Keskeiset sisällöt

Uskonnon keskeiset sisällöt on ilmaistu temaattisina kokonaisuuksina. Koulu- ja kuntatasolla sisällöt jaotellaan vuosiluokille siten kuin ne parhaiten palvelevat kullekin vuosiluokalle valittavia tavoitteita. Seuraavassa käydään läpi uskonnon sisältökokonaisuudet vuosiluokkien 3–5 näkökulmasta.

Luottamus ja turvallisuus

Elämän pyhyyttä sekä valo- ja varjopuolia lähestytään oppilaiden kokemusten ja kristillisen perinteen valossa. Kuolema ja erilaiset pelot kuuluvat monen lapsen mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joita ei voi eikä kannata sivuuttaa. Luottamusta ja turvallisuutta luovia tekijöitä löytyy oppilaan arjesta, läheisistä ihmisistä ja kristillisestä jumalakuvasta.

Arvokas ja ainutlaatuinen elämä

Opetuksessa nostetaan esille toisaalta jokaisen ihmisen ainutkertaisuus ja toisaalta jokaisen kuuluminen yhteisöön: perheeseen, sukuun, koululuokkaan ja useimmilla myös seurakuntaan. Yksi näitä näkökulmia yhdistävä käsiteltävä aihe voi olla kaste. Vaikka kaste kuuluu sisältönä luterilaisen kirkon elämään tutustumiseen, kastetapahtumaa voidaan katsoa myös yksilön myönteisenä liittymisenä perheeseen, sukuun ja seurakuntaan. Lapset voivat haastatella vanhempiaan ja kummejaan omasta kasteestaan ja sen yksityiskohdista. Jos lasta ei ole kastettu, hän voi haastatella jota kuta muuta kasteesta. Opettaja puolestaan voi ottaa selvää oppilaiden nimien merkityksestä ja historiasta. Useimmat etunimet juontuvat Raamatun ja kirkon historian pyhiin ihmisiin, suomalaisen muinaisuskon hahmoihin tai muuten myönteisinä pidettyihin asioihin.

Muihin kirkkoihin ja uskontoihin kuuluvien ihmisten uskoon, elämään ja tapoihin tutustuminen palvelee tiedollisten tavoitteiden lisäksi myös toisten ihmisten kunnioittamista ja kykyä asettua toisen asemaan. Muita kirkkoja ja uskontoja tarkastellaan niiden omista lähtökohdista käsin, mutta oppilaan kokemukset omasta seurakunnastaan toimivat tässä kaikupohjana. Uskontojen lisäksi pidetään esillä elämään kuuluvaa erilaisuutta tarkastelemalla myös oppilaan ympäristöön kuuluvia etnisiä ja muita vähemmistöjä samassa kunnioittavassa hengessä.

Toisen ihmisen asemaan asettumisen lisäksi sisältökokonaisuus Arvokas ja ainutlaatuinen elämä sisältää myös luonnon tarpeiden huomioon ottamisen. Yksi mahdollinen konkreettinen aihe on ihmisen vastuu lemmikki- ja tuotantoeläimistään. Käsittelyä voidaan sitten laajentaa tarkastelemalla ihmisen toiminnan merkkejä luonnossa ja vastuullisia valintoja. Raamatunkertomuksista tähän aiheeseen sopii muun muassan Ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa luomiskertomuksessa esiintyvä Jumalan antama tehtävä ihmiselle: viljellä ja varjella luomakuntaa.

Raamatun kertomuksia ja opetuksia

Vanhan testamentin alkukertomuksia ovat Ensimmäisen Mooseksen kirjan alun kaksi luomiskertomusta, kertomus syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista (karkotus paratiisista ja ensimmäinen veljessurma), vedenpaisumuskertomus ja kertomus Babylonin tornista. Kertomukset ovat juutalaisuuden ja kristinuskon tärkeitä myyttejä eli pyhiä kertomuksia. Ne selittävät maailman syntyä ja ihmisyyden peruspiirteitä Jumalan toiminnasta käsin. Kertomuksia hallitsee toisaalta Jumalan kunnioitusta herättävä pyhyys ja toisaalta hänen hyvä tahtonsa luomaansa ihmistä kohtaan.

8–11-vuotiaalla lapsella ei ole ajatuksellisia välineitä eritellä luonnontieteellisen, myyttisen ja kuvitteellisen näkökulman eroja ja lainalaisuuksia kovin pitkälle, mutta Vanhan testamentin peruskertomusten tunteminen on kulttuurissamme tärkeää sinällään. Tarttumapintaa lapsen maailmaan kertomuksissa tarjoavat sellaiset ihmisyyden perusteemat ja -tunteet kuin paratiisi, kielto, houkutus, lankeaminen, kateus, viha, luottamus ja pelastuminen. Alkukertomusten keskeisin uskonnollinen perusteema on kristilliseen maailmankuvaan kuuluva ajatus maailmasta Jumalan luomakuntana, jossa ihmisellä on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Patriarkat eli juutalaisen kansan tärkeimmät esi-isät ovat tärkeitä myös kristinuskon ja islamin käsityksille Jumalan liitosta ihmisten kanssa. Tärkeimmät ja parhaiten hyödynnettävät kertomukset liittyvät Abrahamiin, Iisakiin, Jaakobiin ja hänen kahteentoista poikaansa, erityisesti Joosefiin.

