Kiusaamissuhde vuorovaikutussuhteena

Kiusaamista pidetään järjestelmällisenä ja tavoitteellisena toisen ihmisen vahingoittamisena. On oletettu, että kiusaaja tai kiusaajat pyrkivät saavuttamaan toista loukkaavalla ja alistavalla viestinnällään jotain etua itselleen. Tämä etu voi olla vaikkapa vaikutusvaltaa ja johtava asema ryhmässä, itsetunnon kohentuminen tai vertaisten osoittama arvostus ja jopa pelko. Etu voi olla myös materiaalista, kuten rahaa, tai se voi olla palveluksia. Kiusaamisessa ei ole kyse sattumanvaraisesta vihamielisestä käyttäytymisestä, jonka sopiva tilanne tai tarve laukaisee, vaan strategisesta, jonkun tietyn ihmisen tai tiettyjen ihmisten hyväksikäytöstä keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa.

Millainen on kiusaamissuhde?

Kiusatun ja kiusaajan roolit rakentuvat monimutkaisissa viestinnällä vaikuttamisen prosesseissa, joissa mitellään mm. uskottavuudesta ja mielipideilmaston johtamisesta ja ”pelataan” vuorovaikutussuhteilla. Kiusaamisen pitkäkestoisuus kielii siitä, että kiusaaja noudattaisi systemaattista viestintästrategiaa, joka voi olla tietoinen tai tiedostamaton. Tämän strategian tuloksena kiusaajan ja uhrin välille muodostuu epätasapainoinen vuorovaikutussuhde, jota voidaan nimittää kiusaamissuhteeksi. Kiusaamissuhde on kehittynyt ainutkertaisella tavalla suhteen kehityspolkujen kautta, ja sillä on omat, juuri tälle suhteelle ominaiset piirteensä.

Millainen suhde sitten on kiusaamissuhde? Se ei ole ystävyyssuhde, eikä myöskään neutraali, tilanteen mukaan vaihteleva tuttavuussuhde. Suhteen osapuolet ovat päivittäin tekemisissä toistensa kanssa, ja heidän keskinäinen viestintänsä toistuu samankaltaisena: toinen loukkaa ja alistaa toista tämän pystymättä puolustautumaan. Keskinäisen vuorovaikutuksen ominaispiirteet puolestaan vahvistavat suhteen epätasapainoista luonnetta: toinen osapuolista voittaa aina toisen hävitessä. Osapuolet myös tulkitsevat toistensa viestejä suhteen historian valossa. Toistuvan kiusaamisen ja alistamisen kohteeksi joutuneen osapuolen voi olla vaikea uskoa kiusaajansa vilpittömyyteen, jos tämä vaikkapa osoittaa poikkeuksellisesti ystävällisyyttä häntä kohtaan pyytämällä mukaan peliin vaikka on aikaisemmin lähestynyt häntä vain uhkaillakseen tai pilkatakseen. Kiusattu osapuoli ei myöskään pysty yksipuolisesti sanoutumaan irti suhteesta kiusaajansa kanssa. Hän on monella tavalla voimaton toimimaan itsensä suojelemiseksi.

Kiusaamissuhdetta voidaan peilata tasapainoiseen, palkitsevaan vuorovaikutussuhteeseen, jollaisiin ihmiset vapaaehtoisesti ja mielellään hakeutuvat. Hyvässä, tasapainoisessa vuorovaikutussuhteessa osapuolet kokevat sijoittavansa suhteeseen yhtä paljon. He haluavat ylläpitää suhdetta, koska tuntevat, että heidän panostuksensa suhteeseen ja suhteesta saamansa edut ovat tasapainossa. Vaikka suhteen ylläpitäminen ja toiselle osapuolelle annettu tuki veisivätkin aikaa ja voimavaroja, he tuntevat saavansa suhteesta iloa, tukea ja virikkeitä oman panostuksensa mukaisesti. Tasapainoista, palkitsevaa vuorovaikutussuhdetta leimaa myös se, että osapuolet pitävät toisistaan ja viihtyvät toistensa seurassa.

Kiusaajan ja kiusatun välinen vuorovaikutussuhde on epätasapainossa. Alistettu osapuoli on vuorovaikutussuhteessa vasten tahtoaan pystymättä lopettamaan suhdetta. Hän on tahtomattaan ajautunut vuorovaikutussuhteeseen, jossa hän on pelkästään antajan roolissa saamatta itse suhteesta mitään etua. Hän joutuu sijoittamaan vuorovaikutussuhteeseen huomattavan paljon (mm. itseluottamustaan, vertaisten arvostusta, ihmissuhteitaan, jopa fyysistä koskemattomuuttaan ja omaisuuttaan). Silti suhde tuo hänelle pelkästään vahinkoa. Hänellä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta poistua tuhoisasta vuorovaikutussuhteesta ja lakata maksamasta sen edellyttämää hintaa. Kiusaajalla puolestaan ei ole mitään tarvetta lopettaa vuorovaikutussuhdetta, josta hän saa huomattavasti enemmän etua kuin mitä joutuu siihen sijoittamaan. Osapuolten välillä ei ole attraktioon perustuvaa sidettä. Kiusaajia saattaa myös olla useita, jolloin uhrilla on useita epätasapainoisia vuorovaikutussuhteita samanaikaisesti ja ehkä vain muutama tai ei yhtään tasapainoista vuorovaikutussuhdetta.

Mihin kiusaamissuhde johtaa?

Etenkin kiusatulle kiusaamissuhteella on erittäin kielteisiä seurauksia, koska se johtaa usein muidenkin vertaissuhteiden katkeamiseen koulussa. Saattaa käydä niinkin, että kiusatun kaikki viestintäsuhteet koulutovereiden kanssa muuttuvat kiusaamisen myötä epätasapainoisiksi. Toisaalta kiusaaminen saattaa leimata myös kiusaajan vuorovaikutussuhteita. Toiset oppilaat saattavat pyrkiä luomaan hänen kanssaan läheistä viestintäsuhdetta uhriksi joutumisen pelossa. Myös tällainen vuorovaikutussuhde on epätasapainoinen, ja kiusaaja saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa vertaispalautetta käyttäytymisestään. Kiusaamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia niin kiusaajan kuin uhrinkin elämään ja myöhempiin ihmissuhteisiin.

Tutkimusten mukaan kiusaamissuhteiden luonne muuttuu hyvin harvoin ja hitaasti. Tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen viestinnän keinoin suhde voi kuitenkin muuttaa luonnettaan. On todettu, että esimerkiksi päättäväinen suhteen yksipuolinen katkaiseminen osoittamalla, että kiusaajan loukkaavat puheet ja teot eivät satuta kohdettaan eikä niillä ole hänelle merkitystä, saattaa muuttaa suhteen luonnetta etenkin kiusaamisen alkuvaiheessa (Karhunen 2004; Salmivalli, Karhunen & Lagerspetz 1996). Kiusattu voi onnistua pakenemaan uhrin roolistaan myös etsiytymällä määrätietoisesti uusien kaverien seuraan ja panostamalla uusiin kaverisuhteisiin (Smith, Talamelli, Cowie, Naylor & Chauhan 2004). Tämä vaatii kuitenkin senkaltaista itseluottamusta, jota etenkin pitemmän aikaa kiusatuilla ei useinkaan ole. Kiusaamissuhde voi muuttaa luonnettaan myös aikuisten määrätietoisen toiminnan seurauksena.

Teksti: Maili Pörhölä, akatemiatutkija , dosentti | Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos