Kirjallisuutta


Pietarin kirkon kupoli, Rooma. Kuva: Sirpa Okulov
Tähän osioon on koottu yhteen kaikki ne kirjallisuusvinkit, jotka Uskontonetissä on eri uskontojen ja artikkeleiden yhteydessä mainittu. Olemme koonneet tähän myös muita keskeisiä kirjoja, joista voi olla apua uskontojen opetuksessa.

Yleisiä

Juhlasta juhlaan – Tapojen tarinat kuvin, sanoin ja sävelin. Kyllikki Kerola, Terhikki Hulkko-Haavisto ja Anja Kallio. Opetushallitus 2006.
Oman kulttuurin juhlatapojen tunteminen vahvistaa yksilön itsetuntoa ja identiteettiä sekä suvaitsevuutta. Juhlasta juhlaan -materiaali sisältää sekä yksilön elämänkulkua että kalenterivuotta rytmittävät juhlat. Se soveltuu kotien, päivähoidon, koulun sekä asumis- ja toimintayksiköiden juhlien valmisteluun ja viettoon. Kuvien, tekstien ja musiikin avulla ennakoiden tarjotaan onnistumisen kokemuksia ja iloa yhteisistä juhlista. Samalla muistetaan, että eri kulttuureissa on erilaisia juhlatapoja. Kirjan voi tilata Opetushallituksen verkkokaupasta.

Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus. Elämänkatsomustieto. Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen, Opetushallitus 2008.
Tätä elämänkatsomustiedon kirjaa voi käyttää erilaisissa 1.-5. -luokkien yhdysryhmissä. Sen sisältö on ryhmitelty opetussuunnitelman neljän aihepiirin mukaisesti niin, että jokaisesta on esillä yksi teema: Ajattelun vapaus, Kulttuuri, Tasa-arvo ja rauha sekä Kestävä kehitys. Teemoihin saamme tutustua Miinan, Villen ja heidän tovereidensa seurassa. Voit seurata Miinan ja Villen sekä muiden kirjan henkilöiden välisiä keskusteluja ja sitä, miten he pohtivat elämän pieniä ja suuria kysymyksiä. Maailma ei ole vielä valmis, siinä riittää ihmeteltävää, ja lapsille alkaa yhä enemmän valjeta, että heidän omilla valinnoillaan on suuri merkitys. Kirjan voi tilata Opetushallituksen verkkokaupasta.

Monikulttuurinen Suomi. Liebkind, K. 2000. Helsinki: Gaudeamus.

Oikeat vaakakupit. Toim. Ilona Kuukka - Lehtinen Isra. Lastenkeskus 2000
Kirja sisältää kertomuksia kolmen uskontokunnan tradition pohjalta ja lyhyet esittelyt kustakin uskontokunnasta. Kirja on tarkoitettu opettajan oheismateriaaliksi uskonnon, elämänkatsomustiedon ja äidinkielen tunneille. Tarinoita voi käyttää keskustelun virittäjänä, kysymysten herättäjänä ja ymmärryksen lisääjänä.

Opas maahanmuuttajien ravitsemusneuvontaan. Tietoa ravitsemusneuvonnasta ja maahanmuuttajien ruokakulttuureista. Raija Partanen, Työministeriö, Maahanmuutto-osasto 1997. Oy Edita Ab.

Opettajan monikulttuurinen työ. Väitöskirja. Soilamo, O. 2008. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Annales Universitatis Turkuensis c 267.

Olemme muuttaneet. Näkökulmia maahanmuuttoon, perheen kotoutumiseen ja ammatillisen työn käytäntöihin. Alitolppa-Niitamo, A., Söderling, I. & Fågel, S. (toim.). 2005. Helsinki: Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos ja Kotipuu.
Kirjassa yhdistetään uudella tavalla tutkimustietoa ja vankkaa ammatillista osaamista. Se antaa tietoa ja taitoa maahanmuuttajia kohtaaville opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Kirja tarjoaa uutta ajattelemisen aihetta kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää maahanmuuttajaperheiden elämää ja arjen haasteita.

