Ortodoksinen uskonto

Ortodoksisen uskononopetuksen suunnittelua ja toteutusta tukevaa materiaalia:

Perusopetuksen evankelisluterilainen uskonnon opetus (Vesa Soikkeli)

Perusopetuksen ortodoksinen uskonnon opetus (Kaarina Lyhykäinen ja Anja Huurinainen-Kosunen)

  • Joustavia opetusjärjestelyjä pienryhmäisten uskontojen opetuksessa perusasteella ja didaktisia keinoja
    Anja Huurinainen-Kosunen on luokanlehtori Viikin norssissa. Hänellä on opetettavanaan oma luokka ja hän opettaa myös koko perusasteen ortodoksisen uskonnon koulullaan. Huurinainen-Kosunen on myös opettajankouluttaja. Artikkelissaan hän tuo esille pienryhmäisten uskontojen opetuksen haasteet sekä käytännön vinkkejä tuntien toteuttamiseen.
  • Uskonnonopetuksen pedagoginen kehittämistehtävä -tietoverkot ja verkkotieto opetuksessa
    Erilaisia työtapoja verkkotyöskentelyyn. Esimerkkinä OrtoWeb-sivusto. Risto Aikonen, ortodoksisen uskontodidaktiikan lehtori, Joensuun Yliopisto

Didaktisia keinoja

Joustavia opetusjärjestelyjä pienryhmäisten uskontojen opetuksessa perusasteella

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on mahdollisuus saada oman uskonnon opetusta, mikäli kunnan alueella on kolme samaan uskontoon kuuluvaa oppilasta.

Yleisesti saatetaan kuvitella, että pienen opetusryhmän opettaminen on opettajalle helppoa. Käytäntö on kuitenkin toinen, koska samalla oppitunnilla saattaa olla oppilaita kaikilta perusasteen vuosiluokilta.

Uskonto on kuitenkin tasavertaisessa asemassa muiden koulun oppiaineiden kanssa. Oppilaalla tulisi olla oikeus saada ikätasoaan vastaavaa uskonnon opetusta opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Monimutkaisissa oppilasryhmissä tämä ei voi kuitenkaan toteutua.

Vuorokurssiopetus

Heterogeenisiä ryhmiä voidaan opettaa vuorokursseina, jolloin kahdelle eri ikäluokalle opetetaan vuorovuosina samaa oppiainesta. Tällöin mahdollistuu se, että opettajalla voi olla yhtä aikaa useampi ikäluokka opetettavanaan. Kahden vuorokurssin opettaminen yhdellä oppitunnilla on mahdollista, mutta kolmeen vuorokurssiin on hankala löytää pedagogisia perusteluja.

Mikäli yhdellä oppitunnilla opetetaan kahta eri vuorokurssia, niin silloin oppilaita voi olla neljästä ikäryhmästä. On siis mahdotonta, että kaikille perusasteen oppilaille yhdellä oppitunnilla voitaisiin opettaa opetussuunnitelman mukaisesti. Tämä ei vain ole käytännössä mahdollista. Tilanteesta kärsivät oppilaat ja opettaja.

Lukuvuoden alku

Oppilaat tulevat uskonnon tunneille eri luokista. Yleensä he eivät tunne toisiaan. On tärkeää, että ensimmäiset oppitunnit ovat mukavia ja mieleenpainuvia. Ensimmäisen luokan oppilaille uskonnon opettajan tulisi käydä esittäytymässä oppilaan omassa luokassa ennen ensimmäistä oppituntia. Pienet oppilaat on hyvä hakea omasta luokasta uskonnon tunnille. Näin tilanteesta muodostuu turvallinen ja mieluinen.

Ensimmäisillä tunneilla voidaan leikkiä tutustumisleikkejä ja keskustella kesän kuulumisista. Opettajan on hyvä kertoa oppilaille, mitä uskonnon opetus tarkoittaa ja miksi tullaan eri luokista ja miksi ollaan eri-ikäisten kanssa samassa ryhmässä. Nämä asiat eivät ole itsestään selviä oppilaille. Tavoitteena on kehittää ryhmän yhteenkuuluvuutta. Toisella tai kolmannella tunnilla voidaan pitää pieni luokkajuhla, missä korostetaan, että on hienoa olla omalla uskonnon tunnilla. Juhlassa voidaan leikkiä, laulaa ja napostella jotain hyvää.

