Kokonainen käsityöprosessi käsityökoulun toiminnan perustana

Tiivistelmä

Tässä artikkelissa tarkastellaan kokonaisen käsityön toteuttamista. Käytännön esimerkkinä toimii Rauman käsityökoulu Taitava, joka aloitti toimintansa Raumalla syyskuussa 2011. Käsityökoulu toimii Rauman kansalaisopiston alaisuudessa. Käsityökoulun oppilaat ovat 10–11-vuotiaita tyttöjä ja poikia Raumalta ja Eurajoelta. Käsityökoulu Taitavassa toteutettava toiminta perustuu kokonaiseen käsityöhön. Käsityö on kokonaista, kun oppilas suunnittelee ja toteuttaa käsityötuotteen itsenäisesti noudattaen tehtävässä annettuja rajauksia sekä arvioi lopputulosta.

Pilottivuosi käsityökoulu Taitavassa

Käsityökoulussa lapset ja nuoret opiskelevat käsityön taiteen yleisen oppimäärän perusteiden mukaisesti (Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005). Opetus etenee tavoitteellisesti tasolta toiselle. Käsityökoulussa opetus on säännöllistä ja pitkäjänteistä toimintaa, jossa oppilaat voivat kehittää itsensä ilmaisemista ja löytää elämäänsä rikastuttavan elinikäisen harrastuksen. (Haapio-Lehti ym. 2006, 8; ks. myös Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005, 36.)

Käsityökoulu Taitavassa käsityön yleisen oppimäärän suorittaminen kestää 6 vuotta. Opetuksen osa-alueita ovat esinesuunnittelu ja esineiden valmistus, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelu ja valmistus sekä ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Opetuksen tavoitteena on, että oppilaan taidot ja tiedot, tekniikoiden ja materiaalien sekä työvälineiden monipuolinen tuntemus ja hallinta kehittyvät. Lisäksi opitaan esteettistä, visuaalista ja kulttuurista osaamista sekä perinteen taitamista. (Haapio-Lehti, Hyppölä, Pelkonen & Saari 2006, 4.) Käsityökoulussa opitaan erilaisia käsityötekniikoita ja käytetään monipuolisesti erilaisia materiaaleja. Materiaaleina voivat olla esimerkiksi erilaiset puulajit, metallit, muovit, lasi, paperi, savi, kivi sekä kierrätys- ja luonnonmateriaalit.

Käsityökoulu Taitavan ensimmäisen lukuvuoden teemaksi valittiin ”Minä, minulta, minusta”. Käytännössä käsityökoulun pilottivuosi käynnistyi tekstiilityön jaksolla. Oppilaiden ensimmäisenä tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa ’Oma logo’. Tehtävänannossa määriteltiin logon kooksi n. 15 cm x 15 cm. Logo oli tarkoitus toteuttaa estovärjäyksellä puuvillakankaalle käyttäen maalarinteippiä ja kankaanpainovärejä. Suunnittelussa oppilaiden tuli pohtia asioita, jotka kertovat itsestä. Lisäksi oppilaiden tuli pelkistää ajatuksiaan siten, että he voisivat toteuttaa kuvioinnin edellä kuvatulla tekniikalla. Valmiit merkit (kaksi erilaista) liitettäisiin myöhemmin valmistettavaan tuotteeseen.

Oppilaiden seuraavana tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa ’Oma olio’. Olio on muotoon ommeltu, tyynymäinen hahmo. Suunnittelua rajattiin määrittelemällä olion maksimikoko ja materiaali (luonnonvalkoinen markiisikangas). Suunnittelussa oppilaat kuvasivat olion edestä ja takaa. Olion ääriviivat ja yksityiskohdat siirrettiin suunnitelmasta kankaalle valopöytää apuna käyttäen. Samalla oppilaat kertasivat värioppia, sillä heillä oli käytössään kangasvärit ainoastaan pääväreinä. Lopuksi oppilaat ompelivat oliot oikeanmuotoiseksi ompelukoneella ja täyttivät ne vanulla.