Egyptistä Luvattuun maahan –kokonaisuus Toisessa Mooseksen kirjassa (jatkuen 3.-5. Moos., Joos.) on Vanhan testamentin keskeisin kertomus Jumalan pelastusteoista historiassa. Jumalan johdatus ja huolenpito sekä hänen tahtonsa täyttäminen ovat kertomuksen tärkeimpiä uskonnollisia teemoja. Juutalaisuudelle ja kristinuskolle yhteinen kymmenen käskyn kokoelma liittyy tähän kertomusjaksoon. Muita Vanhan testamentin kertomuksia voidaan ottaa luokkien 3-5 opetuksessa esille harkinnan mukaan sikäli kuin palvelevat opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä uskonnonopetuksen tavoitteita ja sisältöjä.

Kertomukset Jeesuksen opetuksista, elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta ovat merkittävimpiä raamatunkertomuksia oppilaan oman uskonnon, kristinuskon näkökulmasta. Tietämystä Jeesuksen elämänvaiheista ja opetuksista laajennetaan ja syvennetään ottaen huomioon, miten perusteellisesti näitä on käsitelty alkuopetuksessa. Jeesuksen opetukset antavat materiaalia myös kokonaisuuden Luottamus ja turvallisuus käsittelyyn ja eettisen pohdintaan koskien lähimmäisenrakkautta, oikeudenmukaisuutta ja yhdessä elämisen kysymyksiä.

Eettisyyteen kasvaminen

Eettisyyteen kasvaminen on yhteisöön kasvamista ja sen pelisääntöihin mukautumista. Lapsen terve tunne omasta arvostaan luo pohjaa sille, että hän pystyy arvostamaan myös muita ja ottamaan heitä huomioon. Uskonnon opetuksessa tätä omanarvontuntoa voidaan vahvistaa pohtimalla muun muassa sitä, keille kaikille lapsi on tärkeä ja tarpeellinen ja mitä kristinusko sanoo ihmisestä ja hänen arvostaan.

Kristillinen ihmiskäsitys pohjaa muun muassa alkukertomuksiin, joissa ihminen on arvokas Jumalan kuva – myös syntiinlankeemuksen jälkeen. Tätä luovuttamaton arvo kätkeytyy jokaiseen luotuun. Vanhan testamentin kymmenen käskyä nähdään elämää suojelevana Jumalan tahdon tiivistelmänä. Uuden testamentin opetukset oikeasta lähimmäisyydestä edellyttävät puolestaan toisen asemaan asettumista, jonka harjoitteluun ja soveltamiseen löytyy runsaasti käytännön esimerkkejä oppilaiden elämästä.

Luterilaisen kirkon elämä

Luterilaiseen kirkkoon tutustutaan ensisijaisesti oppilaan kokemuksesta ja konkretiasta käsin. Opetus syventää oppilaan tietämystä monista entuudestaan tutuista asioista seurakunnan elämässä. Seurakunnan rakennukset, työmuodot, työntekijät, juhlapyhät, elämänkaaren pyhät toimitukset ja seurakunnan merkitys erilaisissa elämäntilanteissa auttaa oppilasta näkemään uskonnon vaikutuksia ja merkitystä omassa elämässään ja suomalaisessa elämäntavassa.

Kristilliset symbolit ja kirkkotaiteen tutkiminen kertoo siitä, että näkymätöntä ja selittämätöntä todellisuutta yritetään uskonnossa lähestyä monella tavalla, joista taide on keskeisimpiä. Yksi opetussuunnitelmassa erikseen mainittu kirkkotaiteen laji on musiikki. Suomalaisen perussivistykseen kuuluvassa keskeisten virsien opiskelussa voi hyödyntää tästä aineistosta linkkinä löytyvää piispainkokouksen virsisuunnitelmaa.

Sopivassa vaiheessa lienee kuitenkin tarpeellista luoda pieni katsaus myös siihen, miksi evankelis-luterilaisen kirkon nimessä on sana ”luterilainen”: kuka oli Luther, milloin hän eli, mitä asioita hän ajoi ja millä vaikutuksella? Tämä historiallinen näköala sopii hyvin pohjustukseksi käsiteltäessä opetussuunnitelman mainitsemaa ”luterilaisen kirkon käsitystä Jumalasta, armosta, pelastuksesta ja Raamatusta”. Samalla on syytä korostaa oppilaille alusta asti pientä mutta tärkeää terminologista erottelua: luterilainen kirkko ja muut kirkkokunnat ovat yhtä ja samaa kristinuskoa, vain sen eri suuntauksia. Ne eivät ole siis eri uskontoja.

Oppilaita ympäröivä uskonnollinen maailma

Oppilaat kohtaavat muihin kirkkoihin tai uskontoihin kuuluvia ihmisiä mahdollisesti koulussa, kaveripiirissään, matkoilla tai mediassa. Tätä sisältöaluetta painotetaan opetuksessa oman paikkakunnan uskontotilanteen mukaan, mutta siitä riippumatta otetaan rinnakkain esille ainakin Lähi-idän yksijumalaiset uskonnot eli niin sanotut Abrahamin perilliset: juutalaisuus, kristinusko ja islam. Nykyisessä maailmantilanteessa median kautta saatava kuva islamista on vaarassa kehittyä yksipuoliseksi ja negatiiviseksi. Tätä taustaa vasten on hyvä huomata, että juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla on erittäin paljon yhteistä historiaa ja yhteisiä käsityksiä.

Teksti: Harri Saine ja Vesa Soikkeli