Oppilaan arvioinnin nykyiset linjaukset

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2004. Uudet perusteet otettiin käyttöön kaikilla vuosiluokilla viimeistään 1.8.2006.

Oppilaan arvioinnissa vuoden 2004 perusteiden lähtökohtina olivat vuonna 1999 voimaan astunut perusopetuksen lainsäädäntö sekä vuoden 1999 oppilaan arvioinnin perusteiden linjaukset.  Sekä lainsäädännössä että 1999 perusteissahan arvioinnin tehtävää oli jo selkeytetty erottamalla toisistaan opintojen aikainen arviointi sekä opintojen päättyessä annettava päättöarviointi. Vuoden 2004 perusteissa arviointi jaettiin edelleen samalla tavalla tehtäviensä mukaisesti. Peruskoulun oppilaan arviointiin aiemmin sisältynyttä epäselvyyttä suhteellisen, oppilaita toisiinsa vertailevan, ja tavoitteisiin perustuvan arvioinnin välillä on vuoden 2004 perusteissa myös pyritty poistamaan kirkastamalla tavoitteiden merkitystä arvioinnin lähtökohtana ja perustana.

Opintojen aikainen arviointi

Opintojen aikaisessa arvioinnissa 2004 perusteet korostavat arvioinnin tehtävää oppimisprosessin tukemisessa ja ohjaamisessa sekä oppilaan kannustamisessa. Arviointi on nyt kytketty entistä selkeämmin käsitykseen oppimisesta. Oppiminen ymmärretään yksilölliseksi ja yhteisölliseksi tietojen ja taitojen rakennusprosessiksi, jossa monipuolisen ja jatkuvan arviointipalautteen antaminen on ensisijaisen tärkeää.

Arvioinnin kohteina ovat oppiminen ja sen edistyminen sekä työskentely. Myös oppilaan käyttäytymistä tulee arvioida. Käyttäytymisen arviointi ei kuitenkaan ole osa oppiaineen arviointia, joten käyttäytyminen ei vaikuta esimerkiksi oppiaineesta saatuun todistusarvosanaan.

Arviointipalaute auttaa oppilasta suuntaamaan opiskeluaan oikein ja kehittämään opiskelutaitojaan. Ohjaava palaute tukee opitun jäsentymistä tieto- ja taitokokonaisuuksiksi. Monipuolisen ja riittävän arviointipalautteen avulla myös huoltaja pystyy entistä paremmin tukemaan lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Osaamisen tason määrittely ja ilmaiseminen ei varsinkaan koulunkäynnin alkuvaiheessa ole arvioinnissa etusijalla.

Vuoden 2004 perusteissa tuntijaon nivelkohtiin on määritelty hyvän osaamisen kuvaukset kaikkiin yhteisiin oppiaineisiin. Hyvän osaamisen kuvausten tarkoituksena on konkretisoida oppimiskäsitystä. Ne auttavat opettajaa suuntaamaan arviointia ja palautteen antamista keskeiseen osaamiseen sekä muodostamaan käsityksen siitä, mitä hyvä osaaminen on opintojen eri vaiheissa. Opettaja käyttää kuvauksia apuna arvioidessaan, miten oppilas on opinnoissaan edistynyt.

On joitakin viitteitä siitä, että perusteiden sisältämät hyvän osaamisen kuvaukset on ainakin osassa kuntia ja kouluja tulkittu tavoitteeksi tai osaamisen tasoksi, joka kaikkien oppilaiden on saavutettava. Tämä on saattanut johtaa opetustahdin kiristymiseen, kiireen tuntuun ja mahdollisesti myös numeroarvosanojen käytön lisääntymiseen todistuksissa.

On tärkeä huomata, että hyvän osaamisen kuvaukset eivät määrittele tavoite- tai osaamistasoa, jota edellytetään kaikilta oppilailta. Tietysti tavoitteena on jokaisen oppilaan mahdollisimman hyvä osaaminen, mutta se ei aina yllä samaan kuin hyvän osaamisen kuvausten määrittelemä osaamisen taso.

