Buddhan elämä

Siddhartha Gautaman eli Buddhan elämästä kerrotaan hyvin monia tarinoita. Tässä kuvaillaan vain kaikkein keskeisimmät tapahtumat, joista lähes kaikki buddhalaiset lienevät yksimielisiä.

Siddhartha syntyi vuoden 566 eKr. tienoilla kuningas Suddhodanan pojaksi pienessä Kapilavastun kuningaskunnassa Pohjois-Intiassa. Jo lapsena hänelle ennustettiin, että hänestä tulisi joko suuri maallinen tai hengellinen johtaja. Siddharthan isä halusi pojastaan kuningasta ja järjesti tälle yltäkylläisen kasvuympäristön, jossa Siddharthan ei tarvinnut kokea minkäänlaista kärsimystä. 

Pojan vartuttua nuorukaiseksi kuningas Suddhodanan oli kuitenkin myönnyttävä poikansa halulle nähdä myös palatsin ulkopuolista maailmaa. Retkillään valtakuntaan Siddhartha näki neljä asiaa jotka muuttivat hänen elämänsä. Nämä olivat sairaus, vanhuus, kuolema ja erakkomunkit.

Siddhartha tajusi järkytyksekseen, ettei kukaan ihminen voi välttää sairauden, vanhuuden tai kuoleman aiheuttamaa kärsimystä. Mielenrauhansa menetettyään Siddhartha päätti lähteä palatsista ja ryhtyä erakkomunkiksi ratkaistakseen kärsimyksen ongelman.

Kuuden vuoden ajan Siddhartha kokeili kaikkia Intiassa tunnettuja hengellisiä harjoitusmenetelmiä päätyen lopulta äärimmäiseen itsensäkieltämiseen eli asketismiin.

Eräänä päivänä Siddhartha kuuli ohi kulkevien muusikoiden puhuvan soittimen virittämisestä. ”Jos kieli on liian löysä, se ei soi. Jos sen kääntää liian kireälle, se katkeaa.”  Tämän kuultuaan Siddhartha oivalsi, että asketismi ei johda valaistumiseen, vaan kaiken avain on keskitie.

Tämän oivallettuaan Siddhartha jätti askeettimunkit ja meni Bodh Gaya nimiseen paikkaan. Täällä hän päätti meditoida hengitystään tarkkaillen niin kauan, että saavuttaisi valaistumisen ja ratkaisisi kärsimyksen ongelman.

Istuessaan boddhipuun alla meditoimassa Siddhartha koki aluksi suuren määrän demonisia harhoja. Hänen oli voitettava kaikki maalliset halunsa. Vähitellen hänen keskittymisensä syveni, ja hän tajusi karman ja jälleensyntymisen luonteen kärsimyksen lähteenä. Hän pystyi tajuamaan myös omat aikaisemmat vaiheensa boddhisatvana.   Hän päätti irrottautua koko samsaran kierrosta. 

Viimein toukokuun täyden kuun yönä juuri ennen auringonnousua Venuksen noustessa aamutaivaalle, Siddhartha vapautui oman egonsa luomasta illuusiosta ja saavutti maata koskettaessaan valaistumisen. Näin Siddharthasta tuli Buddha 35-vuotiaana.

Lähdettyään Bodh Gayasta Buddha tapasi miehen, joka kysyi oliko tämä jumala vai ihminen. Tähän Buddha vastasi: Minä olen hereillä. Valaistunut näkee maailman sellaisena kuin se on, muiden kulkiessa egonsa luomassa unessa.

Ensimmäisen opetuspuheensa Buddha piti erakkomunkeille, jotka oli jättänyt. Tästä alkoi hänen neljäkymmentä vuotta kestänyt vaelluskautensa. Tänä aikana Buddhan ympärille kerääntyi suuri joukko ihmisiä, joista muodostui ensimmäinen sangha.

Buddhan opetukset kirjattiin muistiin vasta satoja vuosia myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että Buddha oli hyvin tarkka varoittaessaan ihmisiä omaksumastaan hänen opetustaan dogmaattisina opinkappaleina. Hän näytti heille vain tien Nirvanaan.

Jukka Hongisto | Fysiikan ja filosofian opettaja, Hyvinkään Sveitsin lukio