Valinnaisten aineiden arviointi perusopetuksessa                          

Valinnaisten aineiden luonne ja tehtävä

Valtioneuvoston asetuksen (1435/2001) mukaan oppilaan opintoihin tulee sisältyä vähintään 13 vuosiviikkotuntia valinnaisia oppiaineita koko perusopetuksen aikana. Valinnaisina aineina voidaan opettaa

  • perusopetuksen yhteisten aineiden syventäviä ja soveltavia oppimääriä,
  • useista oppiaineista muodostettuja kokonaisuuksia,
  • vieraita kieliä ja
  • tietotekniikkaan liittyviä aineita.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 todetaan, että valinnaisten aineiden tehtävänä on syventää ja laajentaa yhteisten aineiden, erityisesti taide- ja taitoaineiden, mukaan luettuna kotitalous, sekä haluttaessa aihekokonaisuuksien tietoja ja taitoja. Perusteissa on myös määritelty A- ja B-kielinä opetettavien valinnaisten kielten tavoitteet ja keskeiset sisällöt.

Paikallisessa opetussuunnitelmassa päätetään koulussa opetettavista valinnaisista aineista.

Arviointia ja todistusmerkintöjä koskevat määräykset

Valinnaisissa aineissa arvioinnin perustana on oppilaan osaaminen eli hänen tietonsa ja taitonsa suhteessa valinnaiselle aineelle paikallisessa opetussuunnitelmassa määriteltyihin tavoitteisiin.

Opetussuunnitelman perusteet 2004 sisältävät joitakin määräyksiä valinnaisten aineiden arvioinnista ja todistusmerkinnöistä.

 Mikäli valinnainen aine muodostaa vähintään kahden vuosiviikkotunnin kokonaisuuden, arvioidaan se todistuksissa numeroarvosanalla. Tämä kokonaisuus voi muodostua esimerkiksi siten, että kyseistä valinnaista ainetta opetetaan yksi vuosiviikkotunti 7. luokalla ja yksi 8. luokalla. Oleellista on, että valinnainen aine on paikallisessa opetussuunnitelmassa määritelty vähintään kahden vuosiviikkotunnin kokonaisuudeksi, jonka oppilas valitsee kerralla.

Mikäli valinnainen aine on laajuudeltaan alle kaksi vuosiviikkotuntia, arvioidaan se todistuksissa sanallisesti. Sanallisena arviona on merkintä ”hyväksytty” (”hylätty”).

Sanallisesti arvioitavan valinnaisaineen korottava vaikutus

Jos sanallisesti arvioitava valinnainen aine on määritelty paikallisessa opetussuunnitelmassa jonkin yhteisen aineen syventäviksi opinnoiksi, voi sen suoritus vaikuttaa korottavasti kyseisen yhteisen aineen numeroarvosanaan. Asia tulee kirjata paikalliseen opetussuunnitelmaan.  Esimerkiksi historian opetus yhteisenä oppiaineena päättyy usein 8. luokalla. Oppilaan 8. luokan lukuvuositodistuksen historian arvosana ei välttämättä kuitenkaan ole hänen päättöarvosanansa, jos koulun 9. luokan opetussuunnitelmaan sisältyy sanallisesti arvioitavia, syventäviä historian valinnaisia opintoja, ja oppilas valitsee niitä opinto-ohjelmaansa. Sama pätee myös esimerkiksi kotitalouteen, jota opetetaan yhteisenä aineena yleensä vain 7. luokalla.

Valinnaisen aineen vaihtaminen ja arviointi

Vuoden 2004 perusteissa on myös ohjeistettu, että jos oppilas vaihtaa valinnaisen aineen toiseen, tulee todistukseen merkintä molemmista aineista ja niiden vuosiviikkotuntimäärästä. Kesken jääneen aineen kohdalle tulee merkintä ”osallistunut” ja uudesta aineesta joko numeroarvosana tai sanallinen arvio opetussuunnitelmassa määritellystä vuosiviikkotuntimäärästä riippuen. Tämä sääntö koskee tilanteita, joissa oppilas omasta halustaan ja huoltajan päätöksellä keskeyttää jonkin valinnaisen aineen opiskelun ja vaihtaa sen toiseen samassa koulussa opiskellen. (Muun tyyppisiä vaihtotilanteita käsitellään seuraavan otsikon alla.)

Jos oppilas vaihdon seurauksena aloittaa esimerkiksi kahden vuosiviikkotunnin kokonaisuuden kesken kaiken, arvioidaan hänen suoriutumisensa tässä aineessa samoin perustein kuin muiden, ainetta jo opiskelleiden oppilaiden. Osaamista arvioidaan siis suhteessa koko kokonaisuuden tavoitteisiin ja myös ainetta vaihtanut oppilas saa todistukseen numeroarvosanan. Ainetta vaihtaneelta voidaan tarvittaessa edellyttää lisänäyttöjä, jotta opettaja voisi luotettavasti arvioida hänen tietonsa ja taitonsa. Asiasta on syytä keskustella etukäteen ennen aineen vaihtamista oppilaan kanssa ja myös huoltajaa tulee informoida.

