Progressiivinen uskontokäsitys

Uskonto on luonteeltaan kehittyvä

Bahá'ít uskovat yhteen Jumalaan, joka ilmaisee tahtoaan asteittain toinen toistaan seuraaville sukupolville. Uutta luova voima ihmisluonnon sivistymisessä on kiistattomasti ollut toisiaan seuranneiden Jumalan ilmentymien vaikutus, joka ulottuu aina kirjoitetun historian aamunkoittoon.

Uskonto on ilmiö, joka yltää ihmisen syvimpiin vaikuttimiin, motivaation alkujuuriin. Uskonto on herättänyt kokonaisissa kansoissa kykyä rakastaa, antaa anteeksi, olla luova, osoittaa suurta rohkeutta, voittaa ennakkoluulot, uhrata yhteisen hyvän puolesta sekä pitää kurissa eläimelliset voimat. Ihmiset ovat ymmärtäneet niin, että jumalalliset sanansaattajat (profeetat) ovat olleet pääasiassa erillisten uskonnollisten järjestelmien perustajia, mutta bahá'í-uskon mukaan kaikki suuret uskonnot ovat peräisin samasta jumalallisesta lähteestä. Uskonnon katsotaan olevan kaiken kulttuurisen moninaisuuden ja ihmismielen tulkintojen tuolla puolen, sillä bahá'íden mukaan maailmakaikkeutta ei hallitse ihmisen oikullisuus vaan rakastava ja erehtymätön Kaitselmus.

Globaali kehitys

Bahá'í-uskon mukaan kaikilla elämän alueilla on käynnissä jatkuva muutos ja kehitys, näin myös Jumalan asian ilmaisuissa. Bahá'í-usko on asteittain eri vaiheiden kautta 1800-luvulta alkaen noussut esiin ja saavuttanut näkyvän aseman maapallon kaikissa osissa.

Uskonto kehittyy samalla kun ihmiskunta kehittyy. Bahá'ít uskovat, että menneiden aikakausien lait ja säännökset eivät vastaa nykyisen globaalin yhteiskunnan vaatimuksia. Ne ovat suhteellisia ja tarvitsevat 'päivitystä' kuten mikä tahansa yhteiskunnan hyvinvointia ohjaava normisto. On osattava erottaa uskonnon pysyvät henkiset asiat ja vaihtuvat ajankohtaiset piirteet. Henkisen ohjauksen katsotaan olevan luonteeltaan ikuista ja yhteistä kaikille uskonnon vaiheille. Sen sijaan yhteiskunnallista ohjausta on jatkuvasti muutettu uuden uskonnon ilmaisijan arvovallalla.

Maailmanlaajuisen bahá'í-yhteisön ylin päättävä elin, Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto esitti  YK:n rauhan vuonna 1986 lausunnon 'Lupaus maailmanrauhasta'. Lausunnossa analysoidaan useita  syvään juurtuneita maailmanrauhan prosessia hidastavia asenteita, esimerkkinä vakiintuneet instituutiot, jotka alunperin on tarkoitettu ihmisten avuksi eikä palvottaviksi.

 “Mikäli pitkään arvostetut ihanteet ja vanhat kunnianarvoisat instituutiot, mikäli jotkin yhteiskunnalliset olettamukset ja uskonnolliset kaavat ovat lakanneet edistämästä ihmiskunnan valtaosan hyvinvointia, mikäli ne eivät enää vastaa alati kehittyvän ihmiskunnan tarpeita, pyyhkäistäköön ne pois ja viskattakoon ne vanhentuneiden ja hylättyjen oppien unholaan. Miksi nämä olisivat muutoksen ja hajoamisen muuttumattoman lain alaisessa maailmassa vapaita siitä rappeutumisesta, joka väistämättä kohtaa kaikkia ihmisen luomia instituutioita? Sillä lain normit, poliittiset ja taloudelliset teoriat on tarkoitettu yksinomaan turvaamaan koko ihmiskunnan edut, eikä ihmiskuntaa ole tarkoitettu uhrattavaksi tietyn lain tai opin loukkaamattomuuden takaamisen puolesta.” (Ote Lupaus maailmanrauhasta -lausunnosta)

Sivilisaation henkinen kehitys

Bahá'u'lláh on sanonut: “Kaikki ihmiset on luotu viemään eteenpäin alati edistyvää sivistystä.”

Jatkuva kehitys

Suurten uskontojen perustajat ovat ohjanneet ihmiskuntaa sen opettajina samoin kuin eri luokka-asteiden opettajat kouluissa. He ovat tähdentäneet yhä uudelleen ikuisten henkisten periaatteiden merkitystä ja samalla 'päivittäneet'  kunkin ajan tarpeisiin liittyvää asiatietoa. Heidän ohjauksensa on säilynyt ihmiskunnan muistissa sekä pyhissä kirjoituksissa.

Pyhät kirjoitukset

Kaikilla ilmaistuilla uskonnoilla on omat pyhät kirjansa. Kristinuskon pyhä kirja on Pyhä Raamattu, islamissa se on Koraani. Bahá'í-uskon pyhät kirjoitukset koostuvat Bahá'u'lláhin, `Abdu'l-Bahán ja Bábin autenttisista teksteistä. Osa Bahá'u'lláhin kirjoituksista on julkaistu suomeksi:  Kätketyt Sanat, Bahá'u'lláhin Julistus, Kitáb-i-Aqdas, Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista ja Seitsemän laaksoa.

Kultainen sääntö

Kaikissa suurissa uskonnoissa on hieman eri sanoin ilmaistu henkinen opetus siitä, että meidän ei tulisi kohdella toisia sillä tavalla, millä emme soisi itseämmekään kohdeltavan.

Buddhalaisuus: "Älä loukkaa toisia tavalla, jonka kokisit itse loukkaavaksi.” Urana-Varqa 5:18

Jeesus sanoi: "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille." Luukas 6:31

Bahá'u'lláhin antama kultainen sääntö: "Hänen ei tulisi toivoa toisille sitä, mitä hän ei itsellensä toivo, eikä luvata mitään, mitä hän ei täytä." Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista 123:3

Tie Jumalan luo

Maailmanuskontojen perustajat ovat muistuttaneet ihmisiä Jumalan kaikkivaltiudesta. Jumala on osoittanut tien luokseen heidän kauttaan.

"Joka ainut heistä on Jumalan tie, joka liittää tämän maailman korkeuden maailmoihin,--”

"Totisesti minä olen Jumala; ei ole muuta jumalaa kuin minä, kaikkitietävä, kaikkiviisas."

“Minä en todellakaan ole pyrkinyt ylistämään itseäni vaan Jumalaa, jospa vain tuomitsisitte oikein. Minussa ei voida nähdä mitään muuta kuin Jumala ja Hänen Asiansa."

(Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista 20 ja 21)

Kristinuskossa tunnemme nämä sanat Jeesuksen lausumina: “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:6

Myös aikaisemmissa uskonnoissa, hindulaisuudessa (noin 2000 eKr) ja juutalaisuudessa sekä buddhalaisuudessa (noin 500 eKr) on sama keskeinen opetus niiden pyhissä kirjoituksissa.

Kalenterit

Jokaisella maailmanuskonnolla on myös oma ajanlaskunsa. Bahá'í-kalenterin mukainen ajanlasku alkaa vuodesta 1844, joten esimerkiksi bahá'í-vuosi 163 jakautuu osittain vuosille 2006 ja 2007.

Suomen bahá'í-yhteisö