Lukuvuoden toisessa opetusjaksossa oppilaat pohtivat, millaisia rakennuksia he olisivat. Oppilaat suunnittelivat ”Minä talona”-teeman puitteissa itseään kuvaavan rakennuksen. Aluksi he kertoivat parilleen, millainen talo hän itse olisi, ja toinen kirjoitti tarinan perusteella muistiinpanoja sekä piirsi kerrottuja yksityiskohtia. Tämän jälkeen parien tehtävät vaihdettiin. Opettaja määritteli, että talo toteutetaan puusta. Rakennuksen yksityiskohtiin oppilaat saivat valita mieleisiään materiaaleja ja värejä sekä lisätä tuotteen käyttöön liittyviä toimintoja. Oppilaat suunnittelivat tuotteeseen haluamansa käytön (korurasia, pienoisnukkekoti jne.). Jokainen oppilas tarkensi suunnitelmiaan ja teki mittapiirrokset palojen sahaamista varten. Yksityiskohdat täsmentyivät prosessin edetessä (esimerkiksi avattava katto ja led-valaisu).

Keväällä 2012 käsityökoulu Taitavan oppilaat perehtyvät kierrätykseen, tuunaukseen, uusiokäyttöön ja rauhalliseen, hitaaseen tekemiseen. Oppilaat ompelevat itselleen nimirintakorun, jonka kuviointi toteutetaan käsin kirjomalla. Seuraavassa tehtävässä tehdään omista vanhoista T-paidoista, trikoopaidoista tai topeista uudelleen käyttöönotettava paita tai muu tuote. Tuotteeseen kirjotaan jokin sanoma tai asia, jonka halutaan välittyvän. Kokonaisuudessaan koko lukuvuoden ajan pohditaan omaa itseään, omia valintojaan ja niille perusteluja.

Käsityökoulu Taitavan toimintaperiaatteita

Käsityön taiteen perusopetuksen sisällöt pyritään valitsemaan siten, että ne kehittävät oppilaan muoto-, väri- ja materiaalitajua, työtapojen ja välineiden tuntemusta, kuvallista suunnittelutaitoa, sekä ongelmanratkaisukykyä. Käsityökoulu Taitavassa tämän katsotaan toteutuvan kokonaisen käsityön tekemisen välityksellä. Käsityö on kokonaista käsityötä, kun käsityöprosessin kaikki vaiheet tuotteen ideoinnista visuaalisten ja teknisten ominaisuuksien suunnitteluun, itse valmistamiseen sekä arviointiin asti suorittaa sama henkilö. Kokonaisesta käsityöstä voidaan erottaa ositettu käsityö, jossa suunnittelija tekee tuotteen visuaalisia ominaisuuksia koskevan suunnitelman, jonka käsityön tekijä toteuttaa. (Kojonkoski-Rännäli 1995, 61, 92–95.)

Kuten edellä kuvattiin, käsityöllinen toiminta lähtee liikkeelle oppijoiden ideoinnista sekä visuaalisesta ja teknisestä suunnittelusta annetun tehtävänannon mukaan. Ideoinnin lähtökohtana on oppilaita koskettava teema tai muu käsityön tekemistä käsittelevä ajankohtainen aihe. Yksilön subjektiiviset kokemukset tulevat opetuksessa esille monin tavoin: Oppija pohtii toimintaansa, motivaatiotaan, valintojaan, toimintatapojensa seurauksia ja käsityksiään ympäröivästä maailmasta sekä rooliaan ja ihmiskuvaansa siinä. Tekijä ovat mukana käsityöllisessä toiminnassa koko persoonallaan, ja siten prosessista muodostuu henkilökohtainen tapahtuma, jota korostavat käsityötuotteisiin liittyvä voimakas tunnelataus ja henkilökohtaisuus. (Ks. myös Rönkkö 2011, 115.)

Taiteen perusopetuksessa kokonainen käsityö on luonteeltaan ilmaisullista. Tällöin käsityöilmaisu perustuu kulttuuriperintöön, taiteidenvälisyyteen ja luonnontuntemukseen (Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005, 36; ks. myös Collanus 2012). Oleellista oppimisprosessissa on, että ajatukset, mielikuvat ja toiminnallinen todellisuus muodostavat kokonaisuuden, joka on tärkeä osa oppijan kulttuuria ja kehitystä. Näin kokonainen käsityö vahvistaa ihmisen kestävää ja kokemuksellista suhdetta maailmaan. Käsityöllisessä toiminnassa tekijä voi ilmaista käsityötuotteen materiaalien, käytettyjen tekniikoiden ja kuviointien välityksellä itselleen merkityksellisiä asioita. (Pöllänen 2011; Rönkkö 2011, 125.) Myös Kojonkoski-Rännäli (1998, 29) korostaa, että käsityön avulla ihminen voi tuoda esiin ja tehdä konkreettiseksi ymmärryksessään syntyneitä ideoita ja käsitteitä, joita vastaavat kuvat ja symbolit mielikuvitus on ensin luonut.

