Keskushenkilöt ja uskon vainot

Bahá'í-uskon keskushenkilöt ovat Báb, Bahá'u'lláh ja `Abdu'l-Bahá. Heidän jälkeensä bahá'í-uskon johtaja ja suojelija oli Shoghi Effendi ennen Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston valintaa 1963.

Huone, jossa Báb julisti lähetystehtävänsä toukokuussa 1844 kodissaan Shirazissa, Iranissa. Kuva: Bahá'í International Community

Báb (1819 - 1850), Bahá'u'lláhin edelläkävijä

  • arvonimi Báb tarkoittaa suomeksi ‘Portti'
  • tunnetaan myös nimellä Siyyid ‘Ali Muhammad
  • ilmoitti vuonna 1844 julkisesti uuden uskonnon, bahá'í-uskon, tulemisesta ja uuden aikakauden alkamisesta
  • teloitettiin julkisesti 31-vuotiaana
  • maalliset jäännökset haudattu Israeliin Karmel-vuorelle


Toukokuun 23. päivänä vuonna 1844 Shirazin kaupungissa silloisessa Persiassa eräs nuori mies nimeltään Báb julisti, että pian oli käsillä aika Jumalan sanansaattajan saapumiselle. Sitähän ihmiset eri puolilla maailmaa olivat odottaneet tapahtuvaksi. Vaikka Báb oli itsekin erillisen ilmoituksen tuoja Jumalalta, hänen tarkoituksenaan oli valmistaa ihmiskuntaa tulevan sanansaattajan saapumiseen.

Bábin hautapyhäkkö Karmel-vuorella Haifassa, Israelissa. Kuva: Bahá'í International Community

Tällaista ilmoitusta seurasi välittömästi julma vaino islamilaisten jumaluusoppineiden toimeenpanemana. Báb pidätettiin, häntä ruoskittiin, hänet vangittiin ja viimein heinäkuun 9. päivänä 1850 hänet teloitettiin Tabrizin kaupungin torilla. Lähes 20 000 hänen seuraajistaan sai surmansa verilöylyissä eri puolilla Persiaa. Tänä päivänä majesteetillinen rakennus kultaisine kupoleineen hallitsee näkymää Haifan lahdelle Israelissa kauniiden puutarhojen ympäröimänä. Tähän hautapyhäkköön on talletettu Bábin maalliset jäännökset. Pyhäkön rakennuspaikan Bahá'u'lláh valitsi uskontonsa maailmankeskuksen keskipisteeksi.

Bahá'u'lláh

Bahá'u'lláh (1817 – 1892), bahá'í-uskon perustaja

  • arvonimi Bahá'u'lláh tarkoittaa suomeksi ‘Jumalan kirkkaus'
  • tunnetaan myös nimellä Mirzá Husayn ‘Ali
  • Persian hallituksen ministerin poika
  • ilmoitti vuonna 1863 julkisesti olevansa monien uskontojen ennustuksien täyttymys
  • esitti näkemyksensä ihmiskunnasta yhtenä kokonaisuutena
  • vietti elämästään 40 vuotta vankeudessa
  • karkotettiin Bagdadin, Konstantinopolin ja Adrianopolin kautta Akkon vankilakaupunkiin
  • esitti useille maailman hallitsijoille vaatimuksen neuvotella keskenään maailmaa vaivaavista ongelmista
  • laaja, lukuisia eri aihepiirejä käsittelevä, kirjallinen tuotanto eri aiheista ihmiskunnan ohjaukseksi
  • alkuperäiset kirjoitukset ovat kaikki säilytettyinä Bahá'í-maailmankeskuksen arkistossa
  • teoksia on julkaistu yli 800 kielellä
  • maalliset jäännökset haudattu Pohjois-Israeliin lähelle Haifan kaupunkia

Lapsuus ja nuoruus

Bahá'u'lláh syntyi vuonna 1819 Persian pääkaupungissa Teheranissa. Hänen perheensä oli erittäin varakas ja arvostettu ja monet sen jäsenet olivat huomattavissa asemissa Persian hallinnollisissa viroissa. Hän vietti lapsuutensa ja varhaisen aikuisuutensa kuin prinssi, joka oli tunnettu anteliaisuudestaan ja ystävällisyydestään ja oli kaikkien syvästi rakastama. Kun hallitus tarjosi hänelle korkeaa asemaa hovissa, hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan.

