Kokemuksia vapaakirkollisesta uskonnonopetuksesta Äänekoskella

Vapaakirkollista uskonnonopetusta on järjestetty Äänekoskella yhdeksän vuotta. Opetuksen laittoi alulle kaksi aktiivista äitiä, jotka halusivat opetuksen lapsilleen. Opetuksen piirissä on ollut enimmillään vajaa parikymmentä lasta 1.-6. luokilta. Oppilaat ovat olleet paikalliseen vapaaseurakuntaan kuuluvien perheiden lapsia. Myös muiden seurakuntien, lähinnä helluntaiseurakunnan, vanhemmat ovat olleet kiinnostuneita siirtämään lapsensa uskontoryhmään, mutta koulun käytäntö on ollut se, että ryhmään pääsevät vain vapaakirkkoon kuuluvat lapset.

Opetus on järjestetty siten, että kaikki oppilaat ovat olleet yhdessä viikoittain yhden tunnin, jonka jälkeen 4.-6. luokkalaiset ovat jääneet toiseksi tunniksi syventämään asioita.

Oppimateriaaleina on käytetty perusopetuksen uskonnon oppikirjojen lisäksi kustannusosakeyhtiö Päivän opetuskirjoja vapaakirkon historiasta ja käytännöistä, sekä muuta kirkon toiminnasta kertovaa materiaalia. Opettajan mukaan suurin vaikeus opetuksen järjestämisessä onkin ollut juuri oppimateriaalin vähyys tai oikeastaan olemattomuus. Tähän asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota, mikäli vapaakirkollinen uskonnonopetus leviää laajemmin.

Äänekosken kaupungin opetussuunnitelmaan sisältyy vapaakirkollisen uskonnon opetuksen opetussuunnitelma, jonka ovat laatineet Juha Valta ja Marjatta Hirvonen.

Oppilaat, jotka ovat osallistuneet opetukseen, ovat opettajan mukaan olleet motivoituneita oppijoita. Ryhmä on muodostunut tiiviiksi tiimiksi, joka on pitänyt yhtä myös välitunneilla ja vapaa-aikoina. Uskontoryhmän oppilaat ovat olleet myös myönteisen kiinnostuksen kohteina koulussa, sillä useat koulukaverit ovat kyselleet ryhmästä ja opetuksesta. Oppilaiden mukaan he eivät ole joutuneet silmätikuiksi eivätkä kiusatuiksi oman uskontoryhmänsä vuoksi. Oona, joka aloitti tänä syksynä lukio-opiskelun ja joka oli uskonto-opetuksen aloitusryhmässä, kertoo, että heille oli luonnollista siirtyä omista luokista ryhmäopetukseen. Keskuskoulussa, jossa on noin viisisataa oppilasta, on monia erilaisia ryhmiä, joten siirtyminen luokasta toiseen ei herätä huomiota. Uskontoryhmiä ei ole muissa Äänekosken kouluissa. Luokanopettaja Anne Ritanen, joka on opettanut ryhmää useita vuosia, kertoo kyselleensä oppilailtaan heidän arviotaan oppimisestaan ja ryhmän toiminnasta. Heidän mielestään vapaakirkollinen uskonnonopetus on ollut oikea valinta alakoulussa eli 1.-6. luokilla, mutta yläkouluun siirryttäessä heille on ollut luonnollista siirtyä yleisopetuksen uskontoryhmään. Viime syksynä oli ensimmäinen mahdollisuus valita myös 7. luokalla vapaakirkollinen uskonnonopetus. Vain kaksi poikaa ilmoittautui ryhmään, joten opetusta ei järjestetty. Oona kertoo, että hänen siirtyessään yleisopetuksen uskontoryhmään 7. luokalla hän huomasi, että hänellä on kaikki siinä ryhmässä tarvittavat tiedot. Hän ei siis kokenut jääneensä millään tavoin jälkeen yleisopetuksesta. Lisäksi hän oli saanut rautaisannoksen oman kirkkokuntansa uskonto-opetusta.

Luokanopettaja Anne Ritanen  kertoo, että ryhmän opettajuus on vaatinut häneltäkin paljon. Paitsi, että suuri heterogeeninen ryhmä tarvitsee paljon eriyttämistä, myös tavoitteet eri luokka-asteilla ovat vaativia. Opetuksen suunnittelussa hänkin on joutunut punnitsemaan ja harkitsemaan omaa suhtautumistaan ja sitoutumistaan uskonnonopetukseen. Hän kokee opetuksen olleen kuitenkin hyvin myönteinen kokemus, vaikka välillä yleisopetuksen puolelta onkin kyseenalaistettu erillisen ryhmän tarve suhteutettuna koulun määrärahojen ja tuntikehyksen niukkuuteen. Opetus on kuitenkin lakisääteistä, mikäli vähintään kolmen oppilaan vanhempi sitä pyytää.

Teksti: Marjatta Hirvonen | Luokanopettaja, Kasvatustiet. maisteri