Oppilaan päättöarviointi perusopetuksessa

Opetushallitukseen tulee runsaasti yhteydenottoja, joissa tiedustellaan perusopetuksen päättöarviointiin liittyviä asioita. Osa tiedusteluista koskee teknisluonteisia kysymyksiä kuten todistuksiin tehtäviä merkintöjä.  Huomattava osa kysymyksistä käsittelee kuitenkin päättöarvioinnin periaatteita, esimerkiksi päättöarvosanan muodostamista.

Kyselyistä voidaan päätellä, että menneiden vuosien ja vuosikymmenten erilaiset arviointia koskevat ohjeet ja traditiot vaikuttavat edelleen taustalla, kun kouluissa pohditaan päättöarviointia. Tämä on ymmärrettävää, sillä oppilaan arvioinnin periaatteet ja käytännöt ovat vaihdelleet peruskoulun historian aikana melko paljon. Tarkemmin menneiden vuosien käytäntöjä tarkastellaan artikkelissa Oppilaan arviointi menneinä vuosikymmeninä.

Päättöarvioinnin nykyiset linjaukset

Nykyiset perusopetuksen oppilaan arviointia koskevat määräykset ovat vuodelta 2004. Oppilaan arviointi uudistui, kun Opetushallitus päätti uusista perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista kyseisenä vuonna. Uudistuksen yhtenä päätavoitteena oli selkeyttää oppilaan arviointia ja luoda yhtenäiset valtakunnalliset puitteet erityisesti päättöarvosanojen muodostamiselle.  Oppilaan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että päättöarvosanat on annettu samoin perustein.

Päättöarviointi on nyt entistä selkeämmin oppilaan tietojen ja taitojen arviointia siinä vaiheessa, kun oppiaineen opinnot päättyvät. Edellisten oppilaan arvioinnin perusteiden (1994 ja 1999) aikana oli vielä voimassa tuntijako, jossa opetettavat oppiaineet ja niiden tuntimäärä oli määritelty erikseen ala-astetta ja yläastetta varten. Tässä lainsäädännöllisessä kehyksessä päättöarviointi oli itse asiassa yläasteen eli vuosiluokkien 7-9 opintojen arviointia.

Koska yläasteen opinnot oli yleensä kurssitettu ja jaksotettu, monissa kouluissa otettiin käyttöön lukion tyyppinen menettely, jossa oppilaan päättöarvosana muodostui vuosiluokkien 7-9 lukuvuosi- tai jaksoarviointien arvosanojen perusteella. Eri koulut kehittivät omia mallejaan, jossa eri vuosiluokkien kurssiarvosanat vaikuttivat päättöarvosanaan tietyn matemaattisen kaavan ja kertoimen mukaisesti. Myös hallinto-ohjelmat ohjasivat koulujen arviointikäytäntöjä tähän suuntaan. On huomattava, että valtakunnalliset päättöarvioinnin ohjeet eivät ole koskaan ohjeistaneet edellä kuvatun kaltaiseen menettelyyn päättöarvosanan muodostamisessa.

Päättöarvioinnin tehtävä 

Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa päättöarviointi on kytketty entistä selkeämmin perusopetuksen tavoitteisiin. Päättöarvioinnin tehtävänä on määritellä, miten hyvin oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut tavoitteet eli perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot ja taidot eri oppiaineissa.

Oppilaan osaamista arvioidaan siis suhteessa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyihin ja paikallisesti edelleen tarkennettuihin tavoitteisiin. Arvioinnin tulos eli annettu päättöarvosana kuvaa oppilaan osaamisen tasoa suhteessa niihin. Tavoitteisiin perustuvassa arvioinnissa oppilaita ei verrata toisiinsa kuten suhteellisessa arvioinnissa.

Jos oppilas on otettu tai siirretty erityisopetukseen, ja jos hänen opiskelemansa oppiaineen oppimäärä on yksilöllistetty, hänen suoriutumistaan arvioidaan suhteessa näihin yksilöllisiin tavoitteisiin.  Yksilöllistetyt tavoitteet määritellään aina oppilaalle laaditussa henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS).

