Luottamus ja turvallisuus


Ensimmäisillä vuosiluokilla uskonnon opetuksessa luottamuksen lisääntyminen sekä elämysten ja tunteiden jakaminen painottuvat enemmän kuin tietojen kartuttaminen. Turvallisuudentunne on erityisen tärkeä lapsille, jotka siirtyvät esiopetuksesta perusopetukseen. Myönteisten odotusten lisäksi pienen koululaisen arkeen kuuluu jännitystä ja pelkoja - joskus turhia, joskus aiheellisia. Koululaiseksi kasvamisen ongelmia on luonnollista käsitellä uskontotunneilla oppilaiden omien tuntemusten ja kokemusten pohjalta.

Luokan ja kouluyhteisön henkeä rakennetaan luomalla yhteiselämän käyttäytymissääntöjä ja pohtimalla niiden perusteluja. Perusteluihin on loogista vedota ristiriitatilanteissa, jos niitä on luokan ja opettajan voimin yhdessä etsitty. Luokka on kuin pienoismalli kristittyjen yhteisöstä, jossa kristillisyys näkyy arkipäivän käytännöissä, ei vain sanoissa. Jos luokassa on muihin uskontokuntiin kuuluvia tai uskontokuntiin kuulumattomia, on näiden oppilaiden kotien arvotausta luonnollisesti otettava huomioon. Yhteiset säännöt on tällöin luotava muilla tunneilla. Säännöt on luotava niin, että ne myötäilevät kaikkien kotien hyväksymiä periaatteita eivätkä loukkaa vähemmistöä tai enemmistöä – perustana, että ne ovat koulutyön kannalta oleellisia. Uskontotunnilla voidaan tutkia ja perustella kristinuskon viitekehyksestä näitä yhdessä sovittuja sääntöjä ja periaatteita, jotka luovat turvallisuutta luokka- ja kouluyhteisöön.

Opetus rakastavasta Jumalasta ja rukouksesta välittää turvallisuutta. Luottamus ja usko ovat lähellä toisiaan. Koulun ja opettajan tehtäväksi on yhä enemmän tullut tarjota perushoitoa ja perusturvaa, jonka ennen tarjosi koti ja suvun tukirakenteet selkeine arvoineen. Luottamuksen ja turvallisuuden tunteet ovat sidoksissa oppilaan kotitaustaan. Kotia arvostetaan ensisijaisena jokaisen oppilaan kasvatusoikeuden ja -velvollisuuden haltijana. Tämän päivän kaupunkikulttuuriin liittyy monien perheiden kohdalla etääntyminen omasta suvusta ja sen juurista, koska usein asutaan kaukana sukulaisista. Monesti se tarkoittaa samalla lapsen suojaverkon heikentymistä tai ainakin muuttumista. Vaikeuksien kohdatessa koululla ja muilla yhteiskunnan ammattiauttajilla on suurempi rooli kuin suvun ihmissuhdeverkostolla.

Teksti: Vuokko Kortekangas-Malkavaara