Suhdetaitojen kehittäminen – kytkeymiä terveystiedon opetukseen

Terveystiedon tavoitteisiin vuosiluokilla 1–4 sisältyy muun muassa psyykkisen ja fyysisen itsetuntemuksen, itsensä ja muiden arvostamisen sekä sosiaalisten taitojen oppiminen. Opetussisältöihin kuuluvat turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten kiusaamisen ja väkivallan ehkäisy, fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen, oman koulun turvallisuus sekä sopimukset ja säännöt, hyvät tavat, toisten huomioon ottaminen ja toisen omaisuuden kunnioittaminen. Keskeisiä sisältöjä ovat myös perheen ja ystävyyden, tunteiden tunnistamisen ja vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Nämä tavoitteet ja opetussisällöt ohjaavat tarkastelemaan kiusaamista ja lasten vuorovaikutussuhteita sekä kehittämään oppilaiden vuorovaikutustaitoja.

Kiusaamisen tunnistaminen ja toisten arvostaminen

Kiusaamisen tunnistaminen onkin ensimmäinen haaste. Fyysisen koskemattomuuden ja toisen omaisuuden kunnioittamisen lisäksi lasten tulisi oppia kunnioittamaan myös toisen ihmisen sosiaalisia suhteita ja henkistä hyvinvointia. Jo tässä vaiheessa opetuksessa tulisi korostaa eettisen vastuun kantamista vuorovaikutussuhteissa: miten toista ihmistä tulee kohdella ja miten häntä ei saa kohdella, miten toiselle ihmiselle puhutaan ja miten hänestä puhutaan muille, miten ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä millainen suhde muihin ihmisiin kannattaa luoda ja miksi. Lapsen tulisi oppia arvioimaan vuorovaikutussuhteidensa luonnetta ja laatua. Hänen tulisi tunnistaa, millaisessa roolissa itse on omissa vuorovaikutussuhteissaan: kiusaako joku häntä, kiusaako hän itse toisia ja miten hän toimii nähdessään toista kiusattavan. Lasten tulisi oppia, että toista ihmistä ei saa käyttää hyväksi eikä välineenä omien päämäärien saavuttamiseen.

Turvallisten vuorovaikutussuhteiden kehittyminen lasten välille on toinen haaste. Tutustumisen ja vuorovaikutussuhteen ylläpitämisen taitoja voidaan tietoisesti opetella. Tavoitteena tulisi olla, että kukaan oppilaista ei jäisi vaille vertaiskavereita omalla luokallaan. Luottamuksellisten ystävyyssuhteiden luomisen lisäksi oppilaiden tulisi tiedostaa hyvien vuorovaikutussuhteiden merkitys kaikkien luokkatovereiden kanssa. Turvallisen ja toimivan vuorovaikutussuhteen rakentamista ja ylläpitämistä voidaan harjoitella erityisesti niiden kesken, jotka eivät ehkä muuten olisi tekemisissä toistensa kanssa. Rakentava aloitteellisuus, myönteisen palautteen antaminen ja arvostava kuunteleminen olisivat sopivia taitoja harjoiteltaviksi heti ensimmäisistä kouluvuosista lähtien.

Suhteen luominen ja ylläpitäminen

Lapsen olisi hyvä osata tehdä viestintäaloitteita, kertoa itsestään ja omista asioistaan, mielipiteistään, tiedoistaan ja osaamisistaan riittävän oma-aloitteisesti ja määrätietoisesti, mutta samalla toiset huomioon ottaen ja välttäen toisten vähättelyä. Samankaltaisuuden osoittaminen sopivassa määrin on tärkeää hyväksytyksi tulemisessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että samankaltaisuuden vaatimus ei niinkään kohdistu ulkoiseen olemukseen, kuten kokoon, ulkonäköön tai pukeutumiseen. Samankaltaisuutta tulisi pikemminkin osata osoittaa viestinnän keinoin olemalla riittävän herkkä sille, mitä ja miten toiset puhuvat. Esimerkiksi osoittamalla arvostavansa samankaltaisia harrastuksia kuin toisella on, toiselle tärkeitä ihmisiä ja asioita tai samanlaista musiikkia kuin vuorovaikutuskumppanikin arvostaa lapsi voi luoda keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vastaavasti osoittamalla väheksyvänsä toisen arvostamia asioita, ihmisiä tai tekemisiä tai epäilemällä toisen tietoja ja taitoja lapsi korostaa erilaisuutta ja rakentaa raja-aitaa itsensä ja keskustelukumppaninsa välille.

Opetuksen eriyttäminen

Koska oppilailla on erilaiset valmiudet olla vuorovaikutuksessa ja heidän viestintätaitonsa kehittyvät eriaikaisesti, usein on tarpeen eriyttää vuorovaikutustaitojen opetusta. Myös oppilashuollon avulla voidaan huomioida erityistuen tarpeita. Esimerkiksi lasta, joka näyttää olevan vaarassa joutua syrjityksi tai kiusaamisen kohteeksi, voidaan auttaa opettamalla hänelle erityisesti taitoa solmia ystävyyssuhteita ja taitoa kehittää vasta-argumentteja hyökkäyksiin. Viestintää arkaileva oppilas tarvitsee neuvoja ja harjoitusta tutustumistilanteita varten, esimerkiksi miten ja millaisia asioita hän voisi kertoa itsestään vertaisilleen ja mitä voisi puolestaan kysyä heiltä. Hyökkäävästi viestivä oppilas tarvitsee puolestaan tietoa viestintätyylinsä vaikutuksesta vuorovaikutustilanteissa ja -suhteissa sekä myönteisempien viestintämallien harjoittelua (esim. miten voi neuvoa toista, kysyä hänen mielipidettään ja ottaa sen huomioon omassa viestinnässään tai miten voi osoittaa tukea ja antaa myönteistä palautetta).

Työpareja ja työryhmiä muodostettaessa voidaan hienovaraisesti ohjata hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä oppilaita sellaisten seuraan, joiden kanssa heillä näyttäisi olevan turvallinen suhde ja jotka pystyisivät tarpeen tullen heitä tukemaan tai puolustamaan. Turvallisin kumppani hiljaiselle oppilaalle olisi luokkatoveri, joka ei itse kiusaa ketään ja jota toiset arvostavat. Kaksi hiljaista, syrjäänvetäytyvää oppilasta ei kiusaamistilanteessa uskaltaisi puolustaa toisiaan, mutta heidän ystävyytensä voi silti suojata osittain kiusaamisen kielteisiltä vaikutuksilta. Hyökkäävästi käyttäytyviä oppilaita tulisi sen sijaan ohjata erilleen toisistaan opettelemaan rakentavia viestintätaitoja sellaisilta, joilla nämä taidot ovat jo paremmin hallussa.

Mahdollisen kiusaamissuhteen osapuolten lisäksi kannattaa pyrkiä ohjailemaan myös kiusaamista sivusta seuraavia oppilaita sekä kummankin osapuolen tukijoita. Näillä on todettu olevan merkittävä rooli kiusaamiseen rohkaisemisessa ja siitä syystä heidän uskotaankin olevan avainasemassa myös sen lopettamisessa (Salmivalli 1998, 2003). Kaikkia oppilaita voidaan opettaa paitsi tunnistamaan kiusaaminen myös ottamaan vastuuta tapahtumista osoittamalla sanoin ja teoin, että he eivät hyväksy kiusaamista sekä perustelemaan, miksi sellaista ei saa tehdä. Näin heitä ohjataan vaikuttamaan omalla viestinnällään kiusaamiseen.

Teksti: Maili Pörhölä, akatemiatutkija , dosentti | Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos