Pienryhmäisten uskontojen opetus Espoossa

Lähtötilanne elokuussa 2000

Espoon suomenkielinen koulutuskeskus (nykyisin Espoon suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö) halusi selvittää, miten uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus kaupungissa oli järjestetty. Tutkimuksen aiheiksi nousivat

  1. uskonnonopetusta säätelevät lait ja niiden tulkinta,
  2. opetusjärjestelyongelmat käytännön koulutyössä,
  3. toimivien, oikeudenmukaisten ja taloudellisten ratkaisujen toteutuminen sekä
  4. katsomusaineiden opetusjärjestelyjen koordinointityön tarpeellisuus.

”Selvitysmiehen” tehtävä annettiin katsomusaineiden yhdysopettajalle. Tutkimuksesta valmistui raportti tammikuussa 2001 ja sen tiivistelmä, noin 30 sivua, jaettiin mm. jokaiselle rehtorille. Pahimmat esille tulleet puutteet silloin olivat: koordinoinnin puute, tiedottamisen ja tiedon puute, kouluissa tuntikehyksen riittämättömyys vähemmistöuskonnoille, pienryhmäisten uskontojen kunnallisen opetussuunnitelman puute, opettajien epäpätevyys (valtakuntatasoinen pätevöitymiskoulutus puuttuu yhä), vieraskielinen uskonnonopetus, opetuksen sisältö, erilaiset tulkinnat samankin uskonnon sisällä sekä niiden vaikutus opetukseen.

Helmikuussa 2001 katsomusaineiden yhdysopettajasta tehtiin kaikkien katsomusaineiden konsultoiva opettaja. Hänen päätehtäväkseen tuli korjata virheet ja puutteet sekä jatkossa huolehtia kaikista katsomusaineisiin liittyvistä asioista. Tehtäväkenttä on viime vuosina vain laajentunut.

Teksti: Marita Uittamo | Katsomusaineiden konsultoiva opettaja, Espoon kaupunki, Suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö