Abrahamin jalanjäljissä - yhdistäviä tekijöitä etsimässä

Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret on uskontokasvatusta varten laadittu aineisto. Sen lähtökohtana on ajatus siitä, että niin kutsutuista kirjan uskonnoista, eli juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista, löytyy paljon yhteisiä elementtejä, kertomuksia ja henkilöitä. Kirjan sivuilla seikkailevat Abraham perheineen ja sukuineen, veljekset Jaakob ja Esau, Mooses ja monet muut tutut hahmot.

Abrahamin lapset -aineisto rakentuu kertomusten varaan. Niiden kautta voidaan samanaikaisesti työstää monta eri asiaa: tutustua eri uskontojen pyhiin kirjoihin, tutustua uskontojen yhteisiin elementteihin, perehtyä kertomusten henkilöihin ja heidän elämäntilanteisiinsa.

Työskentely yhteisten kertomusten parissa voi luoda ymmärtämystä ja arvostusta toisia uskontoja kohtaan. Kirja haastaa sekä lapsia, nuoria että aikuisia pohtimaan, mikä meitä eri tavoin uskovia yhdistää ja mikä meitä erottaa. Monelle aikuisellekin saattaa olla yllätys, kuinka paljon yhteisiä henkilöitä ja kertomuksia esimerkiksi Raamattuun ja Koraaniin sisältyy.

Yhteisiin juuriin tutustuminen ei tarkoita oman uskonnollisen identiteetin hämärtymistä eikä uskontojen sekoittamista keskenään. Pikemminkin päinvastoin: se voi vahvistaa tuntemusta omasta uskonnosta ja tukea omaa uskonnollista identiteettiä.

Kirjan on julkaissut Suomen ekumeeninen neuvosto. Kirjan julkaisutiedot ja tiedot siitä, mistä kirjaa voi ostaa, löytyvät Suomen ekumeenisen neuvoston nettisivuilta.

Kertomusten voimaa

Kertomukset ovat kautta vuosisatojen olleet vahvoja opettajia. Niiden avulla on kasvatettu, varoitettu, neuvottu, siirretty elämänviisautta nuoremmille sukupolville. Kertomukset ovat myös esimerkiksi Raamatun kirjojen ”äidinkieltä”: kertomukset kulkivat suusta toiseen jo paljon ennen niiden kirjaamista muistiin. Kertomusten valtakautta elettiin silloin, kun lukutaito ei ollut vielä yleistynyt. Sykähdyttäviä kertomukset ovat kuitenkin vielä 2000-luvullakin, sillä ne sisältävät niin paljon enemmän kuin pelkkä kirjoitettu teksti. Kerronta sisältää aina myös kertojan tulkintaa, hänen kokemuksiaan ja korostuksiaan.

Abrahamin lapset -kirjassa käytetään menetelmää, jonka avulla tuhansia vuosia sitten eläneiden henkilöiden kokemukset voidaan elää todeksi vielä tänäänkin. Kirjailijoiden IE-menetelmäksi kutsuman työtavan lähtökohtana on identifikaatio, samaistuminen. Erilaisten työskentelytapojen kautta pyritään samaistumaan kertomusten henkilöihin ja siihen, mitä he kokivat ja tunsivat. Tunteet ovat universaaleja ja ajattomia . Iloa, surua, vihaa, rakkautta, pelkoa, onnea ja mustasukkaisuutta on tunnettu yhtä lailla ennen ajanlaskun alkua kuin nytkin. Näiden tunteiden kautta on mahdollista löytää kosketuspinta kertomusten henkilöiden ja meidän nykypäivän ihmisten välille.

Pyhiä kertomuksia työstetään kirjoittaen, näytellen, piirtäen ja keskustellen. Työskentelytavat ovat sinänsä kaikille tuttuja, mutta aineiston juju piileekin tuoreessa näkökulmassa. Esimerkkinä tästä voi käyttää vaikkapa aineiston kirjoitustehtäviä. Kertomuksen kertomisen jälkeen koko ryhmälle ei anneta yhteistä kirjoitustehtävää ”Abrahamin elämä”, vaan jokainen saa itse pohtia, mihin henkilöön samaistui ja ryhtyä kertomaan kertomusta uudelleen tämän henkilön näkökulmasta. Kirjoitustehtävissä käytetään aina minä-muotoa, joka auttaa samaistumaan kertomuksen henkilöihin. Tarina erämaavaelluksesta voi alkaa vaikkapa näin: ”Kun minä, Saara, kuulin, että Abrahamin täytyy lähteä vaeltamaan autiomaahan, olin ensin aika hämmästynyt...”

Kirjan kirjoittajat toteavat, että kertomuksia työstettäessä on tärkeää antaa tilaa yksilöllisille tulkinnoille. Työskentelyn lähtökohtana on aina pyhä kertomus, jonka opettaja tai ryhmän vetäjä joko kertoo omin sanoin tai lukee ääneen. Tässä vaiheessa ollaan vielä uskollisia alkuperäistekstille. Kun kertomuksia aletaan työstää eteenpäin, mielikuvituksen saa päästää valloilleen ja kertomusta voi täydentää omien mielikuvien mukaisesti. Mitä Abraham ajatteli? Miltä Saarasta mahtoi tuntua? Oikeita vastauksia meistä kukaan ei tiedä, mutta voimme yhdessä pohtia eri vaihtoehtoja.

Kirjassa todetaan, että IE-menetelmä voi olla myös apuväline päästä lähelle vaikeita ja oppilaille vieraitakin teemoja. Kirjan johdantoluvuissa Rosenbladit kertovat, kuinka eräs poika totesi Abrahamia käsittelevällä oppitunnilla, että hän ei usko Jumalaan. ”Vaikka sinä et uskoisikaan, niin Abraham uskoi, ja nyt me puhumme hänestä”, oli opettaja vastannut. Pyhien kertomusten hahmot voivat tarjota kertomusten lukijalle peilin tarkastella omaa suhdetta Jumalaan ja lähimmäiseen.

Juuret monikulttuurisessa ja -uskontoisessa maaperässä

Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret on ilmestynyt Ruotsissa keväällä 2004 nimellä Samma rötter – Abrahams barn i tre religioner. Kirjan kirjoittaja Dorothea Rosenblad on uskontopedagogi, filosofian ja teologian kandidaatti, joka on työskennellyt monikulttuurisessa Rinkebyn koulussa Tukholman lähistöllä. Rosenblad on kohdannut työssään paljon suvaitsevaisuuteen ja uskontojen kohtaamiseen liittyviä haasteita. Vuonna 1991 hän perusti Abrahamin lapset -säätiön, joka työskentelee uskonnolliseen ja kulttuuriseen rinnakkaiseloon liittyvien kysymysten parissa. Rosenbladin työparina toimii hänen tyttärensä, filosofian kandidaatti Fanny Rosenblad, joka on Abrahamin lapset -kirjan toinen kirjoittaja. Fanny Rosenblad työskentelee Abrahamin lapset -säätiössä projektijohtajana ja koulutusvastaavana.

Kirjan sisältö perustuu pitkälti Dorothea Rosenbladin omiin kokemuksiin niistä monikulttuurisista ja -uskontoisista luokista, joita hän on vuosien varrella opettanut. Ruotsissa uskonnonopetus on tunnustuksetonta, ja kaikki oppilaat osallistuvat samoille uskontotunneille. Aineisto on syntynyt tarpeesta löytää tunneille jotakin, joka voisi rakentaa yhteyttä eri tavoin uskovien oppilaiden kesken.

Kirja käytössä -missä ja miten?

Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret toimii opetuksen lisäaineistona ja työvälineenä opettajalle. Se soveltuu käytettäväksi eri luokka-asteilla.

Kirjaa voidaan käyttää koulujen lisäksi myös kodeissa, raamattupiireissä, bibliodraamaryhmissä, keskustelupiireissä, uskontodialogiryhmissä ja nuortenilloissa. Abrahamin lapset voivat tarjota uudenlaisen näkökulman raamattutyöskentelyihin ja erityisesti Vanhan testamentin kertomusten käsittelyyn. Aineiston käyttäminen ei edellytä sen työstämistä kannesta kanteen. Kertomuksista voi valita vaikkapa vain muutaman, ja perehtyä niihin yhdessä.

Työskentelyn lähtökohtana on aina kertomusta työstävä ryhmä, ja työtavat kannattaa valita ryhmälle sopiviksi. Toisaalta myös kertomus voi määrittää työtapoja: yhtä kertomusta on mukava dramatisoida pieniksi näytelmiksi, toinen taipuu paremmin kirjoittamisen ja hiljaisen pohdiskelun aiheeksi.

Vaikka aineiston lähtökohtana onkin ollut eri kirjan uskontojen konkreettinen kohtaaminen luokkahuoneessa, voi aineistoa mainiosti käyttää myös ryhmissä, joissa on vain yhden uskonnon edustajia. Tällöin tutustuminen vieraisiin uskontoihin voi tapahtua pyhien kirjojen ja erilaisten legendojen kautta. Jo toisen uskonnon pyhään kirjaan tutustuminen voi rakentaa uudenlaista ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta tämän uskonnon edustajia kohtaan.

Rohkeutta kohtaamiseen

Abrahamin lapset - kolmen uskonnon yhteiset juuret rohkaisee lukijaansa tarkastelemaan vieraita uskontoja näkökulmasta, joka usein jää huomiotta. Maailmanuskontoja tarkastellessa liikkeelle lähdetään usein uskonnon ulkoisesti näkyvistä tuntomerkeistä: juhlista, vaatetuksesta, symboleista ja pyhistä paikoista. Pyhiä kertomuksia tarkastelemalla voidaan kuitenkin päästä paljon lähemmäs uskonnon todellista ydintä ja sisältöä: juuri kertomuksethan luovat perustan opille ja sitä kautta myös uskonnon ulkoisille piirteille.

Suomi on ollut varsin pitkään kristillisen yhtenäiskulttuurin maa. Muut uskonnot ovat olleet kristinuskon rinnalla marginaalisia vähemmistöjä. Lisääntyvä monikulttuurisuus muuttaa kuitenkin myös Suomen uskonnollista ilmastoa. Suvaitsevaisuudelle ja dialogivalmiuksille tulee olemaan tulevaisuudessa käyttöä yhä enemmän.

Abrahamin lapset -kirjan kannessa on siteerattu uskontojen johtajia, jotka toteavat, että vain poistamalla väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja voimme luoda keskinäistä kunnioitusta, suvaitsevaisuutta ja yhteisymmärrystä uskonnollisten, kulttuuristen ja etnisten ryhmien välillä.

Vinkkejä työskentelyyn kertomusten parissa

Kuinka Aabrahamin lapset - kolmen uskonnon yhteiset juuret -kirjaa voi sitten hyödyntää oppitunneilla?

  • Työskentelyn lähtökohdaksi tulee ottaa kertomus sellaisena, kuin se kerrotaan Vanhassa testamentissa ja/tai Koraanissa. Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret -kirjassa kertomuksia on täydennetty myös juutalaisilla ja islamilaisilla legendoilla. Lisätietoa voi hakea esimerkiksi aikakautta käsittelevästä historiallisesta tai arkeologisesta kirjallisuudesta. On tärkeää perehtyä myös juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin keskeisiin piirteisiin ennen työskentelyn aloittamista.
  • Käsiteltävään kertomukseen kannattaa tutustua huolellisesti. Opetustilanteessa kertomuksen voi joko lukea tai kertoa omin sanoin.
  • Kertomusta voidaan työstää oppilaiden kanssa monin eri tavoin: kirjoittaen, näytellen, keskustellen, piirtäen. Työskentelytapa kannattaa valita paitsi ryhmän myös kertomuksen luonteen mukaan. Kirjassa annetaan vinkkejä pienten draamojen työstämiseen ja kirjoitustehtäviksi.
  • Työskentelyn tarkoituksena on samaistua kertomuksen henkilöihin, heidän elämäntilanteisiinsa ja tunteisiinsa. Arvosta oppilaiden tulkintoja kertomusten tilanteista. Oikeita ja vääriä vastauksia ei ole – meistä kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä Abraham tai Saara on aikoinaan ajatellut.