Päättöarvioinnin periaatteet

Päättöarviointi perustuu näyttöön siitä osaamisesta, jota oppilaalla on suhteessa opetussuunnitelmassa (tai HOJKS:issa) asetettuihin tavoitteisiin perusopetuksen päättyessä.  Siksi on aivan oleellista, että oppilaalle taataan monipuolisesti ja riittävästi mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan, jotta opettaja voi sitä arvioida.

Monipuolisuus edellyttää, että käytetään menetelmiä, joilla oppilas voi parhaiten osoittaa osaamistaan.  Osaamista voidaan osoittaa suullisesti ja kirjallisesti sekä erilaisin oppiaineeseen soveltuvin näytöin. Kirjallinenkin näyttö voi olla muuta kuin suoriutumista koetilanteessa. Joissakin tapauksissa oppilaan osaaminen saadaan parhaiten selville keskustelujen ja muiden suullisten näyttöjen avulla, toisissa taas kirjallinen näyttö voi soveltua paremmin.

Riittävien näyttömahdollisuuksien tarjoaminen merkitsee sitä, että oppilas voi antaa esimerkiksi erilaisia uusinta- ja lisänäyttöjä parantuneesta osaamisestaan.  Riittävyys tarkoittaa sitäkin, että oppilaalle annetaan riittävästi aikaa suoriutua jostakin tehtävästä, kokeesta tai muusta näytöstä.
 
Erityisen tärkeää oppilaan tilanteeseen sopivien näyttömahdollisuuksien järjestäminen on tapauksissa, joissa oppilaalla on oppimisvaikeuksia tai puutteellinen suomen/ruotsin kielen taito.

Päättöarvosanan muodostaminen

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan päättöarvosanan tulee perustua oppilaan osaamiseen perusopetuksen päättövaiheessa vuosiluokilla 8-9. Perusteissa viitataan siis oppilaan osaamiseen 8. ja 9. luokalla, ei näiden luokkien arvosanoihin. Päättöarvosanaa ei voida muodostaa eri vuosiluokkien arvosanoista jonkin matemaattisen kaavan mukaan, kuten monissa kouluissa on aiemmin menetelty.

Osaamisen määrittelyssä on mainittu vuosiluokat 8-9 useistakin syistä.

Oppilaan osaaminen suhteessa koko oppimäärän tavoitteisiin alkaa hahmottua vasta 8. ja 9. luokan aikana. Koska tuntien sijoittelu sekä eri oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen sijoittuminen eri luokille vaihtelee kunnittain ja kouluittain, ja oppilaalle tulee aina taata mahdollisuus osoittaa osaamisensa, ei valtakunnallisessa normissa
voida kategorisesti määrätä osaamisen tarkastelun ajankohdaksi pelkkää yhdeksättä luokkaa.

On myös otettava huomioon, että oppilaan osoittamassa osaamisessa voi olla murrosiän kuohunnasta tai muusta syystä johtuvia vaihteluja, vaikka varsinaisessa osaamisen tasossa ei olisikaan tapahtunut suuria muutoksia. Määrittelyllä 8-9 halutaan antaa arvioinnin asiantuntijalle eli opettajalle riittävä liikkumavara osaamisen tarkastelua ja arviointia varten. Tiukat valtakunnalliset ohjeet johtaisivat helposti monenlaisiin kohtuuttomuuksiin ja ongelmatilanteisiin.

Määrittelemällä päättövaiheeksi luokat 8 ja 9 halutaan myös ohjata käytäntöön, jossa opettaja jo 8. luokalla antaa oppilaalle ja huoltajalle ohjaavaa palautetta oppilaan osaamisen tasosta suhteessa päättöarvioinnin kriteerien määrittelemään hyvän osaamisen tasoon. Näin oppilaan ja hänen huoltajansa on mahdollista saada realistinen käsitys siitä, millä osa-alueilla oppilaan pitäisi vielä parantaa osaamistaan saadakseen tietyn päättöarvosanan.

