Historia

Krishna-uskonto on osa ikivanhaa  vaishnava-traditiota. Sen juuret juontavat vähintään viisi tuhatta vuotta sitten Intiassa kukoistaneeseen veda-kulttuuriin, jonka ydin on sanatana-dharma eli ikuinen


Narada & Vyasadeva. Kuva: Krishna-liike ISKCON
uskonto. Sanatana-dharman katsotaan alkaneen jo universumin luomisesta. Aikanaan tämä perinne kuitenkin haarautui moneksi osaksi, joita ulkopuoliset erheellisesti kuvasivat yhdeksi uskonnoksi, hindulaisuudeksi. Siten hindulaisuus antaa etenkin länsimaiselle harhanomaisen kuvan yhdestä uskonnosta, vaikka niin ei tosiasiassa olekaan.

Gaudiya-vaishnavismi sai varsinaisen alkunsa 1500-luvun alussa Sri Krishna Caitanya Mahaprabhun (1486-1534) aloittaessa bhakti-liikkeensä Länsi-Bengalissa. Perinne tunnetaan Brahma-Madhva-Gaudiya -traditiona. Karismaattinen ja omaperäinen pyhimys Sri Nityananda (1473-1545) sekä Navadvipan vaisnavien johtohahmo Sri Advaita (1454-1550) olivat avainasemissa Sri Caitanyan tradition tulevaisuutta luotaessa.


Caitanya ja Hänen läheiset seuraajansa. Kuva: Krishna-liike ISKCON

Sri Krishna Caitanya Mahaprabhu oli vaikutusvaltainen opettaja – seuraajiensa mukaan itsensä Radhan ja Krishnan henkilöitymä. Sri Caitanya jätti jälkeensä kahdeksan kirjoitettua slokaa, ohjetta. Ne tunnetaan nimellä Siksastaka. Kaiken muun Herran Jumalaista oppia käsittelevän kirjallisuuden kirjoittivat Hänen tärkeimmät seuraajansa: Vrindavanan kuusi Goswamia sekä heidän oppilaansa. Nuo Krishnan lengendaarisen asuinseudun Vrajan alueelle asettuneet kuusi Goswamia, jotka kaikki olivat läheisiä Caitanyan oppilaita, kokosivat tämän opetukset sanskriitiksi kirjoittamiinsa perinpohjaisiin teoksiin, kirjoittaen runsain mitoin myös Krishnaa kuvailevaa runoutta ja kertomuksia. Heidän oppilaansa kiersivät laajalti ympäri Orissaa ja Bengalia tehden tunnetuksi näiden kuuden Goswamin kokoamia opetuksia. Niihin aikoihin pidettiin Jahnava Thakuranin eli Nityanandan vaimon johdolla Kheturin kylässä kuuluisa festivaali, johon valtaosa vaikutusvaltaisista Caitanyan seuraajista kokoontui. Tämä oli ensimmäinen askel kohti yhtenäisempää traditiota. Kaikesta huolimatta, perinne on omaksunut sisäänsä merkittävän määrän monimuotoisuutta.

Seuraavien kolmensadan vuoden aikana gaudiya-vaishnava -perinne asettui käytännössä nykyisiin uomiinsa. Bengalissa Nityanandan ja Advaitan jälkeläiset opettivat kansaa kukin omilla tahoillaan, kun taas Vraja tuli tunnetuiksi henkisen täydellistymän saavuttaneista askeetikoistaan. 

 


Prabhupada. Kuva: Bhaktivedanta Book Trust

1900-luvun taitteessa Intian ollessa brittien hallinnon alla ja länsimaisen maailmankuvan saadessa jalansijaa Bengalin älymystön keskuudessa monet näkivät tarpeelliseksi tradition tunnetuksi tekemisen myös ulkomaisten keskuudessa. Krishna-perinne tuli jäädäkseen läntiselle maankamaralle vuonna 1965 A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan saapuessa Yhdysvaltoihin. A.C. Bhaktivedanta Swamin perustama ISKCON - International Society for Krishna Consciousness - on vuosikymmenten saatossa kääntänyt perustajansa kommentaareilla varustettua Krishna-perinteen kirjallisuutta kymmenille kielille ja perustanut temppeleitä, maatiloja, kouluja, ravintoloita ja instituutteja kaikille mantereille. A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadaa ansaitusti pidetäänkin maailman tunnetuimpana vedanta-filosofian asiantuntijana ja arvovaltaisena henkisenä opettajana. Suomeen Krishna-liike ISKCON saapui 1980-luvun alussa ja rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1984. Tänä päivänä Suomessa toimii myös muita Krishna-perinteen ryhmiä, mutta Krishna-liike ISKCON on yhä ainoa gaudiya-vaishnava-liike jolla on julkinen temppeli Suomessa. Vuodesta 2006 rekisteröityi myös Sri Caitanya Sangha (eli Sri Caitanyan yhdistys).

Måns Broo & Tapio Paljakka