Jokapäiväinen elämä

Juutalaisuuden keskeinen ajatus on, että teot kertovat enemmän ihmisen uskon luonteesta ja lujuudesta kuin uskon tunnustaminen. Juutalaisuudessa hyvän ajatteleminen ei riitä, ihmisen tulee noudattaa uskonnon sääntöjä - tekeminen tukee uskoa. Juutalaisen uskon peruslähtökohta on se, että oppi kertoo kuinka ihminen elää paremmin, ei kuinka hän kuolee paremmin. Oikean tekemisen ajatusta tulee noudattaa niin uskonnollisissa kuin sekundaarisissakin asioissa. Juutalaisen ihmisen elämää niin arjessa kuin juhlassakin määrittävät moninaiset määräykset. Voikin sanoa, että juutalainen harjoittaa uskontoansa mitä ikinä tekeekin. Juutalainen uskonnollinen laki asettaa vaatimuksia yhtälailla jumalanpalveluselämälle, ruokakulttuurille kuin ammatilliselle etiikallekin.
Suomalaiseen arvomaailmaan nähden suurin ero lienee se, että miesten ja naisten tehtävät ovat osittain erotetut toisistaan, mikä ei tarkoita sitä, että naisen asema olisi alistettu vaan sitä, että molemmilla sukupuolilla on osittain omat velvoitteensa.

Ihminen ja Jumala

Juutalaiset uskovat, että Jumala loi maailman ja asetti ihmisen luomakuntansa kruunuksi. Tämän valta-aseman mukana tuli myös vastuu. Ihmisellä on valta ja vastuu elinympäristönsä suhteen. Tämä koskee niin maaperää kuin kasvi-, eläin ja ihmiskuntaakin.

Ihmisen luodessaan Jumala antoi ihmiselle mahdollisuuden valita hyvän ja pahan välillä, sillä toista ei ole ilman toista. Koska aikojen saatossa iso osa ihmisistä valitsi pahan, päätti Jumala valita kaikkien kansojen joukosta yhden, jolle antoi tehtäväksi hyvän noudattamisen. Tästä käskyjen tarkasta toteuttamisesta ei kuitenkaan seurannut valituille mitään erityistä etuasemaa, vaan kaikkien kansojen kaikki vanhurskaat ovat saava saman oikeuden päästä Jumalan valtakuntaan. Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen on suurinta kunnioitusta Jumalaa kohtaa kunnioittaa kanssaihmisiä.

Käskyt

Toorasta löytyy yhteensä 613 käskyä. Niistä 365 (yhtä monta kuin vuodessa on päiviä) on luonteeltaan kieltoja, asioita joita ei saa tehdä (esimerkiksi kuvainpalvonta) ja 248 (yhtä monta kuin ihmisessä on luita) kehotuksia, asioita joita täytyy tehdä (esimerkiksi muista pyhittää lepopäivä). Juutalaisien tulee siis kaikkina vuoden päivinä koko olemuksellaan noudattaa näitä käskyjä.

Käytännössä käskyjen noudattaminen ei ole yhtä hankalaa kuin niiden lukumäärä antaa ymmärtää. Osa määräyksistä koskee erityisryhmiä (papistoa) tai asioita (esimerkiksi temppelijumalanpalvelusta) eikä niitä tarvitse tai voi noudattaa. Iso osa puolestaan on nykyihmiselle normaalia käytöstä (esimerkiksi käsien peseminen ennen ruokailua).

Juutalaisuudessa ei tunneta perisynnin käsitettä. Juutalaisuuden mukaan ihminen on syntyessään hyvä ja elämänsä aikana itse vastuussa teoistaan. Juutalaisen tulee rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa, tavoitella pyhyyttä, opiskella Tooraa, kunnioittaa Israelin maata, pitää elämää pyhänä, rakastaa lähimmäistään, kunnioittaa toisen ihmisarvoa, kohdella kaikkia tasa-arvoisesti, rakastaa oikeudenmukaisuutta, olla myötätuntoinen sekä kantaa vastuunsa itsestään ja ympäristöstään.

Rukoukset

Juutalaiset jumalanpalvelusmenot ovat kehittyneet hyvin pitkän ajan kuluessa. Vanhimmat rukoukset ovat kuuluneet liturgiaan jo lähes 3000 vuotta. Ortodoksijuutalaisuudessa, jota myös Suomen juutalaiset edustavat, ei jumalanpalveluksissa säestetä rukouksia. Palvelus koostuu kanttorin johtamista rukouksista, seurakunnan kanssa yhdessä luetuista ja lauletuista rukouksista sekä hiljaa luetuista rukouksista. Sävelmät ovat yleensä melodisia ja niistä vanhimmat niinikään satoja vuosia vanhoja. Myös jumalanpalveluksen rukoukset ovat hepreankielisiä lukuun ottamatta Suomen valtiolle ja sen johtajille luettuja siunauksia, jotka luetaan suomeksi ja ruotsiksi.

Päivittäinen rukoileminen on juutalaisille mitzva, uskonnollinen käsky. Tooran käskyistä useat täsmentävät jumalanpalveluksen ja rukouksen merkitystä juutalaisuudessa. Niissä määrätään mm. juutalaiset uskomaan Jumalaan, rakastamaan, pelkäämään ja palvelemaan Häntä. Juutalaisten tulee resitoida shema –rukous joka aamu ja ilta, opiskella Tooraa ja opettaa sitä toisille. Miesten tulee sitoa rukousnauhat käteensä ja päähänsä ja tehdä zitzit –solmut rukousviittansa kulmiin.

Rabbiinisessa kirjallisuudessa on tarkasti määrätty kaikki ne asiat, joiden yhteydessä juutalaisten tulee rukoilla. Rukoilla voi sanoitta tai omilla sanoin mutta juutalaisuudessa on myös runsaasti ”valmiiksi sanoitettuja” rukouksia. Juutalaisilla on tapana siunata asioita, kiittää päivittäisestä hyvinvoinnista, lukea muistorukouksia ja niin edelleen. Näiden tilannekohtaisten rukousten lisäksi juutalaisuuteen kuuluu kolme päivittäistä jumalanpalvelusta. Yhteisölliset rukoushetket ovat yksityisiä merkityksellisempiä. Arkisin jumalanpalvelukset ovat: ma’ariv iltajumalanpalvelus, shacharit aamujumalanpalvelus sekä mincha iltapäiväjumalanpalvelus. Shabattina ja pyhäpäivinä järjestetään lisäksi ylimääräinen musaf jumalanpalvelus, joka liitetään osaksi shabatin shacharit-palvelusta. Se symboloi temppelin aikaista ylimääräistä shabatuhria.

Synagogalla, joka on kreikkalaisperäinen sana, on kolme hepreankielista nimeä: beit hatfila eli rukoustalo, beit ha’midrash eli opiskelutalo ja beit ha’knesset eli tapaamistalo. Kaikki nimet kuvaavat omalla tavallaan juutalaisen jumalanpalveluksen luonnetta. Jumalanpalveluksen aikana kiitetään, ylistetään ja siunataan Jumalaa mutta myös kerrataan juutalaisen opin keskeisiä käsitteitä ja sääntöjä sekä tavataan ystäviä ja tuttavia. Niinpä osa rukouksista on luonteeltaan juhlavia tai vakavia. Osa niistä resitoidaan keskittyneesti (hepreaksi kavana) hiljaa toistaen kun taas toiset ovat iloisia ja melodisia ja lauletaan melkeinpä riehakkaasti. Osan rukouksista lukee vain esirukoilija ja osan koko seurakunta. Osaa seuraa jokainen seisten, kun taas osan aikana istutaan.

Toorakääröt otetaan esille maanantai-, torstai ja shabataamujen palveluksissa. Tooran kirjat on jaettu 54 jaksoon. Lukeminen päätetään ja aloitetaan aina alusta Simchat Tora -juhlassa. Jotta Tooraa voitaisiin lukea, täytyy läsnä olla minjan eli kymmenen bar mitzva ikäistä juutalaista miestä. Viikonjaksoja kutsutaan nimillä parsha tai sidra. Tooran siunaukset jaetaan siten, että ensimmäisen vuoron saa aina cohen, toisen leevi ja loput jaetaan am Israelille, Israelin kansalle. Cohenin tai leevin puuttuminen ei kuitenkaan estä Tooran lukemista kunhan koossa vain on minjan.