Oppilaan arvioinnissa on erittäin tärkeää ottaa huomioon, että kaikissa oppiaineissa osaaminen on paljolti kumuloituvaa eli tiettynä hetkenä näkyvä osaaminen sisältää myös aiemmin opitun. Kumuloituminen näkyy erityisen selvästi esimerkiksi kielissä, joissa
oppilaan osaaminen opiskelun päättyessä kuvaa hänen kielitaitonsa tasoa.  Myös muissa aineissa osaaminen on nykyisen oppimis- ja tiedonkäsityksen mukaan paljolti kumuloituvaa, sillä osaamisella tarkoitetaan enemmänkin jäsentyneen tieto- ja taitorakenteen muodostumista sekä ajattelun, tiedon hankinnan ja käsittelyn
sekä tiedon soveltamisen taitojen kehittymistä kuin yksittäisten sisältöjen hallintaa.

Perusopetuksen päättövaiheessa on siis periaatteessa nähtävissä ja arvioitavana kaikki se osaaminen, jota oppilaalle on kertynyt ja jota hän eritavoin osoittaa, oli se sitten peräisin mistä oppimisen vaiheesta tahansa. Päättöarvosanan muodostamista ei kuitenkaan ole syytä sitoa edellisten vuosien arvosanoihin. Oleellistahan on, mitä oppilas koulun päättyessä osaa, ei se, minkä tasoista hänen osaamisensa on ollut joitakin vuosia aiemmin oppimisprosessin varhaisemmassa vaiheessa.

Useissa kouluissa aiemmin noudatettu käytäntö, jossa oppilaan päättöarvosana muodostetaan 8-9 luokkien (tai 7–9 luokkien) kurssiarvosanoista ei ota huomioon yhtä keskeistä muuttujaa: oppilaan oppimisen edistymistä ja osaamisen paranemista. Vaikka esimerkiksi 8. luokan kurssiarvosana tai lukuvuositodistuksen arvosana kuvaisi täysin oikein oppilaan osaamista tuolloin, on joka tapauksessa kyse menneestä ajasta, ja tilanne on voinut muuttua oleellisestikin sen jälkeen.

Päättöarvioinnin kriteerien luonne ja käyttö

Vuoden 2002 perusteisiin on päättöarviointia varten laadittu kaikkiin yhteisiin oppiaineisiin päättöarvioinnin kriteerit. Kriteerit on johdettu oppiaineiden tavoitteista, ja niiden avulla arviointi ohjataan kohdistumaan entistä enemmän taitoihin ja laaja-alaiseen osaamiseen. Kriteereissä on otettu huomioon oppiaineen ominaisluonne.
 
Päättöarvioinnin kriteerit siis suuntaavat arviointia. Ne auttavat opettajaa myös oppilaan osaamisen tason määrittelyssä. Kriteerit kuvaavat arvosanaan kahdeksan (8 = ”hyvä”) oikeuttavaa osaamista. Oppilas saa arvosanan kahdeksan, mikäli hän osoittaa keskimäärin oppiaineen kriteerien mukaista osaamista. Joidenkin osa-alueiden heikomman osaamisen voi kompensoida muiden osa-alueiden kriteeritason ylittämisellä. Kriteerit ovat siis valtakunnallinen, arvosanaan kahdeksan vaadittavan osaamisen mitta, johon opettaja suhteuttaa omien oppilaidensa arvioinnin.

Vuoden 2004 perusteissa on myös todettu, että oppilas on saavuttanut perusopetuksessa vaadittavat tiedot ja taidot välttävästi (5 = ”välttävä”), mikäli hän pystyy osoittamaan jossain määrin kriteerien edellyttämää osaamista.

Jos oppilaan oppimäärä on yksilöllistetty, hänen tietojaan ja taitojaan arvioidaan suhteessa henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS) määriteltyihin tavoitteisiin.  Tätä asiaa käsitellään tarkemmin jäljempänä.

