Lapsen yleissivistys

Alaluokkalaisen ajattelu on varsin konkreettista. Vaikka keskeisenä tavoitteena on uskonnon ymmärtäminen, ei kannata kiirehtiä abstraktioiden maailmaan turhan nopeasti. Raamatun peruskertomuksiin tutustuminen on tärkeää oman kulttuurimme ymmärtämiseksi. Vaikka lapsi ei hahmota Vanhan ja Uuden testamentin kokonaisuutta, on kertomuksiin eläytyminen ja niiden tunteminen arvo sinänsä. ”Paratiisi”, ”kielletty hedelmä”, ”erämaavaellus”, ”tuhlaajapoika” tai ”ylösnousemus” ovat uskonnollisia ja kulttuurisia kuvia, joihin peilaamme elämänkysymyksiä sekä oikeaa ja väärää. Juutalais-kristillisen perinteen pyhät kertomukset ovat osa kulttuurista sanastoamme ja kielioppiamme.

Uskonnollisiin tapoihin ja niiden merkitykseen tutustuminen luo perustaa ”tämän puoleisen” ja ”tuonpuoleisen” ymmärtämiselle. Tuonpuoleista ja pyhää ei voi selittää tyhjentävästi, mutta ne näkyvät symbolien avulla. Joulun odotus huomataan, kun adventtiaikana viikoittain sytytetään yksi kynttilä lisää. Kynttilät edustavat ”Jumalan kirkkauden ilmestymistä” eli Jeesuksen syntymäjuhlan lähestymistä. Tavoitteena onkin, että lapsi ymmärtää Jeesuksen elämänvaiheiden ja kirkkovuoden vieton välisen yhteyden.

Omaan ja muihin uskontoihin liittyvät rakennukset, ihmiset, pyhät toimitukset, juhlapyhät ja ruokatavat ovat kiinnostavia mahdollisuuksia nähdä yhteyksiä eri uskontojen välillä. Esimerkiksi juutalaiset viettävät pesahia eli juutalaista pääsiäistä, koska Jumala pelasti heidät Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla. Kristityt viettävät pääsiäistä Jumalan keskeisimmän pelastusteon eli Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana. Uskonnolliset juhlat nousevat siis historian tärkeistä tapahtumista. Näin historiallinen tarkastelu rakentaa jatkumoa menneisyydestä tulevaisuuteen.  Uskonnollisiin toimituksiin tutustuminen lisää tietoa omasta ja lähipiirin uskonnoista myös symbolisella tasolla.

Vanhemmilla oppilailla alkava itsenäistyminen tuo uskonnon opiskeluun kriittisyyttä. Vanhat selitykset eivät riitä ja auktoriteetteja kyseenalaistetaan. Maailmankatsomuksen muotoutumiselle tärkeät totuuskysymykset ravistelevat käsityksiä: onko Raamattu totta vai tarua, onko Jumala olemassa, miksei Jumala tee mitään kärsimykselle, voivatko kaikkien uskontojen jumalat olla totta yhtä aikaa, onko mistään tuonpuoleisesta mieltä puhua, jollei sitä kuitenkaan voida todistaa?

Käsitykset voivat olla melko mustavalkoisiakin, koska abstraktin ajattelun välineitä ei ole vielä käytössä. Ajattelun ja tunne-elämän kehittyessä haetaan etäisyyttä siirryttäessä uuteen vaiheeseen. Mielenkiintoista kyllä, moraalinen ajattelu kehittyy hitaammin kuin muu ajattelu.
Opetuksessa kriittinen ”esimurkkuikäinen” vaatii turvaa ja yllykkeitä uteliaisuudelle. Opetussuunnitelman teemakokonaisuuksista löytyy ainesta tiedolliseen ja eettiseen pohdintaan sekä erilaisten uskonnollisten käsitysten vertailuun. Tässä pohdinnassa lapsi tarvitsee opettajaa peilikseen ja turvakseen. Vuorovaikutus aikuisen kanssa on kymmenen ikävuoden paikkeilla keskeisin maailmankuvaa muovaava ja oppimisvalmiuksia luova tekijä. Sitä eivät korvaa opetusteknologia, kaverit tai media.

Teksti: Harri Saine ja Vesa Soikkeli