Ihmisen elämänkaari

Kaikkiin elämänkaaren vaiheisiin liittyy useita uskonnollisia määräyksiä. Uskonnollisten velvoitteiden lisäksi elämän murroskohtien tapahtumat antavat myös aiheen juhlintaan. Juutalaisten vähäinen määrä Suomessa merkitsee sitä, että jokainen juutalaislapsen syntymä, nuoren uskonnollinen aikuistuminen ja maassamme hyvin harvinaiset täysjuutalaiset avioliitot ovat merkittäviä seurakunnallisia tapahtumia. Juutalaisen kuolema saa sekin seurakuntalaiset liikkeelle hautajaisiin.

Syntyminen

Juutalaisuudessa lapsen uskonto määräytyy äidin mukaan. Juutalaisesta äidistä syntynyt lapsi on juutalainen isän uskonnosta riippumatta ja juutalaisen isän lapsi on juutalainen vain jos lapsen äitikin on juutalainen.

Juutalaiset poikalapset tulee ympärileikata kahdeksan päivän ikäisinä. Ympärileikkaus ymmärretään Jumalan ja juutalaisten välisen liiton merkiksi ”sukupolvesta sukupolveen”. Juutalaiseen uskontoon kuuluu, että mies on ympärileikattu juutalaisen uskon mukaisella tavalla. Näin pidetään huolta siitä, että jokainen juutalaiseen kotiin syntyvä poikalapsi saa oikeuden kuulua juutalaiseen yhteisöön. Ympärileikkaamisen käsky koskee myös niitä miehiä, jotka kääntyvät juutalaisuuteen aikuisiällä.

Ympärileikkauksen heprealainen nimi Brit Mila muodostuu sanoista ”liitto” ja ”sana”. Pelkkä leikkaus ei ole riittävä toimenpide vaan vasta sen yhteydessä lausuttavat siunaukset täydellistävät seremonian. Ympärileikkauksen suorittaa siihen koulutuksen saanut henkilö, mohel, joka nykyään on usein lääkäri. Leikkaus suoritetaan kahdeksan päivän ikäiselle poikalapselle, jos pojan terveys sen sallii. Keskosuus, keltaisuus, alipainoisuus ja muut vastaavat lapsen kuntoon liittyvät seikat siirtävät leikkausta automaattisesti myöhäisemmäksi. Toimenpide on nopea, turvallinen ja lähes kivuton.

Pojilla ympärileikkaukseen liittyy vielä nimen mainitseminen. Tytön nimi julkistetaan kun perheen äiti synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa osallistuu jumalanpalvelukseen. Tuoreelle isälle suodaan Tooran siunausvuoro ja sen yhteydessä luetaan vastasyntyneelle ja tämän äidille erityinen siunaus. Tästä tapahtumasta käytetään jiddishin kielistä nimeä shulfirn.

B´nei mitzva

Juutalaisuuden mukaan uskonnollinen täysi-ikäisyys alkaa tytöillä 12 vuoden ja pojilla 13 vuoden iässä. Täysi-ikäistä tyttöä kutsutaan nimellä bat mitzva eli velvollisuuden tyttö ja poikaa nimellä bar mitzva eli velvollisuuden poika. Otsikon nimi bnei mitzva tarkoittaa velvollisuuden lapsia.

Suomessa on tapana juhlia tätä ikää ensimmäisenä sopivana shabbatina syntymäpäivän jälkeen. Seurakunnat ovat jäsenmäärältään pieniä, niin että jokainen nuori saa viettää juhlaansa yksin. Bar mitzva –poika saa ensimmäisen kerran kutsun saapua Tooran ääreen. Tooran siunausten ohella monet pojista lukevat lisäksi osan shabatin Toorajaksosta (hepreaksi) ja profeettojen kirjan tekstistä (hepreaksi). Tytöt puolestaan lausuvat ja laulavat shabatin jaksoon soveltuvia tekstejä.

Jumalanpalveluksen jälkeen perheillä on tapana järjestää kiddush eli tarjota kaikille palvelukseen osallistuneille viiniä ja pientä syötävää. Seuda eli varsinainen juhla-ateria kutsuvieraille voidaan tarjota joko kiddush-tilaisuuden jälkeen tai illalla shabatin päätyttyä. Juhlissa on tapana pitää puheita päivänsankarille ja tämän vanhemmille. Iltajuhlissa on usein tarjolla myös muuta ohjelmaa sekä musiikkia ja tanssia.

Avioliitto

Juutalaisuuden mukaan avioliitto on Jumalan luoma instituutio. Avioliiton tehtävä on antaa puitteet suvunjatkamiselle ja muodostaa liitto, jossa mies ja nainen voivat kokea rakkauden ja yhteenkuuluvuuden. Avioliitto on juutalaisuuden mukaan aikuisen ihmisen luonnollinen olotila. Siksi juutalaisuus suosittaa että myös eronneet ja leskeksi jääneet solmivat uuden avioliiton mahdollisimman nopeasti. Naimisiin on kuitenkin mentävä harkiten, ei pakolla.