Keskustelu

Pienessä ryhmässä oppilaiden on helppo keskustella, mikäli kaikki oppilaat tuntevat toisensa ja ilmapiiri on avoin. Keskustelun aihe voi olla eettinen, joka nousee koululaisen arjesta. Se voi olla myös kirkollisen juhlan aihe tai esimerkiksi Raamatun kertomuksiin liittyvä aihe.

Keskustelua voidaan harjoitella pareittain tai pienissä porinaryhmissä. Aluksi keskusteluryhmät on hyvä muodostaa siten, että samassa ryhmässä ovat ne lapset, jotka jo entuudestaan tuntevat toisensa. Opettajan on syytä mennä aloittamaan keskustelua niiden oppilaiden kanssa, jotka eivät tunne toisiaan. Myöhemmin ryhmien kokoonpanoja kannattaa vaihdella.

Keskustelemistakin pitää opettaa. Pari- tai ryhmäkeskustelun aihe tulee olla aluksi lapsille tuttu. Ensimmäisillä tunneilla voidaan koota kesämuistoja tai kertoa omasta kotiluokasta. Aluksi opettaja voi antaa valmiita keskustelukysymyksiä. Myöhemmin opettaja voi antaa pelkän aiheen, josta keskustellaan. Opettajan on hyvä ohjata keskustelua siten, että jokainen voi sanoa oman ajatuksensa ja toisten on syytä odottaa, että jokainen on saanut sanottua asiansa.

Myöhemmin ryhmäkeskusteluita voidaan koota yhteiseen miellekarttaan taululle tai kalvolle. Keskustelun aihe kirjoitetaan piirretyn ympyrän keskelle ja ympärille kootaan eri ryhmien esille tuomat asiat. Näin voidaan menetellä myös pienryhmissä.

Turvallisessa ilmapiirissä oppilaat uskaltavat tuoda monia arkojakin asioita esille. Esimerkiksi kiusaamis- tai kaveriasiat ovat sellaisia, joita isossa luokassa ei aina uskalleta kertoa.

Piirtäminen ja kirjoittaminen

Opettaja lukee jonkin tekstin esimerkiksi Raamatusta. Tämän jälkeen hän antaa oppilaille tehtäväksi piirtää ja kirjoittaa kaikki, mitä muistavat. Käytettävän ajan voi rajata esimerkiksi 10 minuutiksi. Tämän jälkeen oppilaat menevät pareittain tai ryhmiin ja kukin kertoo, mitä piirsi ja kirjoitti. Sitten annetaan vielä hetki aikaa täydentää omaa tuotosta kuulemansa perusteella.

Kun opettaja haluaa ennakkokäsityksiä tulevasta opetettavasta asiasta, niin oppilaita voi pyytää piirtämään ja kirjoittamaan aiheesta kaiken, mitä muistaa. Opettaja voi koota itselleen paperit, jolloin hän saa arvokasta tietoa asian opettamiseksi. Kun asia on opetettu, niin opettaja jakaa ennakkokäsityspaperit takaisin oppilaille ja pyytää täydentämään ja/tai korjaamaan sen, mitä oppilas oli aluksi kirjannut muistiin.

Piirtäminen sopii myös arkojen aiheiden käsittelyyn, kuten suru tai kuolema. Oppilaita voi pyytää piirtämään esimerkiksi miltä hänen mielestään suru näyttää.

Kuvan käyttäminen

Opettaja antaa oppilaille kuvan tai kuvasarjan tietystä aiheesta. Oppilaat kertovat ja/tai kirjoittavat kuvista. Samanlainen tehtävä voidaan antaa myös paritehtävänä, jolloin oppilaat voivat vaihtaa ajatuksia ja tukea toisiaan.

Kuva voi olla myös porinaryhmän keskustelun virittäjä. Tällöin ryhmissä voi olla eri-ikäisiä oppilaita.

