Raamatun kertomuksia ja opetuksia

Kristinuskon keskeinen sisältö on Raamatussa, jonka kertomukset ovat sen vuoksi tärkeä osa uskonnon opetusta. Raamatunkertomukset, joissa on Jeesuksen opetuksia ja esimerkkejä Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta, peilataan oppilaiden omiin kokemuksiin. Alkuopetuksen aikana oppilaan lukutaito kehittyy niin, että hän voi vähitellen itse tutustua Raamattuun ja oppia käyttämään sitä.

Monet Raamatun kertomukset vaativat varsinkin pienten lasten kohdalla aikuisen tulkintaa ja selitystä. Opetuksessa autetaan hahmottamaan Raamatun sisältöä ja syntyhistoriaa. Alkuopetuksessa pääpaino on Uudessa testamentissa ja Jeesuksen persoonaan ja elämänvaiheisiin tutustumisessa. Yleensä oppilaat kuuntelevat raamatunkertomuksia mielellään. Narratiivinen menetelmä antaa mahdollisuuden kertomuksen tapahtumiin eläytymiseen ja henkilöihin samaistumiseen. Raamatunkertomusten ydinsisältöä on Jumalan ja ihmisen jumalasuhteen lisäksi ihmisten yhdessäolo, toisen ihmisen asemaan eläytyminen ja toisen auttaminen. Niiden kuvaamiseen myös draama sopii hyvin. Raamatun- tai muun kertomuksen tapahtumiin osallistuminen näyttelemällä antaa erilaisen oppimiskokemuksen kuin pelkkä kuuntelu tai keskusteluun osallistuminen. Opettajan tehtävänä on ohjata ja ”pitää aisoissa” esitystä oppilaiden ajatusten ja ideoiden pohjalta.

Jo pienet oppilaat kysyvät, onko Raamatun kertomukset totta. Opettajan tehtävä on kertoa, että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, ei taivaasta tipahtanut teos. Muista kirjoista Raamattu kuitenkin poikkeaa siinä, että se kertoo Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Yksittäisten raamatunkertomusten kohdalla olennaista on miettiä, mitä Jumala voi niiden kautta ja niiden avulla välittää juuri meille. Tärkeää on myös, että kertomukset tulevat lapsille tutuiksi. Myöhemmin niiden sisältö voi siten syvetä.

Kontekstuaalisuus ei ole aina järkevä uskonnon opettamisen lähtökohta. Raamatunkertomuksiin tutustuttaessa se ei ainakaan aina ole lähtökohta, ehkä mieluumminkin lopputulos. Uskon perusasioita voidaan välittää lapsille myös itse uskon olemuksesta lähtöisin: lapsilla on kykyä, kiinnostusta ja motivaatiota ottaa vastaan myös sellaista informaatiota, joka ei ole heille ennestään tuttua. Eivätkö Jeesuksen vertaukset olleet Jeesuksen tapa kontekstualisoida pyhiä, näkymättömiä asioita ihmisille tutuilla konkreettisilla esimerkeillä? Ne olivat tuon ajan ihmisille ymmärrettäviä. Riittäisivätkö ne nykyäänkin sellaisinaan vai pitäisikö Jeesuksen opetuksia ”sijoittaa” nykyihmisen ympäristöön? Kertomukset saavat lapsen ajattelun kehittyessä uusia merkityksiä ja tulkintoja, mutta jo pienimpien oppilaiden kanssa voidaan etsiä heidän elämänpiiriinsä soveltuvia tulkintoja, jotka auttavat ymmärtämään Jeesuksen opetuksen ydintä.

Teksti: Vuokko Kortekangas-Malkavaara