.

Vuosiluokallisen järjestelmän luokilla 1-8 oppilaan siirto seuraavalle vuosiluokalle on säädösten mukaan tosin mahdollista vaikka hänellä olisi hylättyjäkin suorituksia lukuvuositodistuksessaan. Vuosiluokkiin sitomattoman järjestelmän etu on, että oppilaan todistukseen merkitään vain hyväksytyt suoritukset ja muilta osin hän jatkaa opintojaan seuraavalla vuosiluokalla. Tällä voi olla merkitystä sekä oppilaan oppimismotivaation että itsetunnon kannalta.  Myös tilanteissa, joissa oppilas on sairauden takia joutunut olemaan pois koulusta eikä ole pystynyt opiskelemaan normaalisti, edellä kuvattu menettely on oppilaan kannalta parempi kuin hylättyjä arvosanoja sisältävän todistuksen antaminen.

Merkittävän joustomahdollisuuden vuosiluokkiin sitomaton järjestelmä tarjoaa erityisesti perusopetuksen päättövaiheessa. Vuosiluokallisessa järjestelmässä yhdeksännellä luokalla oleva oppilas jää luokalleen, jos hän ei jostain syystä pysty suoriutumaan hyväksyttävästi opinnoistaan. Luokalle jäävän oppilaan kaikki kyseisen vuosiluokan suoritukset, myös jo hyväksytyt, raukeavat luokalle jäännin myötä.  Jos oppilas sen sijaan etenee oman opinto-ohjelmansa mukaan vuosiluokkiin sitomattomasti, eivät hänen jo hyväksytyt suorituksensa raukea. Oppilas jatkaa seuraavana lukuvuonna opintojaan 9. luokan oppilaana ja saa päättötodistuksen heti, kun perusopetuksen oppimäärä eri oppiaineissa on hyväksytysti suoritettu.  Tällaisella järjestelyllä on suuri merkitys varsinkin sellaisille oppilaille, joiden koulunkäyntimotivaatio ei ole kovin hyvä ja jotka luokan kertaamisvaatimusten vuoksi saattaisivat jäädä vaille perusopetuksen päättötodistusta.

Myös Suomeen ulkomailta palaavien oppilaiden tai maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opiskeluun vuosiluokkiin sitomaton järjestelmä tuo tarvittaessa joustomahdollisuuksia.