Johonkin oppiaineeseen tai erityiseen tehtävään painottuva opetus ja päättöarviointi

Jos koulu painottaa opetussuunnitelmassaan jotakin oppiainetta (esimerkiksi. musiikki, liikunta, vieras kieli, kielikylpy), ovat opetuksen koulukohtaiset tavoitteet tässä aineessa korkeammat kuin valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa. Oppilaiden yhdenvertaisuuden vuoksi myös painotetussa opetuksessa pitää oppilaita kuitenkin arvioida perusopetuksen päättyessä suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin ja käyttää osaamisen tason määrittämisessä päättöarvioinnin kriteerejä.  Jos päättöarviointi perustuisi koulun omaan opetussuunnitelmaan, olisi koulun oppilaiden päättöarviointi ankarampaa kuin muiden. Tällä puolestaan heikentäisi oppilaiden jatko opintomahdollisuuksia.

Samoin päättöarvioinnin kriteerejä tulee käyttää yhteisten aineiden arvioinnissa myös silloin, kun oppilas on suorittanut opintonsa erityisen koulutustehtävän mukaisesti järjestetyssä opetuksessa (esimerkiksi vieraskielinen opetus, steinerpedagoginen opetus).

Painotetusta opetuksesta ja oppilaan suoriutumisesta siinä voidaan tarvittaessa antaa lisätietoja erillisellä todistuksen liitteellä.

Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan päättöarviointi

Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että oppilaan lievätkin oppimisvaikeudet tulee ottaa huomioon arvioinnissa. Siksi sekä tällaisen oppilaan että erityisopetukseen otetun tai siirretyn oppilaan tietoja ja taitoja arvioitaessa tulee käyttää menetelmiä, joiden avulla oppilas kykenee mahdollisimman hyvin osoittamaan osaamisensa mahdollisista ongelmista huolimatta. Tämä on tärkeää myös perusopetuksen päättövaiheessa, jolloin valmistaudutaan päättöarviointiin.

Erityisopetukseen otetun tai siirretyn oppilaan päättöarvioinnissa noudatetaan seuraavia periaatteita.

Jos oppilas on opiskellut yhteistä oppiainetta perusopetuksen yleisen oppimäärän mukaisesti, arvioidaan hänen osaamistaan päättöarvioinnin kriteerien pohjalta ja suhteessa yleisopetuksen tavoitteisiin noudattaen niitä periaatteita, joita on käsitelty edellä.

Jos oppilas on opiskellut yhteistä oppiainetta yksilöllisen, henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS) määritellyn oppimäärän mukaisesti, arvioidaan hänen tietojaan ja taitojaan suhteessa hänen yksilöllisiin tavoitteisiinsa. Kyseisten oppiaineiden arvioinnissa ei siis käytetä päättöarvioinnin kriteerejä. Päättöarviointi voi näissä aineissa olla sanallinen tai numeerinen. Sekä
sanallinen arvio että numeroarvosana varustetaan tähdellä (*). Todistuksen lisätietoja -kohtaan tulee maininta, että oppilas on opiskellut tähdellä merkityt oppiaineet henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa määritellyn yksilöllisen oppimäärän mukaan.

Jos oppilaan opetus on järjestetty toiminta-alueittain, päättöarviointi perustuu oppilaan henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Arviointi on sanallinen. Koska oppimäärät on yksilöllistetty, varustetaan sanalliset arviot tähdellä (*) ja todistuksen lisätietoja-kohtaan tulee samanlainen merkintä kuin edellä.

Maahanmuuttajataustaisen oppilaan päättöarviointi

Maahanmuuttajataustaisen oppilaan osaamista arvioitaessa tulee käyttää monipuolisia, joustavia ja oppilaan tilanteeseen sovitettuja menetelmiä, jotta hän kykenee osoittamaan osaamisensa mahdollisista suomen tai ruotsin kielen puutteista huolimatta.

Päättöarvioinnissa noudatetaan samoja yleisiä periaatteita kuin muidenkin oppilaiden arvioinnissa (katso edellä olevat kohdat).