Käsityökoulu Taitavan tulevaisuuden haasteita

Käsityön oppiminen mielletään tilanteeksi, jossa opittu on yleistettävissä koskemaan muita tilanteita ja konteksteja (Lepistö & Rönkkö 2009, 45; Syrjäläinen 2003, 36–37). Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteiden mukaan (2005, 36) oppija oppii käsityöilmaisun avulla arvostamaan käsityötaitoja ja -tietoja sekä ymmärtämään käsityön kulttuurisia merkityksiä, jolloin käsityö tulee esille ilmaisuna, tekoina, taitoina, tuotteina ja teoksina. Käsityöilmaisun avulla voidaan herkistää näkemään kulttuurin eri ilmiöitä, kulttuuriperinnön sisältöjä sekä auttaa ymmärtämään ja hyväksymään erilaisia kulttuureja (ks. myös Pöllänen & Kröger 2000, 246; Pöllänen 2011; Mason 2005, 139).

Voidaan sanoa, että edellä esitetyn käsityökoulu Taitavan toiminnassa kokonainen käsityö on itsestäänselvyys. Käsityökoulun oppilas toteuttaa suunnitelmansa annetun tehtävänannon perusteella. Oppilaille annettavat tehtävänannot perustuvat käsiteltävään, oppilasta koskettavaan aiheeseen. Tehtävästä riippuen oppilaat saavat toteuttaa suunnitelmiaan annettujen rajojen mukaisesti, mutta myös valitsemillaan materiaaleilla ja tekniikoilla. Pidemmälle edetessään oppilaat saavat yhä enemmän vapauksia määritellä itse käytettäviä materiaaleja, käsityötekniikoita, käsityötuotteen käyttöä ja muita ominaisuuksia. Vapauksien saamista tukee oletus siitä, että käsityökouluun tulevat oppilaat ovat motivoituneita käsityötekijöitä, ja että heillä on halu kehittyä sekä suunnittelijoina että toteuttajina. Opintojaksojen edetessä käsityön tekeminen muuttunee samalla projektimaisemmaksi. Ohjaavilla opettajilla on tällöin suhteellisen vapaat kädet tehtävien ja niihin liittyvien teemojen määrittelyyn.

Jatkossa käsityökoulu Taitavassa nähdään käsityön tekemisen laajana kulttuurisena toimintana ja ilmiönä. Taiteen perusopetuksessa käsityön opetukseen voidaankin sanoa sisältyvän sekä kulttuuria säilyttäviä että kulttuuria uudistavia elementtejä. Tällöin oppija saa kosketuksen menneisyyteen sekä näkee itsensä ajallisessa jatkumossa. (Ks. myös Lepistö & Rönkkö 2009, 45.) Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ensimmäiseksi vuodeksi käsityökoulu Taitavaan valittu teema ”Minä, minulta, minusta” laajenee muiden ihmisen huomioonottamiseen ja ympäristön havainnointiin.

Oppilailta saadun palautteen mukaan itselle merkityksellisten tuotteiden suunnittelu ja valmistus on ollut motivoivaa ja antoisaa. Tähän mennessä käsityökoulun oppilaat ovat oppineet erilaisten materiaalien ja työvälineiden käyttöä (ks. Syrjäläinen 2003, 10). Lisäksi he ovat saaneet erilaisia suunnittelutehtäviä, joissa he ovat pohtineet omaan minään liittyviä aiheita. Oleellista kuitenkin on se, että vaikka käsityötuote on tekijälleen merkityksellinen (ks. Pelkonen 2004; Rönkkö 2011), ei taiteen perusopetus perustu pelkkään tuotteiden valmistamiseen. Sen tyypillisenä piirteenä taidekäsityön tavoin on se, että siinä tuodaan jotakin itsestä esille (ks. Karppinen 2005). Kokonainen käsityö on tällöin kokonaisvaltaista kulttuurikasvatusta, ja tekemisessä on mukana koko tekijän persoonallisuus.

Artikkelin kirjoittaja Marja-Leena Rönkkö KT, käsityötieteen lehtori