Nykytaidekasvatus

Nykytaiteen määrittelyä

"Nykytaiteen tehtävä on näyttää meille millainen maailma on", sanoo vuoden 2011 Ars Fennica-palkittu Anssi Kasitonni, suomalainen monialataiteilija, jonka taiteessa yhdistyvät alakulttuuri, vakavat aiheet, huumori ja populaarikulttuuri.

Nykytaide on aikamme uutta taidetta, jota tekevät nykytaiteilijat. Nykytaiteella viitataan usein myös laajemmin toisen maailmansodan jälkeen tehtyyn taiteeseen. Kun tarkoitamme nykytaiteella ajankohtaista maailmaamme käsittelevää taidetta, parempi termi olisikin ehkä "aikalaistaide". Ruotsissa käytetään ilmaisua samtidig konst, virossa kaasaegne kunsti ja englannissa contemporary art, jotka kaikki termit pitävät sisällään juuri tuon taiteen tämänhetkisyyden. Taidehistorian näkökulmasta nykytaide on osa modernismin ja postmodernismin jatkumoa. Niinpä nykytaiteeksi luokitellaan usein, esimerkiksi nykytaiteen museon Kiasmassa, taideteokset 1960-luvulta eteenpäin.

Nykytaidetta pidetään usein vaikeasti lähestyttävänä ja outona taiteena, jonka yleisöä ovat pääasiassa taiteen ammattilaiset ja siihen perehtyneet taiteen harrastajat ja keräilijät. Perinteisiä kuvataiteen lajeja ovat esimerkiksi maalaus, piirustus, kuvanveisto ja taidegrafiikka. Kuvataiteen perinteinen ryhmittely ei kuitenkaan enää sido taiteilijoita, ja nykytaiteen keinovalikoima on laajentunut esimerkiksi elokuvan, muotoilun ja arkkitehtuurin alueille. Nykytaiteen esittämisen tavat ovat avoimia ja muuntuvia. Nykytaiteen luonteeseen voi kuulua myös tietoinen rajojen rikkominen, taidelajien sekoittaminen ja yhdistely sekä perinteisen taiteilijan roolin hylkääminen. Uudenlaisen taidekäsityksen myötä on syntynyt myös paljon uusia taiteen lajeja: käsitetaide, performanssi, tilainstallaatio, ääniveistos, ympäristötaide, yhteisötaide sekä monet muut ja uusia syntyy jatkuvasti.

Nykytaide hämmentää monia perinteisiä taidekäsityksiä. Taiteilijan ei tarvitse olla tietyn tekniikan taituri. välinepuhtautta ei tarvitse noudattaa ja teos voi sijaita muuallakin kuin taidegalleriassa. Teos voi tuntua vastemieliseltä, näyttää rumalta ja keskeneräiseltä. Ajatus ja prosessi voi olla tärkeämpiä kuin itse lopputulos. Mikä sitten tekee teoksesta taideteoksen? Voiko mikä tahansa olla taidetta? Kuka määrittelee, mikä on taidetta? Esimerkiksi ympäristötaiteen tai tilainstallaation tapauksissa teoksen ja tekijän määrittely voi olla hankalaa ja teoksen ja ympäristön rajakin häilyvä. Taidemääritelmään liitetään usein intentio eli taiteilijan tarkoitusperä. Taideteos sisältää siis tekijän aikomuksen, hänen tietoisen pyrkimyksensä tehdä taidetta. Nykytaiteeseen liittyykin vahvasti filosofinen pohdiskelu. Monet teokset avautuvat katsojille paremmin jos taiteilija tai näyttelyn opas avaa teosten taustalla olevia ajatuskulkuja.

Nykytaide kuvataiteen opetuksessa

Nuorille suunnatun, kansainvälisen Eksperimenta!-näyttelyn yhteydessä nykytaide määriteltiin seuraavasti: ”Nykytaide on se taiteen osa-alue, joka nostaa esiin ja tulkitsee ajassa liikkuvia ilmiöitä. Sen pääasiallinen tehtävä on herättää kysymyksiä ja se perustuu oman aikansa filosofiselle keskustelulle.” Kuvataideopettaja Mervi Suomalainen Hämeenlinnan Aimo-koulusta kuvailee nykytaiteen lähestymistapoja taideopetuksessa seuraavasti: "Nykytaiteen lähestymistavoissa korostuu tällä hetkellä dialogisuus ja prosessi, taideteos nähdään viestinä jollekin ja ilmaisukeinot valitaan sen mukaan. Ilmaisukeinoissa kaunotaiteiden perinteinen estetiikka on taka-alalla, lasten ja nuorten omalle estetiikalle annetaan enemmän tilaa. Prosessissa korostuu ajattelu (visuaalinen ajattelu), nuorten oppilaiden teoksissa voi usein nähdä kantaaottavuutta ja kommentteja ympäröivään todellisuuteen. Opettajan rooli on käynnistää keskustelu."