Vankeus ja karkotus

Akkon vankila, johon Bahá'u'lláh oli suljettuna. Kuva Bahá'í International Community

Etuoikeutettu asema ei pitkään suojellut Bahá'u'lláhia sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut kannattavansa Bábin sanomaa. Kun väkivallan aallot hyökyivät bábilaisten ylle Bábin teloituksen jälkeen, Bahá'u'lláh menetti kaiken maallisen omaisuutensa. Hän joutui vankilaan, häntä kidutettiin ja hänet karkotettiin maasta toiseen. Tästä alkoi 40 vuoden maanpakolaisuus ja vainoaminen.

Ensimmäinen karkotus vei hänet Bagdadiin. Huhtikuussa vuonna 1863, viettäessään kaksitoista päivää Tigris-virrassa olevalla saarella juuri ennen karkotustaan Bagdadista, Bahá'u'lláh ilmaisi olevansa Jumalan ilmaisija, josta Báb oli julistanut. Bahá'u'lláh nimesi saaressa olevan puutarhan nimellä Ridván, mikä viittaa paratiisiin. Tuon tapahtuman muistopäiviä 21. huhtikuuta – 2. toukokuuta vietetään bahá'í-vuoden suurena riemullisena Ridván-juhlana. Bagdadista Bahá'u'lláh karkotettiin Konstantinopoliin ja edelleen Adrianopoliin. Lopullinen karkotuspaikka vuonna 1868 oli Akkon linnakekaupunki nykyisessä Israelissa. Akko oli huonon ilmastonsa ja monien tautien tartuntavaaran takia pahamaineinen paikka, jossa tuohon aikaan oli vaarallisille rikollisille tarkoitettu vankilasiirtola.

Kirjallinen tuotanto

Menneisyydessä pyhät kirjat ovat syntyneet puheista ja saarnoista, joita kuulijat ovat kirjoittaneet muistiin. Toisin kuin edeltäjänsä, Bahá'u'lláh kirjoitti omakätisesti tai saneli sihteerilleen saamansa jumalallisen ilmaisun. Adrianopolista ja myöhemmin

Bahá'u'lláhin hautapyhäkkö Israelissa. Kuva: Bahá'í International Community

Akkosta käsin Bahá'u'lláh kirjoitti useita kirjeitä osoittaen ne aikansa hallitsijoille. Kirjeen saivat Napoleon III, kuningatar Viktoria, keisari Wilhelm I, tsaari Aleksanteri II, keisari Frans Josef, Paavi Pius IX, sulttaani Abdul-Aziz ja shaahi Nasiri'd-Din. Kirjeissä Bahá'u'lláh kehotti hallitsijoita käyttämään voimansa oikeudenmukaisen hallinnon ja kansainvälisen rauhan aikaansaamiseen sekä julisti ihmiskunnan yhdistymistä ja maailmansivistyksen nousua.

Bahá'u'lláh kehotti 1800-luvulla vallassa olleita hallitsijoita sovittelemaan erimielisyytensä, riisumaan aseensa ja työskentelemään maailmanrauhan hyväksi. Bahá'u'lláhin kirjeet on julkaistu kokoelmana “Bahá'u'lláhin Julistus”. Bahá'u'lláhin kirjallinen tuotanto käsittelee erittäin laajaa aihepiiriä: rodulliset rajat ylittävän kanssakäymisen, sukupuolten tasa-arvon ja aseistariisunnan tapaisista sosiaalisista ongelmista aina perimmäisiin kysymyksiin ihmissielun sisäisestä elämästä. Kaksi tärkeää teosta Bahá'u'lláhin kirjoituksista on peräisin hänen maanpakonsa ensimmäiseltä kaudelta ennen vuotta 1863. Ensimmäinen näistä on pieni kirja nimeltä “Kätketyt Sanat”. Moraaliaforismien kokoelman muotoon kirjoitettuna se sisältää Bahá'u'lláhin sanoman eettisen ytimen. Toinen pääteos tuolta kaudelta, “Varmuuden kirja”, on laaja uskonnon luonteen ja tarkoituksen yleisesitys, joka viittaa yhtä luontevasti ja näkemyksellisesti sekä Koraaniin että Vanhaan ja Uuteen testamenttiin ja hahmottaa Jumalan sanansaattajat yhden katkeamattoman prosessin eteenpäin viejinä.

