Pyhät kirjat

Juutalaisten tärkein uskonnollinen kirja on Toora eli viisi Mooseksen kirjaa. Se samoin kuin Nevi’im (profeettojen kirjat) sekä Ketuvim (kertomusten kirjat) muodostavat yhdessä heprealaisen raamatun eli Tanachin. Tanachista käytetään yleisesti virheellisesti nimitystä Vanha Testamentti. Vaikka näiden kahden koodeksin sisältö on lähes sama, ovat kirjat niissä osittain eri järjestyksessä. Tämä johtuu kirjojen käyttötarkoituksen eroista juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Jumalanpalveluksissa käytettävät Toorat on edelleen käsin kirjoitettu kääröiksi. Niitä säilytetään synagogissa erityisissä Toora-kaapeissa. Vanhimmat käytössä olevat Toorat saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Tooran sisältö on säilynyt sanatarkasti samanlaisena jo lähes 2 500 vuotta.

Juutalaisen lain tulkintaan käytetään Talmudia, joka on vuosien 200 –500 välillä syntynyt Tooran selitysteos. Talmud koostuu Mishnasta, joka oli Tooran suullinen selitys ja täydennys sekä Gemarasta, joka oli Mishanan täydennys. Talmudista on olemassa kaksi versiota; Jerusalemin Talmud ja Babylonian Talmud, joka on näistä versioista käytetympi. Se koostuu kahdestakymmenestä osasta, joissa on yhtensä 5850 sivua.

Useimmin käytetty pyhä kirja juutalaisuudessa on Siddur – rukouskirja. Sitä on kahta päätyyppiä; arkena ja shabbatina käytettävä Siddur ja Mahzorin nimellä tunnettu pyhäpäivien rukouskirja. Seurakunnasta ja maasta riippuen saattaa sisältö jonkin verran vaihdella. Suomessa on tähän asti ollut käytössä heprea-englanti ja heprea-ruotsi –kielisiä siddureita.

Daniel Weintraub | Juutalainen koulu