Laki määrittelee taiteen perusopetuksen seuraavasti ”Taiteen perusopetus on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää opetusta, joka samalla antaa oppilaalle valmiuksia ilmaista itseään ja hakeutua alan ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen.” Tasolta toiselle etenevän opetuksen toteuttaminen saatetaan kokea helpommaksi perinteisillä kuvataiteen osa-alueilla, esimerkiksi maalauksessa ja piirustuksessa, koska oppilaan taitotaso on selkeämmin nähtävissä ja arvioitavissa. Nykytaidekasvatuksessa tilanne on kuitenkin hieman toinen: väline- ja menetelmävalikoima on laaja ja ilmaisukeinojen ennalta määrittely ei ole aina pedagogisesti perusteltua. Nykytaidekasvatuksen tehtävä ei ole myöskään tarjota opettajan visiota nykytaiteesta oppilaille, jota he sitten pyrkivät toteuttamaan mallioppimisella ja jäljittelyllä. Tavoitteena ei siis ole opettaa, kuinka tehdään nykytaiteen näköistä taidetta. Kuvataiteen opetuksen tavoitteet eivät kuitenkaan koskaan rajaudu pelkästään ilmaisullisiin taitoihin ja tietoihin. Riippumatta opiskeltavasta sisällöstä, kuvataideopetuksen tulee tarjota oppilaalle aina myös mm. arvojen pohdintaa, omien tavoitteiden asettamista, hankittujen taitojen soveltamista ja oman oppimisen arviointia.

Pedagoginen lähtökohta nykytaidekasvatuksessa on siis kunnioitus nuorten taiteen tekijöiden ajatuksen ja ilmaisun vapautta kohtaan. Opettajan rooli on ohjata ja tukea oppilaan ideoiden ja suunnitelmien toteuttamista esimerkiksi työtapojen osalta. Tampereen ammattikorkeakoulun lehtorin Minna Suoniemen mukaan opettajan tehtävät taideopetuksessa ovat: näyttää, ohjata, kyseenalaistaa, tuottaa. Näyttäminen on taiteen kentän avaamista ja aikalaistaiteeseen tutustumista. Ohjaaminen on luentoja, keskustelua ja työskentelyä. Kyseenalaistaminen on rakentavaa kritiikkiä ja työn eteenpäin auttamista. Ja tuottaminen on tarjota mahdollisuuksia teosten julkiseen esittämiseen. (Lähde: Minna Suoniemen luento kuvataidekoulujen liiton syyspäivillä 2010)

Vuoden 2011 kuvataidekasvattajat Riikka Ajanki, Sirpa Pirilä ja Heidi Saramäki Sara Hildén Akatemiasta ovat kuvataiteen perusopetuksessa hylänneet perinteisen tekniikkaan tai ilmaisukeinoon perustuvan työpajajaon kuvataidekoulun 10.vuosikurssin opetuksessa ja muuttaneet sen nykytaiteen opiskeluun keskittyväksi teemalliseksi kurssiksi. Koko lukuvuoden kestävän työskentelyn lähtökohtana on sisältökeskeinen ajattelu, jossa teoksen muoto, esitystapa ja -paikka valitaan tukemaan sisällöllistä ideaa. Opettajan suhde oppilaisiin on muuttunut opettajasta enemmän kanssaprosessoijaksi. Lähtökohtana on ajatus taiteesta kommunikaationa eli oppilaat miettivät, mitä haluavat teoksellaan viestiä, kenelle haluavat teoksensa suunnata ja missä teos kohtaa yleisönsä. (Lähde: Suomen Lasten ja Nuorten Kuvataidekoulujen liiton nettisivut). Myös monet muut taidekoulut ovat päätyneet hyvin samankaltaisiin ratkaisuihin. Nykytaidetta tehdään, opetetaan ja opitaan, useiden eri kurssien ja taiteenlajien yhteistyönä, omana työpajanaan. Tietenkin myös muut kurssit ja työpajat voivat sivuta nykytaiteen teemoja ja hakea aiheensa nuorten arkipäivästä, populaarikulttuurista ja mielenkiinnon kohteista. Selvää on, että myös piirustus, maalaus, valokuva ovat oman aikamme taiteen ilmaisun kieltä; nykytaidetta. Kaikki ajassa kiinni oleva ja tekijän elämästä lähtevä taideopetus ovat nykytaidekasvatusta.

Teosten esille asettaminen ja kohtaaminen

Miksi teokset sitten pitäisi panna näytteille? Ruotsalaisen nykytaiteilijan Ernst Billgrenin mukaan ”sitä kummasti ryhdistyy kun toiset katsovat. Jos tietää, että työ pannaan esille fuskaaminen voi olla vaikeampaa.” Taiteen tekeminen ja näytteille asettaminen on siten tavallaan vaihtokauppa taiteilijan ja taiteen katsojan välillä. Teoksella pitäisi olla jotakin annettavaa katsojalleen ja katsotuksi tuleminen määrittelee teoksen arvon myös taiteilijalle.

Nykytaiteen osalta korostuu erityisesti tämä teosten esille asettaminen ja taiteen kohtaaminen, koska teoksen toimiminen on perinteisiä taidemuotoja enemmän kiinni tästä taiteen kokijan ja tekijän välisestä dialogista. Teos ei ole vain pintaa, hyvän ja kauniin tarkastelua, vaan merkitys syntyy nimenomaan siitä, mitä katsojalle välittyy ja herättääkö teos tunteita tai ajatuksia. Nykytaideteos on usein myös moniaistinen kokemus, johon tutustuminen ei ole edes mahdollista yksin näköaistiin perustuvan taiteen kokemisen kautta.

En malta lopuksi olla siteeraamatta Josef Albersia, jonka teksti mainiosti kiteyttää sen, mitä on nykytaide ja mikä on ollut nykytaiteen merkitys; kaikkina aikoina.


KAIKKI AITO TAIDE…

Kaikki aito taide
on tai on ollut
aikanaan modernia
haastavaa ja uutta
osoittaen
että näkeminen ja tunteminen
alituisesti muuttuvat

Ellei olisi
muuta kuin toistoa
me asuisimme
edelleenkin
luolissa ja koloissa

Josef Albers
Taito nähdä, Vapaa taidekoulu 1985

Artikkelin kirjoittaja Juha Saari