Ihmisen elämänkaari

Syntyminen

Raamatun mukaan Kristus eli ennen maailmaan syntymistään. Kirkko opettaa, että myös jokainen ihminen on ollut olemassa ennen syntymäänsä. Ihmistä ei ole luotu tyhjästä vaan ihmisen sisin, äly, on aina ollut olemassa. Kirkko uskoo, että ennen maailman luomista ihmiset olivat Jumalan henkilapsia Hänen luonaan henkimaailmassa, jossa he kehittyivät yksilöinä. Kuten Raamattu kertoo, ennen maailman luomista taivaassa oli sota, jolloin Lusifer ja häntä seuranneet henget karkotettiin pois. Muille annettiin mahdollisuus saada ruumis ja syntyä maan päälle. Tämä aika maan päällä tulisi olemaan koetusaika ja ihmiset ovat vastuussa tekemistään valinnoista. Ne jotka valitsevat Kristuksen seuraamisen ja pitävät Hänen käskynsä elämänsä loppuun asti pääsevät takaisin Jumalan luokse. Syntymässä ihmisen henki saa kuolevaisen ruumiin ja ihmiset unohtavat aikaisemman olemassaolonsa. Kirkko ei usko perisyntiin, vaan lapset syntyvät synnittöminä ja ovat viattomia Jumalan edessä. Ihmiset tuomitaan omien tekojensa perusteella.

Avioliitto

Jumala asetti avioliiton jo ihmiskunnan historian alussa Adamin ja Eevan välille. Miehen ja naisen välinen avioliitto on tarkoitettu kestämään koko maanpäällisen elämän ajan ja vielä sen jälkeenkin. Kirkon opin mukaan avioliitto ei pääty kuolemaan mikäli se vahvistetaan sinetöimisvaltuudella, jonka Herra aikanaan antoi Pietarille ja jonka tämä palautti Joseph Smithille. Näitä avioliittoja voidaan solmia temppelissä, jotka ovat Herralle pyhitettyjä rakennuksia kuten muinainen Jerusalemin temppeli.

Sitoutuminen ja aviollinen uskollisuus ovat avioliiton koossa pysymisen perusta. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat vastoin Jumalan opetuksia. Avioliiton tarkoitus on miehen ja naisen kasvaminen yhdessä toisiaan rakastaen. Onnellisuus avioliitossa voidaan saavuttaa vain keskinäisen rakkauden, kunnioituksen, anteeksiannon ja tukemisen kautta. Puolisoiden tulee pitää huolta lapsistaan ja kasvattaa heitä mm. ymmärtämään evankeliumin periaatteet elämän johtavina arvoina.

Perhe ja kasvatus


Perheillan viettoa. Kuva: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko

Perhe on yhteiskunnan ja kirkon perusyksikkö. Perheestä huolehtimiseen liittyy toimeentulon hankkiminen ja lasten kasvattaminen. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapset Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tuntemiseen niin, että he ovat valmiita tekemään elämään liittyviä valintoja kun se aika tulee. Kirkko tukee perhettä ja sen yhteenkuuluvaisuutta monin tavoin. Päivittäisellä yhteisellä perherukouksella on tärkeä yhdistävä sija kirkon perheissä. Perheen kanssa vietetty aika on monella tavoin tärkeää ja hyvin tärkeä tapa opettaa lapsille evankeliumin periaatteita.

Jo noin 90 vuoden ajan kirkon perheitä on kehotettu viettämään kerran viikossa perheiltaa, jolloin vanhemmilla on tilaisuus keskustella lasten kanssa evankeliumin periaatteista, pelata ja leikkiä ja pitää hauskaa yhdessä perheen toivomusten ja yhteisen päätöksen mukaisesti.

Kirkko myös kannustaa nuoria kehittämään itseään monin eri tavoin ja hankkimaan itselleen hyvän koulutuksen saadakseen mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälleen. Kirkolla on oma arvostettu Brigham Youngin yliopisto Utahissa, jonka oppilasmäärä on nykyisin noin 30 000 ja jossa jotkut suomaisetkin ovat opiskelleet. Yleensä nuoret kuitenkin opiskelevat paikallisissa oppilaitoksissa.

Hengellistä kasvatusta varten 14-18 -vuotiailla nuorilla on viikoittainen seminaari, jossa näille opetetaan evankeliumin periaatteita. Nuorille aikuisille taas on instituutti, jossa tutkitaan kirkon opetuksia syvemmin.

Kuolema

Kirkko opettaa, että syntyessämme tähän maailmaan me tulemme Jumalan luota. Me saamme kuolevaisen ruumiin, joka elämän päättyessä maan päällä jää tänne, henkemme jatkaessa elämää Jumalan luona. Syntymässämme muisto aikaisemmasta olemassaolostamme pyyhitään pois ja tästä elämästä muodostuu koetusaika, jolloin meidän on etsittävä elämän tarkoitusta ja tietä takaisin Jumalan luokse.

Me uskomme, että tämän jälkeinen olemassaolo on jatkoa tälle elämälle ja meillä on edelleen mahdollisuus yksilöinä kehittyä ja oppia lisää eläessämme henkiolentoina tuonpuoleisessa maailmassa.

Lopulta kuoleman jälkeisessä ylösnousemuksessa ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan ja he voivat päästä johonkin kolmesta eri kirkkausasteesta, joita Raamattu vertaa auringon, kuun ja tähtien kirkkauteen. Ne, jotka ovat olleet uskollisia Jumalan ja Kristuksen opetuksille voivat saavuttaa kirkkaimman asteen ja kehittyä edelleen kohti Jumalan kaltaisuutta.

Kari Haikkola | Tiedottaja, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko