Oppi

Suomen Vapaakirkon tunnustus


Raamattu. Kuva: SVK / Maarit Eronen

Suomen Vapaakirkkoon tutustuja huomaa pian, että kirkolla ei ole laajaa kirjoitettua tunnustusta. Tämä liittyy vapaakirkolliseen perinteeseen, jossa oppikysymyksiä ei ole haluttu saattaa kirjalliseen muotoon. Raamattuun perustuva julistus ja opetus ovat henkilökohtaisen uskon ja hengellisen elämän perusta. Pelastustapahtuma on alusta loppuun Jumalan työtä, jonka Hän toteutti lähettämällä oman Poikansa tähän maailmaan. Jumalan työ huipentuu sovitukseen Jeesuksen ristinkuolemassa. Kaiken perustana on Jumalan rakkaus, jota ihminen ei voi mitenkään ansaita vaan se on ollut olemassa ennen ihmisen luomista ja pysyy muuttumattomana. Usko, jolla uudestisyntyminen omistetaan, on Pyhän Hengen synnyttämä luottamus ilmoitettuun pelastukseen. Pyhä Henki synnyttää uskon ilon, vapautetun syntisen ilon. Pyhitys tarkoittaa sitä, että usko Jumalaan tulee näkyväksi ja koettavaksi eikä jää pelkäksi puheeksi. Elämä kertoo Jumalan pelastusteosta. Pyhitys on Jumalan lahja eikä anna uskovalle erityistä hengellistä tai moraalista arvoasemaa.

Armo- eli henkilahjat annetaan yhteiseksi hyödyksi. Henki jakaa armolahjoja niin kuin tahtoo. Ihminen ei voi itse valita hänelle annettavaa armolahjaa. Karismaattinen näkemys henkikasteesta ja Hengellä täyttymisestä hyväksytään vapaakirkollisessa liikkeessä. Hengelliset kokemukset ja lahjat eivät tee uskovia toisia paremmaksi. Kaikki hengellisiä kokemuksia kokeneet ja kokemattomat ovat samanlaisia Jumalan lapsia.


Suomen Vapaakirkon tunnustus on annettu Helsingissä helmikuun 1. päivänä vuonna 1923.

  1. Me olemme kristittyjä, jotka Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolien tunnustuksen kanssa tahdomme elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi.
  2. Raamattu, so. Vanhan ja Uuden testamentin pyhät kirja, jotka me uskomme olevan Pyhän Hengen johtamien ihmisten kirjoittamat, määrää yksin uskomme ohjeen, jonka mukaan kaikki oppi ja elämä seurakunnassa on hyväksyttävä tai hyljättävä.
  3. Toteuttaaksemme sitä kristillisen yhteyden aatetta, jota Uusi testamentti esittää, emme seurakuntayhteyden määrääjäksi pane muuta kuin sydämen uskon Jeesukseen Kristukseen ja tämän uskon tunnustamisen ihmisten edessä.
  4. Tähän yhtyen olemme liittyneet seurakunnaksi toteuttaaksemme raamatullista seurakuntaelämää ja toimiaksemme kristillisen vakaumuksen mukaisesti ja sen puolesta.
Hannele Rantanen | Vapaakirkko