Ritarit reaaliajassa. Jaana Venkulan artikkeli "Mitä on yleissivistys?" sekä Anja Tolosen artikkeli "Majakan heijastuksia".
Suomen UNESCO-toimikunnan julkaisuja no. 76. Reaaliainejärjestöt FETO, SUOL, PSOP, BMOL, HYOL. Toim. Pekka Elo ja Katriina Hänninen. Helsinki 1999.

Satu ystävältä. Anna-Liisa Salmela (toim.), Opetushallitus 1996.
Maahanmuuttajat ovat tuoneet väriä ja rikkautta Suomen kulttuuriin. Satukokoelmaan on koottu maahanmuuttajien kertomia satuja 22 maasta. Satuja on lähes kaikista maanosista ja ne julkaistaan sekä suomeksi että alkuperäisellä kielellä. Kirjassa on Riikka Juvosen upea nelivärikuvitus. Kirja sopii sekä kansainvälisyyskasvatukseen että maahanmuuttajien opetukseen. Kirjan voi tilata Opetushallituksen verkkokaupasta.

Solmut auki. Näkemyksiä ja kokemuksia monikulttuurisesta koulutyöstä. Toim. Satu Honkala. Opetushallituksen julkaisu, Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1999.

Uskontojen maailma, Ninian Smart. Otava, Keuruu 2005

Virtaset viettävät juhlaa. Leena Laulajainen, Opetushallitus 1995.
Virtaset viettävät kaikkia kalenterivuoden juhlia. Perinteisten juhlien kuten joulun, juhannuksen, vapun ja pääsiäisen lisäksi Virtasilla vietetään perheen omia juhlia. Juhlakirjassa kerrotaan myös suomalaisista merkkihenkilöistä ja liputuspäivistä. Kirjan voi tilata Opetuksen verkkokaupasta.

Juutalaisuus

Juutalaisuus, uskonto ja perinne. Schwarz Ove, Skurnik Hillel ja Weintraub Dave. Juutalainen koulu – Helsinki. Vammalan kirjapaino 1989

Juutalainen maailmani. Toim. Janina Hasenson, julkaisija Opetushallitus, Gummerus kirjapaino Oy Saarijärvi 1997

Juutalaiset juhlapäivät. Toim. Janina Hasenson, julkaisija Opetushallitus, Gummerus kirjapaino Oy Saarijärvi 1997

Juutalainen kulttuuri. Toim. Tapani Harviainen, Karl-Johan Illman. Otava, Keuruu 1998

Ikkuna juutalaisuuteen: historia, uskonto, kulttuuri. Toim. Jouni Turtiainen, Yliopistopaino, Helsinki 2003

Suomen juutalaiset – Usko, tavat, asenteet. Svante Lundgren, Åbo Akademis tryckeri, Åbo 2002

Mitä on juutalainen usko? Pnina Nave Levinson. Helsinki 1992

Tooran kertomuksia juutalaisen perinteen mukaan. Koonut ja muokannut Norit Steinbock-Vatka. Kirjapaja oy Helsinki. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä 2003

Isät kertovat meille. Tarinoita taivaasta ja maasta. Marc-Alain Ouaknin ja Dory Rotnemer. Suomen lähetysseura 1997

Kultainen aarreaitta. Asher Barash. Kirjaneliö, Helsinki

Juutalaisten historia. Karl-Johan Illman, Tapani Harviainen. Helsinki 1987

Kadimah, Suomen juutalaisten historia. Torvinen Taimi. Keuruu 1989

Aleksandriasta Auschwitziin. Antisemitismin pitkä historia. Eero Kuparinen, Atena kustannus Oy Jyväskylä 1999

Kertokaa siitä lapsillenne. Kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933 – 1945. Stephane Bruchfeld ja Paul A. Levine. Suomea koskevan luvun kirjoittanut Jukka Hartikainen. Opetushallitus. Gummeruksen kirjapaino Oy. Jyväskylä 2001

Daniel Weintraub | Juutalainen koulu

Islam

Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Muazzez Baibulat. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004

Suomen Islam-seurakunta 1925-1975, Ali A. & Karatan H. & Daher O., Vientipaino Oy 1975

Islamin ruokasäännöt ja ruoka Suomessa -esite. Elintarvikevirasto

Katsaus islamilaiseen maailmaan. Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Sylvia Akar ja Marja Tiilikainen. Väestöliitto, Väestötietosarja 13, Helsinki 2004

Isra Lehtinen

Vapaakirkko

Vapaakirkkoa käsittelevä kirja on ilmestynyt kesällä 2005 Päivä Oy:n kustantamana, Maarit Erosen toimittamana: YHDESSÄ, Vapaakirkko tänään.

Hannele Rantanen | Vapaakirkko

Arviointi

Biggs, J. 1999. Teaching for quality learning at university. Suffolk, UK: Society for Research into Higher Education & Open University Press.

Frangén, M.A. 2000. Persoonallinen elämänkatsomus. Pitkittäistutkimus suomalaisten lasten ja nuorten käsityksistä itsestään, ympäröivästä todellisuudesta ja tuonpuoleisuudesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta. Helsinki: Yliopistopaino.

Korpinen, E. 1996. Kuka, mikä ja minkä arvioinen olen? Minäkuva ja arviointi. Teoksessa: Räisänen A. & Frisk T. (toim.) Silta uuteen opiskelija-arviointiin. Arviointia opiskelija-arvioinnista. Helsinki: Opetushallitus. Arviointia 1996, 6.

Lappalainen, M. 1997. Opetus, oppiminen ja arviointi. Turun yliopiston arviointijärjestelmän rakentaminen. Hallintoviraston julkaisusarja 4/97.

Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. 2003. Oppimisen arviointi – laadukkaan opetuksen perusta. Teoksessa Lindblom-Ylänne S. ja Nevgi A. (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Vantaa. Wsoy. 253-267.

Lindblom-Ylänne, S.; Nevgi, A & Kaivola T. 2003. Tentistä tenttiin – oppimisen arviointikäytäntöjen kehittäminen. Teoksessa Lindblom-Ylänne S. ja Nevgi A. (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Vantaa. Wsoy. 268-294.

Oikarinen, L. 1998. Uskonnonopetuksen toteutus esi- ja alkuopetuksessa. Teoksessa Pyysiäinen M. & Seppälä J. (toim.) Uskonnonopetuksen käsikirja. Juva. Wsoy. 313-327.

Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit. 1999. Arvosanan hyvä (8) kriteerit yhteisissä oppiaineissa. Opetushallitus. Helsinki. Yliopistopaino.

Pops = Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. 2004. Opetushallitus. Helsinki. Edita.

Poutiainen, O. 2007. Nuorten arvot ja tietoyhteiskunta-asenteet. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta. Helsinki: Yliopistopaino.

Pyysiäinen, M. 2000. Yksi oppiaine, seitsemän opetussuunnitelmaa. Peruskoulun ja lukion opetushallituksen 1990-luvulla vahvistamien uskonnon opetussuunnitelmien tunnustuksellinen luonne. Helsinki: Helsingin opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 223.

Pyysiäinen, M. 1998. Opetussuunnitelma sen laatiminen ja arviointi peruskoulussa. Teoksessa Pyysiäinen, M. & Seppälä, J. (toim.) Uskonnonopetuksen käsikirja. Juva. Wsoy.

Rusama, J. 2002. Uskonto, elämänkatsomustieto ja tapakasvatus. Oppimistulosten arviointi perusopetuksen päättövaiheessa 2001. Oppimistulosten arviointi 5/ 2002. Opetushallitus. Helsinki. Yliopistopaino.

Tynjälä, P. 2000. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki. Tammi.

Virta, A. 2002. Arviointi oppimisen ja opetuksen punaisena lankana. Teoksessa: Toim. Lehtinen E. ja Hiltunen T. Oppiminen ja opettajuus. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan julkaisusarja B. selosteita: 71.

Hannele Repo | TT, Uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori, Helsingin Yliopisto

Uskonnon didaktiikka

Kallioniemi, A. & Luodeslampi, J. (toim.). 2005. Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Kirjapaja. Ilmestyy lokakuussa 2005.

Niemi, H. 1991. Uskonnon didaktiikka. Keuruu: Otava.

Pruuki, L. 2003. Miten opettaa sitä mitä ei voi opettaa? Uskon ja kasvatuksen suhde Martti H. Haavion pedagogiikassa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta. Helsinki.

Pyysiäinen, M. & Seppälä, J. (toim.). 1998. Uskonnonopetuksen käsikirja. Porvoo: WSOY.

Tirri, K. 2003. Miten uskontoa opitaan? Teologinen Aikakauskirja 2, 102–106.

Vanne, A. 2005. Kehitetään yhdessä koulun uskontokasvatusta. Kristillinen kasvatus 3.

Arto Kallioniemi | Uskonnon didaktiikan professori, Soveltavan kasvatustieteenlaitos, Helsingin yliopisto

Tietoverkot ja verkkotieto opetuksessa

Aikonen, R. 1997. Ortodoksinen uskonnonopetus koulussa. Selvitys Ortodoksista uskontoa opettavista opettajista ja opetustyöstä lukuvuonna 1993-94. Helsinki: Opetushallitus.

Aikonen, R. 1999a. OrtoWeb – kohti oppimisverkkoa ja verkko-opetusta. Teoksessa R.Aikonen (toim.) Uudet mediat ortodoksiseen kasvatustyöhön. Joensuu: Joensuun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita n:o 75, 54–59.

Aikonen, R. 1999b. Raportti ortodoksisen uskonnonopetuksen kehittämishakkeesta – Internet-ympäristö.

Aikonen, R. 2000. Ortodoksisen uskonnon opetusmenetelmien kehittämisprojekti I. Loppuraportti.

Aikonen, R. 2001. Ortodoksisen uskonnon opetusmenetelmien kehittämisprojektit II ja III. Loppuraportti.

Aikonen, R. 2003. Tieto- ja viestintäteknologia opetuksessa – uskonnon pedagoginen kehittämishaaste. Teoksessa R. Aikonen (toim.) Tarhurit – Suomen Ortodoksisten Opettajain liiton 50-vuotisjuhlakirja. Helsinki: Suomen Ortodoksisten Opettajain liitto ry, 143–160

Risto Aikonen | Ortodoksisen uskontodidaktiikan lehtori, Joensuun Yliopisto

Tieto- ja viestintäteknologia ja yhteisöllinen oppiminen

Alapuro, R. 1998. Sosiaaliset verkostot ja kollektiivinen toiminta. Teoksessa: M. Ilmonen & K. Siisiäinen (toim.), Uudet ja vanhat liikkeet. Tampere: Vastapaino.

Lallimo, J. & Veermans, M. 2005. Yhteisöllisen verkko-oppimisen rakenteita. Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston julkaisusarja 1. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Nevgi, A. & Tirri, K. 2001. Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-oppimisympäristöissä – opiskelijoiden kokemukset ja opettajien arviot. Kasvatusalan tutkimuksia – Research in Educational Sciences 15. Turku: Suomen Kasvatustieteellinen Seura.

Tella, S. & Vahtivuori, S. & Vuorento, A. & Wager, P. & Oksanen, U. 2001. Verkko opetuksessa – opettaja verkossa. Helsinki: Edita.

Tapani Innanen | TT, FM, aineenopettaja ja uskonnonpedagogiikan professori (mvs), Joensuun yliopisto

Vähemmistöt ja uskonto

Yleisteoksena Harri Heinon Mihin Suomi tänään uskoo (WSOY, 1997) on toistaiseksi käyttökelpoisin, mutta sen luonteesta johtuen suuri osa tiedoista vanhenee nopeasti. Maahanmuuttajien osalta tiedot olivat jo ilmestyessään vajavaisia. Erinomainen katsaus suomalaiseen uskonnollisuuteen on Kimmo Kääriäisen, Kati Niemelän ja Kimmo Ketolan Moderni kirkkokansa: Suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella (Kirkon tutkimuskeskus, 2003). Myös luterilaisen kirkon viimeisin nelivuotiskertomus Kirkko muutosten keskellä (Kirkon tutkimuskeskus, 2004) on hyvä katsaus ajankohtaisista muutoksista.

