Eettisyyteen kasvaminen

Tämä teemakokonaisuus sisältyy tavallaan kaikkiin edellä esiteltyihin. Parhaimmillaan uskonnon opetus kasvattaa oppilaan koko persoonallisuutta, vahvistaa tervettä minäkuvaa ja oikeaa suhdetta lähimmäisiin. Omantunnon kuuntelu ja toisen asemaan eläytyminen ovat tärkeitä harjoittelun kohteita jo ensimmäisillä luokilla. Oikean ja väärän erottelu, hyvän ja pahan näkeminen ja valintojen seurausten pohdinta ovat kristittynä elämisen perusasioita. Kristinuskon eettisten   periaatteiden ja sovittujen sääntöjen siirtyminen omaan toimintaan on haastava tavoite niin pienelle oppilaalle kuin aikuisellekin läpi elämän.

Uskonnon opetuksessa on tärkeää luoda ilmapiiri, jossa rauhassa ja avoimesti kysellään ja keskustellaan. Monet kysymykset ovat sellaisia, että niihin ei ole selvää oikeaa tai väärää vastausta. Lapsi voi kuitenkin muiden lasten ajatuksista ja aikuisen ohjauksesta saada uusia virikkeitä käsityksilleen, jotka voivat olla hänen oman kokemuksensa pohjalta hyvinkin jyrkkiä tai mustavalkoisia. Uskontotunneilla opittu keskustelukulttuuri säteilee oppilasryhmän muillekin tunneille myönteisesti. Toisen kuuntelu ja omien ajatusten kertominen ovat koko perusopetuksen keskeisiä tavoitteita, joita ensimmäisten vuosiluokkien uskonnon opetuksella edistetään.

Teksti: Vuokko Kortekangas-Malkavaara