Hyvän osaamisen kuvausten tarkoituksena ei myöskään ole ohjata kouluja käyttämään entistä enemmän numeroarviointia todistuksissa tai lisäämään osaamisen tason määrittelevän arviointipalautteen antamista opintojen aikana. Kuten edellä on todettu, hyvän osaamisen kuvausten tärkein tehtävä on auttaa opettajaa suuntaamaan arviointia tavoitteiden kannalta oleellisiin asioihin.

Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa on vielä entisiä selvemmin pyritty laajentamaan käsitystä oppilaan arvioinnista ja irtautumaan traditiosta, jossa arviointi ymmärretään lähinnä todistusten ja arvosanojen antamiseksi. Lainsäädäntö edellyttää, että oppilaalle tulee antaa todistus lukuvuoden päätteeksi.  Kaikki muu kirjallinenkin arviointipalaute voidaan antaa muulla tavoin, jos paikallisessa opetussuunnitelmassa niin päätetään. 

Opintojen aikaisessa arvioinnissa sanallista arviointia voidaan käyttää todistuksissa aina seitsemännen luokan loppuun asti, erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden osalta myöhemminkin. Opetushallituksen keräämien tietojen mukaan useissa kouluissa sanallista arviointia käytetään luokkien 1-3 tai 1-4 todistuksissa. Sanallisella arvioinnilla voidaan numeroarvosanaa paremmin kuvata oppilaan edistymistä ja oppimisprosessia. Numeroarvosanan sisältämä informaatio on huomattavasti vähäisempää. Numero kuvaa lähinnä osaamisen tasoa, sen avulla ei voida antaa oppimista tukevaa ohjaavaa palautetta.

Numeroarvosana ei myöskään välttämättä kannusta oppilasta ja rakenna myönteisellä tavalla hänen käsitystään itsestään oppijana. Varsinkin peruskoulun alaluokilla syntynyt tai vahvistunut käsitys itsestä huonona oppijana tai epäonnistujana voi johtaa entistä suurempiin oppimisvaikeuksiin, heikentää koulunkäyntimotivaatiota ja jopa käynnistää syrjäytymisen kierteen. Tämän vuoksi kaikille oppilaille tulee antaa palautetta vahvuuksistaan ja edistymisestään suhteessa omaan aiempaan osaamiseensa. Rohkaiseva palaute kannustaa työskentelemään ja ruokkii myös onnistumista.

Todistuksissa käytettävän sanallisen arvioinnin muodot vaihtelevat melko paljon. Joissakin kouluissa annetaan hyvinkin analyyttistä palautetta oppilaan työskentelystä sekä osaamisesta eri oppiaineissa tai oppiaineiden osa-alueilla.  Suuressa osassa kuntia ja kouluja on taas käytössä menettely, jossa opettaja valitsee sanalliset arviot valmiista vaihtoehdoista. Joskus nämä vaihtoehdot on muotoiltu niin, että ne ovat lähinnä vain numeroarvosanojen sanallisia vastineita ja niiden sisältämä informaatio on yhtä niukkaa.

Huoltajan ja oppilaan kanssa käytävät arviointi- tai kehityskeskustelut on otettu käyttöön monissa kunnissa ja kouluissa. Ne ovatkin hyvä keino välittää informaatiota molempiin suuntiin ja antaa palautetta erilaisista oppilaan kasvuun ja oppimiseen liittyvistä asioista.

Päättöarviointi

Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa on päättöarviointia varten luotu ensimmäistä kertaa valtakunnallisesti yhtenäiset puitteet. Päättöarvioinnin tehtävänä on määritellä, miten hyvin oppilas on perusopetuksen päättyessä saavuttanut perusopetuksen oppimäärän mukaiset tavoitteet eri oppiaineissa. Päättöarvosanojen määräytymisen periaatteista ei enää päätetä paikallisessa opetussuunnitelmassa vaan sitä varten on sitovat valtakunnalliset ohjeet.  Kaikkiin yhteisiin oppiaineisiin on määritelty valtakunnalliset päättöarvioinnin kriteerit. Kriteerit suuntaavat arviointia ja määrittelevät tieto- ja taitotason, joka oppilaan tulee keskimäärin saavuttaa saadakseen todistusarvosanan kahdeksan. Kriteerien tehtävänä on lisätä päättöarvosanojen vertailukelpoisuutta. Päättöarviointia ja sen periaatteita käsitellään tarkemmin erillisessä artikkelissa.