VVV: oman uskonnon kieli?


Virtuaalinen opetustarjonta on in. Syystäkin. Se nimittäin pitää Suomen oloissa selkeästi opiskelijan oppimisen oikeutta ja ainetarjottimen laajuutta vakaana.

Paltamon viestintälukio on vuodesta 1996 lähtien harjoitellut monimuoto-opetusta (nimityksinä on välistä ollut TVT-opetus, vn-opetus, etäopetus). Tähän mennessä lisäarvoa on saatu kahdella suunnalla: pienten ryhmien kokoaminen samaan videoneuvottelulaittein tapahtuvaan opetusryhmään on mahdollista juuri näin ja toiseksi opetusta voi antaa pisteestä A eri paikkoihin eri aikoina ajamatta kilometriäkään.

Vn-opetus on lähiopetusta, vuorovaikutteista, keskustelevaa. Mikä moiseen paremmin taipuisi kuin katsomuksellisten aineiden pienryhmät. Samalla olisi mahdollista haastaa keskusteluun muiden koulujen opiskelijoita. Jos on rohkeutta ja järjestelykykyä, mukaan saadaan toiselta puolelta maapalloakin ryhmä mukaan. Skypellä tai muuten.

Mikä on oman uskonnon kieli? Sitä kai joutuu pohtimaan, kun suomi toisena kielenä ei vielä nyansseiltaan taivu kertomaan syvimpiä ajatuksia ja pohdintoja. Herkkyysastetta kielen suhteen on kunnioitettava. Tässäkin tarjoutuu mahdollisuus poimia mukaan sellaisia, jotka ovat asuneet Suomessa kyllin kauan osatakseen selostaa omalla kielellä oman uskonnon salaisuuksia. Monenlaista oppimista on, kun keskustelua käydään oppimisalustalla.

Kainuussa saattaa olla ongelmia jo toisen kansankirkkomme opetuksen suhteen. Siinäkin virtuaaliopetus olisi verraton haaste. Itse asiassa se mahdollistaisi samalla unelmani: ortodoksisen uskonnon kursseja äänitettäisiin Heinävedellä tai Kyproksella ja streamattaisiin pariksi kuukaudeksi operaattorin palvelimelle. Kun kurssiin liittyisi prosessoivia esseetehtäviä, paketti olisi suurenmoinen!

Mikä siis estäisi tekemästä pienryhmäisten uskontojen osalta samalla tavalla. Nettipolkujen ohjaajina voi toki toimia muukin pedagogi tai asiantuntija. Tärkeää olisi perehtyä omaan taustaansa, omaan uskontoonsa, omaan kulttuuriinsa. Verkko on siinä verraton haastaja.

Nettitehtävien (verkkopohjaiset prosessit) lisäksi olisi hyväksi tässä maassa asuvien opiskelijoiden löytää myös integroitu soveltava kurssi, jossa avattaisiin suomalaisen uskontokulttuurin ”outouksia”. Siinähän samalla saataisiin suomeksi pohdituksi, miksi suomalainen ei juurikaan osaa puhua uskostaan eikä uskonnostaan – seikka, joka muualta tulleita ihmetyttää.

Virtuaaliopetuksen saloja availlaan Kainuun filiaalimallisesti toimivassa neljän lukion Paltamo-verkostossa, jossa vn-opetuksena opetetaan ev.lut. uskontoa toisesta lukiosta toiseen (välimatkaa yli 50 kilometriä). Miten niin tämä sama ei toimisi ylipäätään muutenkin!  Tekniikka on tässä hyvä etäisyyksien kuroja. Verkosto, virtuaalisuus ja vuorovaikutteisuus – siinä yksinkertainen vvv!

Teksti: Raili Kemppainen | Rehtori, kouluneuvos, Paltamon lukio