Arvokas ja ainutlaatuinen elämä

Uskonnon opetuksessa nähdään lapsen liittyminen ja kiintymys perheeseen ja sukuun tärkeänä. Liittymistä vaikeuttaa usein se, että perheet hajoavat. Perinteisen perherakenteen muutokset on otettava kouluopetuksessa realiteettina. Uskonnon opetuksella vahvistetaan lapsen omien juurien tuntemista ja tuetaan hänen turvallisuudentunnettaan muuttuvassa perhetilanteessa. Koulu ei voi perheiden hajoamiselle mitään, mutta se voi tukea lasta hänen turvattomuudessaan. Alkuopetusikäinen saattaa tuoda avoimesti hyvinkin kipeitä perhetaustan asioita esille, ja niiden käsittelyssä on opettajalla kuuntelijan ja keskustelun ohjaajan rooli. Hänen tulee samalla kertaa rohkaista tunteista puhumiseen ja kuitenkin suojata lasta olemasta liian avoin. Jokaisen lapsen oikeus on tuntea, että hän on yhtä arvokas kuin muut oppilaat, olivatpa hänen elämäntilanteensa, taitonsa ym. ominaisuutensa mitkä tahansa.

Teema Arvokas ja ainutlaatuinen elämä ilmaisee kristinuskon ihmiskäsityksen yhden ydinajatuksen. Viime aikoina on länsimaista ihmistä kuvattu egosentriseksi ja narsistiseksi. Pienten oppilaiden kohdalla minäkeskeisyys kuuluu luonnollisena heidän kehitysvaiheeseensa, mutta toisen huomioonottamisen opettelu on tärkeää. Lapsissa on luonnostaan ennakkoluulottomuutta ja halua altruistiseen, pyyteettömään toisten auttamiseen. Molempia ominaisuuksia voidaan uskonnon opetuksella vahvistaa.

Yhä nuoremmat lapset joutuvat valitsemaan vapaa-aikansa viettotapoja. Aikuista tarvitaan ohjaamaan näitä valintoja niin, että ne tukevat lapsen tasapainoista kehittymistä eivätkä estä sitä. Kristillinen käsitys yksilön arvosta ja ainutlaatuisuudesta tarkoittaa lapsen suojelua haitallisilta vaikutteilta. Siksi yhdessä pientenkin oppilaiden kanssa kannattaa pohtia, mikä on lapselle sopivaa ajanvietettä. Miten voidaan välttyä vahingoittavilta ympäristön vaikutteilta? Entä jos kotien arvostukset ja mielipiteet valinnoista ovat hyvin erilaisia? Valintojen leimaaminen oikeiksi tai vääriksi ei ole yksiselitteistä, mutta oppilaita voidaan opastaa näkemään itse valintojen seurauksia. Uskontotunneilla esitellään Raamatun opetuksia elämän valintatilanteista ja etsitään rinnastuksia tämän päivän ihmisenä - ja lapsena - elämiseen. On periaate, joka on kristillisen eettisen perintömme kannalta yksiselitteinen: toisen vahingoittaminen ei ole sallittua. Mikä sitten vahingoittaa? Tätä kysymystä joudutaan jatkuvasti pohtimaan koulun arjen tilanteissa jokaisella luokka-asteella.

Arvokkaan ja ainutlaatuisen elämän otsikon alle kuuluu myös muun luomakunnan kunnioitus: oppilaita opastetaan suojelemaan ympäristöä ja koko maapalloa, sen kasveja ja eläimiä. Ne kuuluvat Jumalan luomaan kokonaisuuteen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Yleensä lapset viihtyvät luonnossa ja ovat kiinnostuneita sen ilmiöistä, mikä antaa hyvän lähtökohdan elämän kunnioittamisen konkretisointeihin. Luonnossa voidaan opetella hiljentymistä ja rauhoittumista kiireen ja elämän vaatimusten vastapainona.

Teksti: Vuokko Kortekangas-Malkavaara