Kuvia voi myös luokitella. Aiheena voi olla esimerkiksi kirkkorakennus. Oppilaat ovat ryhmissä ja jokaisella ryhmällä on useita kuvia erilaisista rakennuksista. Opettaja on leikannut lehdistä kuvia: tavallisia taloja, kouluja, virastoja, kirkkoja, linnoja jne. Hän pyytää oppilaita luokittelemaan kuvat. Vähitellen saadaan selville, että kirkot on yksi luokittelun tulos. Arjen ja juhlan erottelu kuvien luokittelun avulla on myös helppoa.

Yhteistoiminnallisuus

Yhteistoiminnallisen oppimisen avulla voidaan työskennellä heterogeenisissäkin ryhmissä. Tällöin ryhmissä voi olla eri- ikäisiä oppilaita. Kaikilla on vastuu tehtävän tekemisestä.

Ryhmälle annetaan yksi tehtävä tai ongelma. Ryhmän jäsenet jakavat tehtävät kunkin taitojen mukaan. Ryhmän jäsenille voidaan jakaa roolit, jotta jokaisella on mielekästä tekemistä. Rooleja voi olla esimerkiksi lukija, kirjuri, piirtäjä, graafikko, esittäjä.

Esimerkki: Aiheena kirkollinen juhla esimerkiksi Kristuksen kaste. Tästä tuotetaan esimerkiksi seinälehti.

  • ryhmässä on 3-4 jäsentä
  • yksi oppilas on lukija, joka lukee tehtävän ohjeet ja tekstit ääneen muille
  • kaksi oppilasta vastaa opettajan laatimiin tehtäviin tekstin pohjalta
  • yksi oppilas kokoaa materiaalit yhteen seinälehdeksi
  • lukutaidoton saa juhlaan liittyvän kuvan tai ikonin värittämisen
  • kaikki esittelevät yhdessä tuotoksen muille, tehtävät jaetaan

Vanhempien oppilaiden kanssa voidaan työskennellä tekstistä oppimista yhteistoiminnallisesti. Ryhmässä voi olla 2-4 jäsentä. Ryhmälle annetaan teksti/opeteltava asia. Teksti jaetaan osiin siten, että kukin jäsen (a, b, c ja d) saa opeteltavakseen osan kokonaisuudesta. Vastaavasti toisessa ryhmässä teksti jaetaan samankaltaisiin osiin. Nyt kunkin ryhmän a- jäsenet kokoontuvat yhteen ja opiskelevat oman asiansa. Samoin b:t, c:t ja d:t. Sitten siirrytään takaisin omiin kotiryhmiin, missä kukin (a,b,c ja d) opettaa asian muille.

Yhdessä tekeminen

Kaikenlainen yhdessä tekeminen on tärkeää. Uskontoryhmän kanssa voidaan valmistella koko koululle suunnattu päivänavaus, missä kerrotaan omasta uskonnosta. Koko ryhmän kanssa voidaan valmistella oppitunti. Vierailijoiksi voidaan kutsua muita koulun oppilaita.

Askarteleminen, leipominen ja muu käsillä tekeminen uskonnon aiheisiin liittyen on mielekästä. Pelien pelaaminen onnistuu heterogeenisissäkin ryhmissä. Yksinkertaisin peli on Onnenpyörä, mihin opettajan on helppo laatia eritasoisia tehtäviä eri-ikäislle oppilaille. Pelin voi tehdä itse ja oppilaat voivat myös itse laatia kysymyksiä.

Kodin ja koulun yhteistyö

Opettajan tulee informoida oppilaiden vanhempia kunkin kouluvuoden opetussuunnitelman tavoitteista, sisällöistä ja arviointikäytänteistä. Vanhemmille tulee antaa uskontoa opettavan opettajan yhteystiedot.

Ortodoksioppilaiden vanhemmille olisi hyvä järjestää vanhempainilta koulukohtaisesti tai lähikoulujen kanssa yhteistyössä. Uskonnonopettajan olisi hyvä osallistua koulun yhteisiin vanhempainiltoihin, joissa voidaan selvittää opetusjärjestelyjä.

Opettajan tulisi järjestää ortodoksioppilaille omia päivänavauksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Vanhemmille tulee tiedottaa koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja kirkkomatkoista.

Teksti: Anja Huurinainen-Kosunen | Lehtori, Viikin normaalikoulu, Helsinki