Suhde yhteiskuntaan

Juutalaisten asema yhteiskunnassa on vakaa. Pienestä lukumäärästään huolimatta juutalaiset huomioidaan lainsäännössä muiden vähemmistöjen tapaan. Tähän vaikuttanee osaltaan se, että juutalaiset ovat yksi Suomen vanhoista vähemmistöistä. Venäjän vallan aikana maahan juurtunut juutalaisväestö ei ole Suomessa olonsa aikana joutunut vakavan juutalaisvastaisuuden kohteeksi. Autonomian ajan lopulla juutalaisista muodostui ainakin Helsingissä palvelusväen paljon käyttämä kauppiasryhmä. Tämä asema auttoi maahan hyvin vähävaraisena saapunutta juutalaisväestöä vaurastumaan siinä määrin, ettei se ollut riippuvainen valtiovallan rahoituksesta. Juutalaiset saattoivat itse kustantaa lastensa koulutuksen ja sosiaalisen huolenpidon. Juutalaiset omaksuivat maan kielen ja asuinpaikastaan riippuen puhuivat ruotsia tai suomea. Suomessa asuvat juutalaiset eivät eronneet maan muista kansalaisista vaatetuksensakaan puolesta. Varjoja juutalaisten elämään on viime vuosina tuonut myös Suomeen heijastunut Lähi-idän kriisi ja kannatusta kasvattanut uusnatsismi. Edunvalvontatoimiin juutalaiset seurakunnat ovat joutuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun Suomessa uudistettiin eläinsuojelulakia ja juutalaisen uskonnon mukainen teurastustapa haluttiin kieltää sekä aivan viimeaikoina, kun on keskusteltu poikien ympärileikkauksesta.

Terveydenhuolto

Juutalaisuuden uskonnollinen laki kantaa huolta myös ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen olotilaan vaikuttaviin seikkoihin. Terveyden kannalta tämä tarkoittaa käytännössä velvollisuutta pitää huolta fyysisestä kunnosta ja mielenterveydestä sekä esimerkiksi kohtuukäyttäytymistä ruoan tai alkoholin suhteen. Juutalaisen ei ole lupa tahallisesti heikentää tai vaarantaa terveyttään tai elämäänsä ja toisaalta kaikki, mikä palvelee elämän ja terveyden ylläpitämistä, on sallittua. Tästä seuraa esimerkiksi, että terveydelle välttämättömät hoidot ja leikkaukset sekä elin- ja verensiirrot ovat luvallisia. Lapsettomuushoidot, samoin kuin ehkäisy ja raskauden keskeyttäminen terveydellisin perustein ovat nekin sallittuja.

Ruokavalio

Juutalaisen arkielämän keskeisiä käsitteitä on nk. kosher eli puhtaussäännökset. Ne koskevat kaikkea elämää, mutta vaikuttavat eniten ruokasäännösten kohdalla. Karkeasti ottaen ravintoaineet jaetaan kahteen ryhmään: tuotteisiin, jotka ovat kasher eli syötäväksi kelpaavia ja tuotteisiin, jotka ovat trefa eli syötäväksi kelpaamattomia. Kaikki kasvikset, kalat joilla on suomut, nauta- ja lammaseläinten, näiden maito sekä siipikarja ja niiden munat ovat sallittuja oikein valmistettuina.

Sallittu ravinto jaetaan maito-, liha- ja parve-tuotteisiin. Maitoa ja lihaa ei saa syödä yhdessä, mutta parvetuotteita, joita ovat kaikki kasvikset, kala sekä munat, voi syödä sekä maitoisten että lihaisten ruokien kanssa. Sallitutkin ruoat menettävät kasheriutensa, jos ne joutuvat tekemisiin trefa tuotteiden kanssa tai ne valmistetaan väärin esimerkiksi paistinpannulla tai uunissa, jotka ovat joutuneet tekemisiin trefatuotteiden kanssa.

Kosher-säännökset lähtevät liikkeelle jo ravinnon tuottamisesta ja eläinten teurastamisesta. Syötäväksi kelpaava liha on teurastettava juutalaisen teurastustavan, shechi’tan, mukaisesti. Tavan johtoajatus on, ettei eläimelle saa tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Tämän johdosta esimerkiksi metsästys on juutalaisuudessa kiellettyä. Näin ollen tavallinen kaupassa myytävä naudanliha on juutalaisille yhtä kiellettyä kuin sianliha.

Pesachina, juutalaisen pääsiäisen aikaan ravinnolle asetetaan erityisvaatimuksia. Tällöin ravinnon tulee olla kosher le pesach. Esimerkiksi viljatuotteiden nauttiminen on kiellettyä. Tavallisen leivän sijasta syödään tuolloin erityisistä happamattomista jauhoista leivottua matze-leipää.

Daniel Weintraub | Juutalainen koulu