Bahá'u'lláh kuoli 1892 Bahjín kartanossa, Akkon pohjoispuolella, ja siellä sijaitsee hänen hautansa. Hänen opetuksensa olivat jo tuolloin alkaneet levitä Lähi-Idän ulkopuolelle ja hänen hautapyhäkkönsä on tällä hetkellä näiden opetusten pohjalta syntyneen bahá'í-maailmayhteisön keskipiste.

Bahá'u'lláhin kirje kuningatar Viktorialle

Bahá'u'lláh kirjoitti 1800-luvulla kaikille aikansa johtajille kirjeitä, joissa hän kehotti heitä työskentelemään maailmanrauhan hyväksi, esimerkkinä seuraava ote:

Kirjeessään Englannin kuningattarelle Bahá'u'lláh puhuttelee häntä:

“Oi Lontoon kuningatar! Herkistä korvasi Herrasi äänelle, koko ihmiskunnan Herran äänelle, joka kutsuu jumalallisesta lootuspuusta sanoen: Totisesti, ei ole muuta Jumalaa kuin minä, kaikkivaltias, kaikkiviisas! Luovu kaikesta, mitä maan päällä on, ja kaunista kuningaskuntasi pää Herrasi, kaikkein loistavimman muistelemisen kruunulla. Hän on totisesti tullut maailmaan kaikkein loistavimmassa kirkkaudessaan ja kaikki, mitä Evankeliumissa on ilmoitettu, on täyttynyt. “

`Abdu'l-Bahá

`Abdu'l-Bahá (1844 - 1921), Bahá'u'lláhin poika

  • arvonimi tarkoittaa suomeksi ‘Kirkkauden palvelija'
  • tunnetaan myös nimellä Abbas Effendi
  • bahá'í-uskon johtaja Bahá'u'lláhin testamentin mukaan
  • teki Bahá'u'lláhin opetuksia tunnetuiksi matkoillaan Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan vuosina 1911-1912
  • vastaanotti vuonna 1920 Englannin imperiumin myöntämän aatelisarvon työskentelystä rauhan aikaansaamiseksi ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi
  • maalliset jäännökset haudattu Haifan kaupunkiin Karmel-vuorelle Israelissa

Varhaisesta lapsuudestaan lähtien ´Abbas Effendi, Bahá'u'lláhin vanhin poika, jakoi isänsä kärsimykset ja karkotukset. Hän omaksui nimen `Abdu'l-Bahá, joka merkitsee 'Bahán palvelija'. Bahá'u'lláh nimitti hänet opetustensa ainoaksi viralliseksi tulkitsijaksi ja bahá'í-yhteisön johtajaksi itsensä jälkeen. `Abdu'l-Bahán elämässä oli nähtävissä täydellinen esikuva bahá'í-elämäntavalle. Abdu'l-Bahán ollessa yhä Turkin ottomaanien vankina vuonna 1898 ensimmäiset länsimaiset bahá'í-pyhiinvaeltajat saapuivat Akkoon. Syyskuussa 1908 `Abdu'l-Bahá vapautettiin vankeudesta.

Vuosina 1911-1913 hän matkusti Euroopassa ja Amerikassa julistaen Bahá'u'lláhin sanomaa uskonnollisesta ykseydestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta kristillisille seurakunnille, rauhanjärjestöille, ammattiyhdistysten jäsenille, yliopistojen opettajille, lehdistön toimittajille, valtion virkamiehille ja yleisölle monissa tilaisuuksissa. `Abdu'l-Bahán puheita on julkaistu myös suomeksi, näistä tunnetuimpia ovat puheet hänen ensimmäisellä vierailullaan länteen 1900-luvulla sekä hänen vastauksiaan erään aikalaisensa esittämiin kysymyksiin ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta.

`Abdu'l-Bahá kuoli vuonna 1921 lujitettuaan bahá'í-uskon perustaa ja laajennettuaan suuresti sen ulottuvuutta. Bábin hautapyhäkön pohjoiset huoneet, missä hänen viimeinen leposijansa on, ovat pyhiinvaelluskohteita bahá'ílle, jotka vierailevat uskontonsa maailmankeskuksessa.