Jos oppilaan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi (eikä hänen suomen/ruotsin kielen taitonsa ole äidinkielen tasoinen), opetetaan hänelle suomea/ruotsia toisena kielenä joko kokonaan tai osittain äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen suomi/ruotsi äidinkielenä -oppimäärän sijaan. Tällöin myös oppilaan osaamista arvioidaan suhteessa suomi/ruotsi toisena kielenä -oppimäärän tavoitteisiin. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa on määritelty päättöarvioinnin kriteerit suomi/ruotsi toisena kielenä -oppimäärälle. Kielitaidon osalta oppilaan tietoja ja taitoja verrataan kielitaidon tasojen kuvausasteikkoon. Saadakseen päättöarvosanan kahdeksan, oppilaan kielitaidon on vastattava kielitaidon tasojen kuvausasteikon tasoa B1.1- B1.2. Lisäksi päättöarvioinnissa otetaan huomioon oppilaan kulttuuritaidot ja kielenopiskelutaidot opetussuunnitelman perusteissa 2004 määritellyllä tavalla.

Opetushallitus on vuonna 2004 antanut suosituksen maahanmuuttajien äidinkielen opetuksen perusteiksi (perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liite 5). On huomattava, että tämä opetus ei ole perusopetuslain 12 §:ssä tarkoitettua äidinkielen opetusta vaan erillisen valtionavustuksen turvin toteutettavaa perusopetusta täydentävää opetusta. Oppilaalle annetaan tästä opetuksesta erillinen todistus (katso ko. suositus). Perusopetuksen päättötodistukseen kyseistä arviota ei siis merkitä.

Paikallinen keskustelu ja informointi tärkeää

Erittäin tärkeää on, että oppilaan päättöarviointia koskevat periaatteet ja käytännöt ovat kouluissa opetussuunnitelman perusteiden mukaisia ja että ne on kirjattu paikalliseen opetussuunnitelmaan.
 
Kouluissa on tarpeen keskustella asiasta ja näin varmistaa, että opettajilla on yhteinen käsitys arvioinnin linjauksista ja periaatteista ja että myös käytännöt ovat eri
opettajilla ja eri oppiaineissa yhdenmukaiset.

Arvioinnin periaatteista, arviointiperusteista ja päättöarvioinnin kriteerien luonteesta ja käytöstä tulee kertoa etukäteen sekä oppilaille että huoltajille. Yhteinen keskustelu on tässä hyvä väline. Keskustelussa oppilas ja huoltaja voivat kertoa oppilaan henkilökohtaisista tavoitteista ja opettaja puolestaan siitä, millä osa-alueilla oppilaan osaaminen on hyvää ja millä oppilaan pitäisi parantaa osaamistaan, mikäli hän tähtää
tiettyyn päättöarvosanaan.

Opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan kuntien ja koulujen opetussuunnitelmissa on vielä vanhoja, nykyisistä perusteista poikkeavia tapoja muodostaa päättöarvosana.
Myös Opetushallitukseen tulleiden yhteydenottojen perusteella näyttää siltä, että ongelmia päättöarvioinnissa aiheuttaa vanha käytäntö luokkien 7-9 arvosanoihin tietyn kaavan mukaisesti perustuvasta päättöarvosanasta.

Päättöarvioinnin uudistuttua on tärkeää, että myös tekniset, esimerkiksi koulun hallinto-ohjelmiin liittyvät ratkaisut ja ominaisuudet, eivät muuta päättöarvioinnin perusteita siitä, mitä opetussuunnitelman perusteissa on määrätty.

Opetushallitus on kerännyt näkemyksiä oppilaan arvioinnista kyselyn avulla. Kyselyyn vastanneista yli tuhannesta rehtorista 99 % piti päättöarvioinnin kriteerejä tarpeellisina. Noin 88 % katsoi, että oppilaan oikeusturva parani kriteerien myötä. Valtaosa rehtoreista arvioi, että opettajat käyttävät kriteerejä antamansa arvioinnin perustana. Kuitenkin noin 15 % rehtoreista arvioi, etteivät kaikki opettajat vielä käytä kriteerejä oppilaan arvioinnissa.