Juutalaiset häät voidaan järjestää joko kotona, synagogassa tai vaikkapa ulkona. Niitä ei kuitenkaan saa järjestää suruaikana eikä shabattina. Vihkiseremoniassa hääpari seisoo perheen tulevaa kotia symboloivan hääkatoksen eli chupan alla. Vihkiminen suoritetaan siten, että hääpari seisoo kohti Jerusalemia. Morsiamen paikka on sulhasen oikealla puolella. Vihkiseremoniassa lausutaan seitsemän siunausta, joista kuusi hääparille ja yksi viinille. Ennen vihkitilaisuutta hääparille on laadittu ketuba - avioliittosopimus. Siinä määritellään molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet avioliitossa mm. ravinnon, vaatteiden, sukupuolisen kanssakäymisen, myötäjäisten ja mahdollisen avioeron suhteen. Avioliiton solmimisen merkiksi sulhanen antaa morsiamelle sileän kultasormuksen. Vihkitilaisuuden päätteeksi sulhanen polkaisee rikki lasin. Tapa muistuttaa suurimman ilonkin keskellä menneistä murheista ja tuhoutuneista temppeleistä.

Avioero on juutalaisuudessa sallittu hyvin perustein. Sen voi myöntää uskonnollinen tuomioistuin bet din, johon kuuluu kolme rabbiinia. Eron merkiksi ketuba puretaan ja aviopuolison saavat omakseen erityisen avioerotodistuksen getin, joka mahdollistaa uuden avioliiton solmimisen.

Perhe ja kasvatus

Juutalaisuuden käsityksen mukaan lasten kasvattaminen ja uuden oppiminen ovat päättymätön tehtävä. Jossain vaiheessa vastuu siirtyy vanhemmilta lapsille itselleen. Kasvatuksen tavoitteet voidaan jakaa uskonnolliseen ja sekulaariseen kasvatukseen, toisaalta henkiseen ja fyysiseen kasvatukseen sekä arvokasvatukseen ja ammattikoulutukseen.

Juutalaisen vanhemman tulee opettaa lastaan tulemaan toimeen ja toimimaan kahdessa maailmassa ja kahdessa kulttuurissa - luoda silta niiden väliin. Perimmäinen tavoite on terveen suhteen luominen vanhempien ja lasten välille.

Kasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lasta kokonaisuutena - ihmisellä on vain yksi elämä. Lasten kasvatusvastuu on aina vanhemmilla, mutta juutalaisuus tunnustaa myös koulun sekä lapsen kasvu- ja harrastusympäristön vaikutuksen lapsen kasvuun.

Kuolema

Juutalaisen käsityksen mukaan ihminen menetti oikeuden ikuiseen elämään maan päällä samalla kun joutui karkotetuksi paratiisista. Maanpäällistä elämää seuraa näin kuolema. Kuolema ei juutalaisuuden käsityksen mukaan ole paha asia. Elämä ja kuolema ovat yksi ja sama asia. Kuolemasta alkaa ikuinen elämä. Juutalaisuuden mukaan sielu, erottuaan ruumiista, kykenee vasta 30 päivän jälkeen eroamaan rakkaistaan ja sopeutumaan omaan olomuotoonsa. Vaikka myös juutalaisuus tuntee helvetin, ei uskonto ota kantaa siihen minne kukin kuoleman jälkeen joutuu. Yleinen käsitys on, että kaikki pääsevät Jumalan valtakuntaan.

Tapana on haudata juutalainen vainaja kuolemaa seuraavana päivänä, jollei päivä satu shabatiksi tai juutalaiseksi pyhäpäiväksi tai ellei hautaaminen esty esimerkiksi ruumiinavauksen vuoksi. Ennen hautaamista vainajalle suoritetaan ruumiinpesu eli tahara. Tämä pesu on luonteeltaan lähinnä symbolinen. Sitten vainaja puetaan erityisiin hautausvaatteisiin. Ne ovat väriltään valkoiset ja kaikille vainajille samanlaiset. Samoin arkku, johon vainaja lasketaan on kaikille samanlainen. Näin korostetaan kaikkien tasa-arvoisuutta kuoleman ja Jumalan edessä.

Hautausseremonian aikana luetaan psalmeja ja lausutaan ”El male rachamim” –siunaus, jossa korostetaan Jumalan armoa.  Suomessa on tapana lisäksi pitää hesped - hautauspuhe. Sitten arkku viedään haudalle. Ennen hautaan laskemista, vainajaa pyydetään antamaan anteeksi häntä vastaan tehdyt vääryydet samoin kuin myös hänelle annetaan anteeksi hänen mahdollisesti tekemänsä vääryydet. Arkku lasketaan hautaan, joka peitetään saattoväen läsnäollessa. Juutalaisen perinteen mukaan haudalle ei yleensä tuoda kukkia, mutta kukkalaitteet ja seppeleet ovat yleistyneet myös juutalaisissa hautajaisissa. Kukkien laskukiellon ajatuksena oli varmistaa, etteivät köyhän ja rikkaan haudat eroaisi toisistaan.

Omaiset viettävät kuolinpäivästä alkaen viikon mittaisen suruajan shivan, jonka aikana ystävät ja sukulaiset huolehtivat mm. omaisten ruokien valmistamisesta. Shivaa seuraa shloshim – surukuukausi. Hautajaisten jälkeen haudalla saa vierailla vasta surukuukauden päätyttyä. Vuoden kuluttua kuolemasta haudalla paljastetaan hautakivi. Kuoleman vuosipäivänä omaiset sytyttävät surukynttilät ja viettävät nk. jorzaitia (jiddishiä). Lähimmät miespuoliset omaiset lukevat tällöin jumalanpalveluksissa erityisen kaddish muistorukouksen.

Daniel Weintraub | Juutalainen koulu