Oppilas kehittyy, aines laajenee

Vuosiluokilla 6–9 syvennetään ja laajennetaan oppilaan ymmärtämystä uskonnosta ja tuetaan eettisen näkemyksen kypsymistä. Joskus on kritisoitu tavoitteiden ja sisältöjen kertautumista spiraalimaisesti. Lienee totta, että laajan aineksen kierrättäminen ja syventely vuosittain hajottaa kokonaisuudet ja pahimmillaan tappaa oppilaiden kiinnostuksen.

Maltillisella syventelyllä on kuitenkin puolensa. Oppilaiden ajattelun kehittyminen konkreettisten operaatioiden vaiheesta abstraktia ajattelua kohti tuo mahdollisuuksia ymmärtää uskontoa ja sen merkitystä yhä laajemmin. Uusia yhteyksiä syntyy ja syvempi ymmärtämys kypsyy entisen päälle. Niin ikään eettinen ajattelu ja herkkyys ilmenevät kullekin ikäkaudelle ominaisella tavalla. Ei ole perusteltua odottaa tiettyä ajattelun kehitysvaihetta, jonka koittaessa eettisiä kysymyksiä vasta alettaisiin pohtia.

Edelleen voidaan kysyä, mitkä olennaiset uskonnon ulottuvuudet olisivat sellaisia, joihin tutustumista voitaisiin odottaa peruskoulun yläluokille asti. Tai vastaavasti voidaan kysyä, olisiko sellaisia asioita, jotka tulisivat käsiteltyä vuosiluokilla 1–5 niin perusteellisesti, ettei niitä tarvitse enää syventää ylemmillä luokilla. Ajattelu kehittyy ikäkauden tasoa vastaavalla harjoittamisella. Keskeisimmät tavoitteet hallitsevat uskonnon opetusta alusta loppuun.

Teksti: Vesa Soikkeli