Muslimilapsi koulussa

Suomalainen peruskoulu on käynyt läpi monenlaisia muutoksia, joista kymmenen viime vuoden ajalta yksi keskeisimpiä on ollut koulun muuttuminen monikulttuuriseksi ja moniuskontoiseksi. Suurimmissa kaupungeissa on usean vuoden ajan tehty erityyppistä työtä muslimiperheiden toiveiden ja koulun tapojen yhteensovittamiseksi. Esimerkiksi Helsingissä kouluilla on ollut pitkään mahdollisuus saada joko opetusviraston intranet-sivuilta tai heidän toimittamistaan kirjasista neuvoja, miten koulu voi toimia lainsäädännön puitteissa, mutta samalla ottaa huomioon muslimivanhempien näkemykset.

Vaikka islam painottaa koulutuksen merkitystä ja useimmat muslimit arvostavat opettajia, syövät ristiriitatilanteet luottamusta. Muslimikoti on saattanut kokea, että opettaja käyttää viranomaisvaltaa eikä vanhempien omia näkemyksiä kunnioiteta tai sovitut pelisäännöt eivät ole pitäneet. Kehittämistä vielä riittää.

Muslimiperheitä on erilaisia. Toisille uskonto on osa kulttuuritaustaa, mutta uskonnon harjoittaminen on tavallista. Suurimmalle osalle yhteisiä kysymyksiä on olemassa ja niille löytyy perusta uskonnosta. Koulun arjessa eriyttämistä vaativia tilanteita tulee esiin eniten liikunnassa, musiikissa ja kuvataiteessa. Liikuntatunneilla muslimilapsi tarvitsee mahdollisuuden vaatteidenvaihtoon ja peseytymiseen erillään muista. Muslimit eivät esiinny muiden edessä alastomana eivätkä halua nähdä muita alastomina, eivät myöskään lapset. Jotkut muslimivanhemmat eivät halua päästää lasta uimaan koulun kanssa, sillä uimahallissa on vaikea välttää alastomuuden kohtaamista. Tällöin vanhemmille voi kertoa uimataidon merkityksestä kansalaistaitona ja kertoa, että he voivat järjestää uimaopetuksen toisin, omalla vastuullaan.

Musiikkikysymys on islamin sisällä monitulkintainen. On olemassa yksi yleinen, kaikkia yhdistävä periaate: sellainen musiikki, joka ei ole rokkia tai diskoa ja jonka sanoituksessa ei ole islamin vastaisia asioita, on sallittua. Tällaisia ovat muun muassa perinteiset lastenlaulut. Tiukemmankin tulkinnan omaavia muslimivanhempia löytyy.  Muslimille hyväksyttävää ei myöskään ole muun uskonnon kuin islamin hengellinen musiikki. Kuvataiteeseen suhtautuminen vaihtelee muslimien parissa, sillä ei ole olemassa vain yhtä tulkintaa. Yleinen periaate on kuitenkin, ettei patsaita tai muotokuvia tule tehdä. 

Erilaiset muoti-ilmiöt ovat löytäneet tiensä myös alaluokille. On muotitansseja ja diskoiltoja ja muuta vastaavaa. Useimmat muslimivanhemmat suhtautuvat näihin kielteisesti eivätkä ne islamin kannalta olekaan hyväksyttäviä. Kouluihin ovat tulleet myös elokuvissa käynnit. Joidenkin elokuvien sisältö saattaa olla paikoin kyseenalaista. Toki hyvät lastenelokuvat ovat hyväksyttäviä, mutta kaikki vanhemmat eivät suhtaudu myönteisesti esimerkiksi noituutta käsitteleviin elokuviin.

Useimmat muslimit eivät halua lastensa osallistuvan kristillisten tai muuten ei-islamilaisten juhlien viettoon tai niiden valmisteluun. Muiden tehdessä jouluaskarteluja muslimilapsi voi askarrella jotain muuta. Joululauluja laulettaessa hänet sen sijaan voidaan siirtää toiseen luokkaan tekemään jotain muuta. Lapselle voidaan järjestää mukavaakin tekemistä eikä pelkästään tavanomaista koulutyötä, ettei lapsi koe tilannetta rangaistuksena. 

Monessa koulussa leirikoulut alkavat jo ensiluokalta paripäiväisinä ja yökoulujakin toteutetaan. Useimmat muslimiperheet eivät halua lapsensa olevan yötä poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa. Herää myös kysymys, voisiko edes pienten oppilaiden kohdalla toteuttaa ennemminkin yhden päivän luokkaretkiä, jolloin myös muslimilapset pääsisivät mukaan.

Kouluissa voitaisiin järjestää uskonto- tai kulttuuripäiviä ja näyttelyitä, joissa jokainen voisi esitellä omaa vakaumustaan yhdessä ryhmän kanssa. Vähemmistöryhmien lapset saisivat tilaisuuden kertoa omastaan ja kaikki saisivat tutustua toistensa taustaan.  

Islamin ja oman äidinkielen tunnit ovat lapsille tärkeitä, sillä ne ovat hetkiä, jolloin lapsi saa olla enemmistössä. Näiden tuntien suhde muuhun koulutyöhön pitäisi muodostaa kiinteämmäksi, sillä monesti tunnit ovat irrallisia, usein lukujärjestyksessä myöhään iltapäivällä tai aikaisin aamulla. Sellaiset palkit lukujärjestyksessä, jolloin kaikilla olisi uskontoa samaan aikaan, soisivat mahdollisuuden pitää pienryhmäisen uskonnon oppituntia myös päivällä.

Teksti: Isra Lehtinen