Tieto -ja viestintäteknologia opetuksen monipuolistajaksi


Ortodoksisen uskonnon oma “oppimisympäristö” on aina perustunut “multimediaan” (mm. ikonit, kirkkomusiikki, tuohus, suitsutus, liturgiset värit, resitatiiviluku ). Kirkon opetus on perustunut aktiiviselle vuorovaikutukselle ja elämykselliselle kokemukselle.

Uskonnonopetuksen kannalta uuden teknologian käyttöönotto merkitsee uuteen oppimisympäristöön siirtymistä. Yksinkertaistettuna kyse on siirtoheittimen (episkooppi) vaihtamisesta piirtoheittimeen tai rainoista diojen kautta videoihin. Tosin näissä tapauksissa uusi ympäristö ei merkittävästi eronnut aikaisemmasta toisin kuin koulutusteknologia moninaisuudessaan ja sovellusalueineen tekee.

Uskonnonopetuksessa kaikki koulutusteknologian sovellusalueet (mm. multimedia, videosimulaatiot) ovat hyödynnettävissä, mutta opetusta ei voida siirtää pelkästään niistä jonkin varaan. Uskonnonopetus ja -oppiminen tarvitsevat aina sosiaalista vuorovaikutusta ja välitöntä, omakohtaista kokemusta. Virtuaaliliturgia ei tähän pysty, vaikka siitäkin voidaan oppia asioita, joita ei välttämättä itse osallistujana voi havaita tai pääse seuraamaan, kuten palvelusta alttarin puolelta. Opetusteknologinen ulottuvuus toimii muuta opetusta täydentävä osiona, joka lomittuu lähiopetukseen.

Verkko voi mahdollistaa opetuksen saavutettavuutta. OrtoWebbiä edeltäneissä Ort+Edu- projekteissa tästä oli esimerkkinä Siilinjärven ortodoksisten lukiolaisten opiskelu lukuvuonna 1999-2000. He käyttivät Ort+Eduun laadittua suljettua opiskeluympäristöä yhtenä opiskelumuotona videoneuvottelun ja kontaktiopetuksen lisäksi.  Videoneuvotteluteitse toteutettua ortodoksisen uskonnon opetusta on sittemmin toteutettu Liperin ja Enontekijöiden kuntien välillä.

Kehittämistyö lähtee ”näytteille asettelusta” eli keskeisen informaation monipuolisesta tarjoamisesta. Se etenee kohti pieniä ja rajattuja käyttäjäryhmiä esim. lukio, suljetut oppimisympäristöt.