Shoghi Effendi

Bábin hautapyhäkkö ja 18 terassia Karmel-vuoren rinteellä. Kuva: Bahá'í International Community

Shoghi Effendi (1896 – 1957), bahá'í-uskon suojelija

Shoghi Effendin hautamuistomerkki Lontoon pohjoisella hautausmaalla. Kuva: Suomen bahá'í-yhteisö

`Abdu'l-Bahán tyttärenpoika, opiskeli Oxfordin yliopistossa Iso-Britanniassa

  • bahá'í-uskon johtaja ja suojelija `Abdu'l-Bahán testamentin määräyksestä
  • kehitti bahá'í-uskosta maailmanlaajuisen yhteisön
  • ohjasi yhteisön ja uskon kehitystä mm. kirjoittamalla yli 15 000 kirjettä yksityisille bahá'ílle ja neuvostoille
  • maalliset jäännökset haudattu Lontooseen

Viimeisessä tahdossaan ja testamentissaan `Abdu'l-Bahá nimitti tyttärenpoikansa, Shoghi Effendi Rabbanin, bahá'í-uskon Suojelijaksi ja sen opetusten tulkitsijaksi. Shoghi Effendi toimi tässä virassa 36 vuoden ajan kuolemaansa saakka. Hän käänsi monia Bahá'u'lláhin ja `Abdu'l-Bahán kirjoituksia englanniksi, selvitti niiden merkityksiä, rohkaisi perustamaan paikallisia ja kansallisia bahá'í-hallintoelimiä ja ohjasi useita monivuotisia suunnitelmia bahá'í-ihanteiden levittämiseksi kaikkialle maailmaan. Israelissa Shoghi Effendin työn jälki on nähtävissä tänäkin päivänä bahá'í- uskon maailmankeskuksessa; alueen puutarhoissa, rakennuksissa ja erityisesti Karmel-vuoren rinteellä, missä Bábin hautapyhäkön kupoli loistaa 18 terassin keskellä todisteena Jesajan ennustuksen toteutumisesta.

Yli 3 500 ihmistä eri puolilta maailmaa kokoontui Haifaan, Israeliin, Karmelin terassipuutarhojen virallisiin avajaisiin 22.5.2001. Puutarhoja kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Avajaisten ohjelma oli nähtävissä satelliittilähetyksenä kautta maailman. Jumalan pyhä vuori on puettu uuteen asuun heijastamaan rauhaa ja kauneutta koko ihmiskunnalle.

Uskon syntyhistoriaan liittyvät vainot

Bahá'í-isä ja hänen nuori poikansa, jotka pidätettiin ja teloitettiin uskon takia Iranissa 1800-luvulla. Kuva: Bahá'í International Community

Eräs merkittävä yhteinen piirre uskontojen historiassa on vainojen kohteeksi joutuminen. Myös bahá'í-usko on saanut kokea tämän. Jokaisen uuden uskonnon ilmaantumisen seurauksena on ollut katkeraa vainoa sen seuraajiksi liittyneitä kohtaan. Bahá'í-usko on vaikuttanut maailmassa toista sataa vuotta ja tänä aikana kohdannut useita sortoaikoja aina näihin päiviin asti. Yhdistyneet Kansakunnat on tuominnut Iranin vainot bahá'íta kohtaan. Nykyisin vainot kohdistuvat yksilön perusoikeuksien kieltämiseen, esimerkkinä bahá'í-lasten ja -nuorten opiskelun estäminen kouluissa ja yliopistoissa.

Mona Mahmudnizhad, nuori bahá'í-lasten opettaja

Vuosina 1979-1998 yli 200 bahá'íta tapettiin tai teloitettiin, useampia satoja syyttömiä pidätettiin, tuhansia erotettiin työpaikoiltaan tai kiellettiin liikkeenharjoittaminen tai eläkkeiden saaminen. On vaikea kuvitella mitään järkyttävämpää tapahtumaa – tai paljastavampaa uskonnollisen vainon näyttöä bahá'íta kohtaan ja todistetta uhrien rohkeudesta – kuin kymmenen bahá'í-naisen joutuminen hirsipuuhun Shírázissa 18.kesäkuuta 1983. Heidän rikoksensa oli toimia bahá'í-lasten opettajina – samaan tapaan kuin pyhäkoulun opettajat toimivat länsimaissa. Jokainen heistä oli pitänyt bahá'í-tunteja lapsille, kun hallitus oli kieltänyt heiltä kouluopetukseen osallistumisen. Viranomaiset ilmeisesti olettivat, että kun heidät pantiin katsomaan toistensa hirttämistä, se saisi heidät kieltämään uskonsa. Ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan, 57 -17 -vuotiaat naiset, vietiin teloitettaviksi. Kaikkia oli kuukausien ajan ensin kuulusteltu ja kidutettu. Nuorin heistä oli vasta 17-vuotias Mona Mahmudnizhad. Hänestä tuli nuoruutensa ja viattomuutensa vuoksi koko ryhmän horjumattomuuden symboli.