Perinteisistä vähemmistöistä (saamelaiset, suomenruotsalaiset, venäläiset, ortodoksit, romanit, juutalaiset ja tataarit) on olemassa useita hyviä kirjoja. Mainio kokoomateos on Markku Löytösen ja Laura Kolben toimittama Suomi: Maa, kansa, kulttuurit (SKS, 1999). Myös Juha Pentikäisen ja Marja Hiltusen toimittama Suomen kulttuurivähemmistöt (Suomen Unesco-toimikunta, 1997) on käyttökelpoinen. Yksittäisistä ja vähemmän tunnetuista julkaisuista voi mainita Svante Lundgrenin Suomen juutalaiset – usko, tavat, asenteet (Åbo Akademi, 2002) ja Antero Leitzingerin Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö (Kirja-Leitzinger, 1996).

Uusien maahanmuuttajaryhmien kohdalla tietoa on epätasaisesti ja usein hankalasti saatavilla. Suomalaista islamia on tutkittu jo melko paljon, mutta muiden ryhmien osalta tilanne on toistaiseksi hyvin puutteellinen. Islamista parhaat yleisteokset ovat Tuula Sakaranahon ja Heikki Pesosen toimittama Muslimit Suomessa (Yliopistopaino, 1999) ja Kristiina Kouroksen ja Susan Villan toimittama Ihmisoikeudet ja islam (Like, 2004). Kummassakin käsitellään yleistajuisesti ajankohtaisia aiheita, joskin muslimiväestön kohdalla tiedot muuttuvat varsin nopeasti. Viimeisin yleisesitys on Tuomas Martikaisen ruotsinkielinen Islam i Finland, joka ilmestynyt Svensk religionshistorisk årsksrift 2004 –julkaisussa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kaipaava voi tutustua Marja Tiilikaisen väitöskirjaan Arjen islam: somalinaisten elämää Suomessa (Vastapaino, 2003).

Islamiin ja muihin uusiin uskontoihin liittyviä oppaita ja kuvauksia on julkaistu jo useita, mutta niiden sisältö ja taso vaihtelee. Niiden sisältöihin lukijan tulee suhtautua kriittisesti. Käyttökelpoisimpia olemassa olevasta materiaalista ovat Sari Kanervon ja Tiina Saarisen Kulttuurit keskuudessamme (Turun kulttuurikeskus, 2004), joka löytyy myös nettiversiona, ja Sylvia Akarin ja Marja Tiilikaisen Katsaus islamilaiseen maailmaan: Naiset, perhe ja seksuaaliterveys (Väestöliitto, 2004). Jälkimmäinen käsittelee monia koulussakin tärkeitä asioita, kuten perhettä, lapsia, ympärileikkausta ja seksuaalisuutta.

Perusteellisemman katsauksen uuden maahanmuuton tutkimuksesta ja tilanteesta Turun kaupungin osalta löytää Tuomas Martikaisen väitöskirjasta Immigrant Religions in Local Society: Historical and Contemporary Perspectives in the City of Turku (Åbo Akademi, 2004). Muualta maailmasta löytyy toki monia hyviä lähteitä, joskin niiden soveltaminen Suomen oloihin vaatii jonkin verran perustietämystä maiden välisistä eroista. Ruotsi on yhteiskuntana varsin samankaltainen Suomen kanssa, ja kieltä taitaville Daniel Anderssonin ja Åke Sanderin toimittama Det mångreligiösä Sverige (Studentlitteratur, 2005) on oiva lähde.

FT Tuomas Martikainen | Uskontotiede, Åbo Akademi