Koulua vaihtavien ja ulkomailta saapuvien arviointi

Arvioinnin ja todistusmerkintöjen kannalta ongelmallisia tilanteita voi syntyä erityisesti silloin, kun oppilas vaihtaa koulua Suomessa tai tulee suomalaiseen kouluun ulkomailta. Suomessa koulua vaihtava ei välttämättä pysty jatkamaan jo aloittamansa numeroin arvioitavan valinnaisen aineen opiskelua vaikka haluaisikin. Toisaalta hän voi uudessa koulussa joutua aloittamaan jonkin valinnaisen aineen opiskelun kesken opetussuunnitelmassa määritellyn kokonaisuuden. Samoin voi käydä ulkomailta saapuvalle, jonka tilanne voi olla vieläkin haasteellisempi.

Saattaa olla, että koulua vaihtavalle tai ulkomailta saapuvalle oppilaalle ei kerry valinnaisia aineita tuntijaossa määriteltyä 13 vuosiviikkotuntia. Voi käydä myös niin, että oppilas ei pysty suorittamaan kokonaisuudessaan yhtään vähintään kahden vuosiviikkotunnin laajuista valinnaisainetta eikä siksi saisi mistään valinnaisesta aineesta numeroarvosanaa päättötodistukseensa. Tällaisissa tapauksissa tulee tarkastella, mikä on kohtuullista oppilaan kannalta.

Jos oppilas on suomalaisessa lähtökoulussaan ehtinyt opiskella ja suorittaa esimerkiksi 3 vuosiviikkotunnin valinnaisesta aineesta jo vähintään kaksi vuosiviikkotuntia, voidaan hänelle antaa lähtökoulussa todistukseen näistä opinnoista numeroarvosana, vaikka hän – itsestään riippumattomista syistä – ei olisi ehtinyt suorittaa koko kolmen vuosiviikkotunnin laajuiseksi määriteltyä kokonaisuutta. Oppilaan osaamista arvioidaan suhteessa sen osuuden tavoitteisiin, jonka hän on ehtinyt suorittaa. Vuosiviikkotuntien määräksi merkitään opiskellut kaksi tuntia. Uuden koulun antamassa päättötodistuksessa arvosana ja vuosiviikkotuntien määrä merkitään päättötodistukseen.

Uudessa koulussa pääsääntönä on, että siellä aloitetut ja suoritetut valinnaiset aineet arvioidaan koulun opetussuunnitelmassa päätetyllä tavalla. Näin koulua vaihtava tai ulkomailta saapuva oppilas saa aineesta numeroarvosanan, jos aine on opetussuunnitelmassa määritelty numeroin arvioitavaksi, vaikka hän ei olekaan voinut osallistua opetukseen kaikilta osin. Lisänäytöt voivat joskus olla tarpeen, jotta opettaja pystyy arvioimaan oppilaan osaamisen suhteessa tavoitteisiin samoin perustein kuin muidenkin oppilaiden.

Valinnaisen aineen luonteen ja oppilaan aiempien opintojen vuoksi edellä kuvatut menettelyt eivät aina ole mahdollisia. Varsinkin ulkomailta Suomeen saapuvien oppilaiden kohdalla asioita tulee tarkastella tapauskohtaisesti ja räätälöidä heille yksilöllisiä ratkaisuja, joissa oppilaan tilanne ja aiemmat opinnot otetaan huomioon. Perusopetuslain 18 § antaa tietyissä tilanteissa mahdollisuuden järjestää oppilaan opiskelu (ja arviointi) osittain toisin kuin kyseisessä laissa tai sen nojalla säädetään ja määrätään. Ulkomailta saapuvan oppilaan opintoja ja arviointia käsitellään tarkemmin erillisessä artikkelissa Suomeen palaavan oppilaan opintojen arviointi.

Valinnaisen kielen numeroarvosanan merkitsemättä jättäminen

Mikäli oppilaan huoltaja pyytää kirjallisesti, ettei oppilaan päättötodistukseen merkitä numeroarvosanaa valinnaisena aineena opiskeltavasta kielestä, arvosana jätetään pois ja todistukseen tulee merkintä ”hyväksytty”. Joissakin kouluissa menetellään niin, että oppilaalle annetaan lisäksi liite, johon todistuksesta pois jäävä numeroarvosana on merkitty. Todistusten liitteistä päätetään paikallisesti.