Mona Mahmudnizhad, yksi kymmenestä naisesta, jotka hirtettiin 18.7.1983 Iranissa. Kuva: Bahá'í International Community

Mona-niminen 17-vuotias koululainen toimi bahá'í-lastentuntien opettajana Iranissa 1980-luvun alussa. Vuonna 1983 hänet vangittiin isänsä, Yadollah Mahmudnizhadin, kanssa. Kahdesti Monalle myönnettiin vapautuspäätös, mutta kolmannessa käsittelyssä uskonnollinen tuomari, joka ensin oli solvannut ja nöyryyttänyt häntä, sanoi: "Sinun isäsi ja äitisi ovat pettäneet sinua ja johtaneet sinut harhaan." Vastauksessaan Mona sanoi: "Teidän korkeutenne, on totta, että kuulin bahá'í-uskosta vanhemmiltani, mutta olen itse tehnyt oman ratkaisuni. Bahá'í-uskossa uskontoon liitytään tutkiskelun kautta, ei jäljittelemällä. Teidän hallussanne on useita kirjojamme, voitte lukemalla ottaa itse asiasta selvää. Minun isäni ja äitini eivät vaatineet minua hyväksymään heidän uskoaan, he eivät myöskään painostaneet minua tulemaan bahá'íksi. Jos uskonnollinen tuomari luulee, että hylkäisin uskoni, en kuitenkaan koskaan tule niin tekemään, vaan pidän parempana alistua teloitusmääräykseen."

Uskonnollinen tuomari oli tyrmistynyt sanoen: "Nuori tyttö, mitä sinä tiedät uskonnosta?" Mona huudahti: "Teidän korkeutenne, minut tuotiin tänne koululuokasta, olen ollut vankilassa ja läpikäynyt oikeudenkäyntejä kolmen kuukauden ajan. Voisiko olla parempia todisteita minun uskoni varmuudesta kuin kestävyyteni ja lujuuteni uskossa? Juuri tämä usko antaa minulle luottavaisuutta joutuessani kestämään tämän oikeudenkäynnin edessänne." Monan vilpittömyys vaikutti uskonnolliseen tuomariin niin, että tämä pyysi häntä lausumaan rukouksen. Mona asetti paperin sivuun ja lausui hänelle ominaisella kunnioituksella ja nöyryydellä `Abdu´l-Bahán rukouksen: “Oi Jumala! Sinä olet minulle parempi ystävä kuin minä itse--" Tuomari pysyi hetken vaiti ja sanoi sitten Monalle: "Mitä vikaa sinä näit islamissa, kun olet kääntynyt bahaismiin?" Monan vastaus kuului näin: "Kaikkien uskontojen perusta on sama. Ajasta aikaan, aikakauden ja paikan vaatimusten mukaan, Jumala lähettää Sanansaattajansa uudistamaan uskonnon ja ohjaamaan ihmisiä oikealle polulle. Bahá'í-usko hyväksyy islamin totuuden, mutta jos tarkoitatte islamilla maassa nykyään vallitsevaa vihamielisyyttä, murhia ja verenvuodatusta, mistä olen omin silmin nähnyt näytteitä vankilassa, niin siinä on se syy, miksi olen halunnut olla bahá'í." Tästä Monan vastauksesta ystävät vankilassa ollessaan keskustelivat pitkään. Kuinka Mona rohkeni puhua sillä tavalla uskonnolliselle tuomarille! Kesällä 1983 hänet teloitettiin hirttämällä yhdeksän muun naisen kanssa Shirazin kaupungissa. Yhden teloitetun sukulaisia asuu tänäkin päivänä Suomessa. Lue lisää vainosta.

Suomen bahá'í-yhteisö